Kovalla tuulella ei luonnonsatama toki ole paras mahdollinen yöpymispaikka. Rantaan kannattaa kiinnittyä silloin, kun tuuli on kohtalaisen heikkoa tai veneen saa hyvin suojaan tuulelta. Keula-ankkurin varassa suojaisassa laguunissa voi tuivertaa reippaamminkin.
Sivutuuli veneen kylkeen rantakiinnityksessä muuttuu hyvin nopeasti epämiellyttäväksi, kun pitää tarkkailla, pitääkö ankkuri vai ei. Ankkuroitaessa vene ei ole yhtä tuuliherkkä kuin rantakiinnityksessä, kun vene asettuu itsestään keula tuuleen.
On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää katsoa tuuliennuste ennen luonnonsatamaan jäämistä. Kovilla tuulilla kannattaa turvautua tukeviin poiju- tai aisapaikkoihin.
Ankkuriin vai rantaan
Riippuu paljon veneen miehistöstä, laittaako veneen keula-ankkuriin vai rantaan. Jos mukana on lapsia ja koiria, voi olla, että jollan lautturi kyllästyy jatkuvaan siirtymiseen veneen ja rannan välillä.
Kahden aikuisen miehistöllä taas usein riittää, että soudetaan rantaan kerran tai pari, jos lainkaan, ja jatketaan matkaa seuraavana päivänä.
Oma kokemukseni on, että kahden metrin syväyksen purjeveneellä löytyy hyvin rantautumispaikkoja, mutta enemmän syväystä vaativilla veneillä mahdollisten paikkojen määrä vähenee selvästi.
Pienessä purjeveneessä syväys on pienempi, mutta toisaalta köli pitää saada lähemmäs rantaa. Usein noin 40 jalan ja kahden metrin syväyksen purjeveneillä pääsee samoihin paikkoihin kuin noin 28 jalan ja puolentoista metrin syväyksen veneillä.
Kun veneen pituus on yli 40 jalkaa ja paino nousee yli kymmeneen tonniin, alkavat tuulen aiheuttamat voimat kasvaa niin suuriksi, että harvemmin näkee tällaisia veneitä luonnonsataman rannassa. Isoilla veneillä luonnonsatamavierailu sujuu helpoimmin ankkurissa.
Keulagastille käteen rantaan mennessä: keulaköydet, 2-3 kiilaa ja vasara.
Vaivatonta ankkurointia
Ankkuripaikan tulee olla suojassa tuulelta ja varsinkin aallokolta. Vene ajetaan suojaiseen lahteen tai saaren taakse suojaan ja lasketaan keula-ankkuri pohjaan. Homma on hoidettu muutamassa minuutissa.
Yli 10 metrin syvyyteen ei ankkuria kannata laskea , koska tuolloin kettinki tulee liian jyrkässä kulmassa eikä ankkuri pidä. Ankkurikettinkiä tai -liinaa pitäisi olla vedessä 3–5 kertaa syvyyden verran. Jos siis ankkuroidaan viiden metrin syvyyteen, pitää kettinkiä laskea veteen 15–25 metriä.
Jos käytössä on ankkuriliina tai -köysi, pitäisi ankkurin perässä olla aina kettinkiä tai lyijyköyttä vähintään 3–5 metriä.
Kun ankkuri on laskettu pohjaan, peruutetaan veneellä poispäin tuulesta ja lasketaan haluttu määrä kettinkiä tai köyttä veneestä. Tämän jälkeen lukitaan ankkuriköysi. Sen jälkeen kannattaa vielä peruuttaa kevyellä kaasulla ja varmistaa, että ankkuri pitää.
Oiva apuväline ankkuroimisessa on golfissa tai metsästyksessä käytettävä etäisyysmittari, jolla voi ottaa helposti mitat lähimpiin kallioihin ja tarkistaa myöhemmin, onko vene pysynyt paikoillaan.
Joissakin karttaplottereissa on myös ankkurivahtitoiminto, joka hälyttää veneen liikkuessa.
Tablettiin ja älykännykkään voi ladata ankkurivahtisovelluksen — hakusanoina toimivat ankkurivahti, anchor watch tai anchor alert.
Paikka veneen mukaan
Jos haluaa keulan rantaan, paikan valinta riippuu siitä, millaisella veneellä ollaan liikkeellä. Moottoriveneille riittää pienempi syväys, mutta toisaalta perävetolaitteet ovat herkkiä pohjakosketuksille.
Purjeveneet vaativat syvemmän rannan, mutta teräs- ja lyijykölit eivät vaurioidu pienestä pohjakosketuksesta hiljaisessa vauhdissa.
Purjeveneellä kannattaakin ennen peräankkurin laskemista käydä rannan tuntumassa kokeilemassa, onnistuisiko rantautuminen.
Moottoriveneellä lähestyessä tulee jo mennessä olla varma siitä, että vettä on riittävästi.
Suora kiila vaatii halkeaman, joka on poikittain keulaköyteen nähden.
Jyrkkään kalliorantaan
Rannan muodoista voi päätellä, onko sinne mahdollista rantautua. Jos ranta on loivasti laskeva ja pohjassa siintää kiviä, paikan voi heti unohtaa.
Paras rantautumispaikka on kohtuullisen jyrkästi laskeva kallio. Kannattaa kuitenkin katsoa, ettei kallio ole liian jyrkkä keulagastille.
Kun rantautumispaikka on valittu, kannattaa keulagastin pysytellä keulassa tähystämässä kiviä. Peräankkuri lasketaan 35–50 metrin päähän rannasta riippuen siitä, kuinka syvää on ja kuinka paljon tilaa on käytettävissä.
Jos rannassa on muita veneitä, täytyy katsoa, ettei oma ankkuri mene naapuriveneen ankkurin kanssa ristiin. Rannan lähestyessä täytyy kipparin pitää silmällä kaiun lukemia ja olla valmiina pysäyttämään vene, jos pohja mataloituukin liikaa.
Kipparin ja keulagastin on syytä sopia etukäteen selvästi, näyttääkö keulagasti kädellään hyvän reitin suuntaa vai kiviä. Epäselvän viestinnän takia on moni vene kolahtanut ikävästi kiville.
Vene ajetaan niin lähelle kalliota tai rantakiveä, että keulagasti pääsee turvallisesti astumaan rantaan. Veneen keulassa kannattaa olla portaat, ettei keulagastin tarvitse hypellä korkealta kalliolle. Kun gasti on päässyt rantaan, laittaa ruorimies ankkuriköyden kiinni ja menee auttamaan keulan kiinnityksessä.
L-mallista kiilaa voi käyttää riippumatta halkeaman suunnasta.
Keulaköysien kiinnitys
Keula kiinnitetään aina kahdella köydellä, jotka lähtevät veneestä 45–90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Jos lähellä on puita, kannattaa keulaköydet laittaa niihin kiinni.
Jos puita ei ole, käytetään suoria tai L-muotoisia kalliokiiloja. Kiilojen lyömiseen kallionkoloihin voi käyttää muovi- tai kumivasaraa, mutta rantakivikin käy tähän tarkoitukseen.
Jos keulaköydet hankaavat kallioon, voi ne suojata esimerkiksi vanhoilla pyyheliinoilla, koska kallio kuluttaa köyttä veneen liikkuessa.
Kalliokiipeilijöiden käyttämä niin sanottu frendi on mainio ja pitävä apu. Sen voi laittaa jopa kymmensenttiseen halkeamaan toisin kuin tavallisen kiilan, joka toimii vain kapeissa halkeamissa.
Jos keulaköysissä ei ole lukkoja, käytä aina paalusolmua, jonka saa auki, vaikka köydessä olisi kova veto.
Kun vene on saatu turvallisesti paikoilleen, ei muuta kun saarikierrokselle. Jos saaressa on mökkejä, pysyttele kohteliaasti pois niiden lähistöltä.
Sitten vain uimaan ja kannelle nauttimaan ilta-auringosta parhaassa tapauksessa täysin omassa rauhassa.
