Jutut

Kuvareportaasi leijasurffaajien huimasta maailmanennätysurakasta Itämeren yli vain Veneessä

Kolme leijasurffajaa lähti maanantaina 19. elokuuta 2019 Tukholman Sandhamnin edustan Stora Hästskäristä kohti Helsinkiä. Haastavien olosuhteiden takia päämäärä vaihtui lopulta Hangoksi, mutta maailmanennätys syntyi. Veneen kuvaajan Markus Pentikäisen kuvareportaasi näyttää huikean urakan alusta loppuun.

24.08.2019

Kirjoittajaja kuvaaja Markus Pentikäinen

O

tso Ahvonen, Pekka Rintala ja Juuso Tilaéus lähtivät maanantaiaamuna Tukholman Sandhamnin edustan Stora Hästskäristä kohti Suomen rannikkoa. Tavoitteena oli tehdä pisin leijalaudoilla ryhmässä tehty matkapurjehdus, joka olisi samalla maailmanennätys.

Oikeanlaista tuuli-ikkunaa eli koko matkan kestävää riittävän kovaa ja sopivan suuntaista tuuliennustetta oli väijytty huhtikuusta asti. Lopullinen päätös ryhmän lähdöstä tukijoukkoineen pystyttiin tekemään vain alle kaksi vuorokautta ennen starttia ennusteen näyttäessä riittävän varmalta. Turvavene piti ehtiä ajamaan nousevaa tuulirintamaa vasten Suomesta lähtöpisteeseen asti.

Yöllisen rankkasataan jälkeen aamu alkoi valjeta huolestuttavan tyynenä. Riittäisikö tuuli ja miesten kunto kuitenkaan yli puolen vuorokauden yhtämittaiseen suoritukseen?

 

Puoli viiden aikaan paikallista aikaa tukiveneen omistaja Erkka Suominen ja joukkueen huoltaja Mikki Hyyryläinen tutkivat veneeseen tulomatkalla tulleita vaurioita. Lipputanko oli katkennut terävässä vasta-aallokossa ja pilssistä löytyi runsaasti vettä. Syyksi paljastui kuitenkin onneksi vain murtunut makeavesisäiliön liitos. Joukko alkoi haalimaan aamuhämärissä pulloja, jotta ylitystä varten saataisiin riittävästi nestettä.

Aamu alkaa valjeta Sandhamnin satamassa. Pekka Rintala pukee märkäpukua päälle. Viimeinen vessareissu on tehty.

 

Aiempia vammoja ja kovimmalle joutuvia paikkoja teipataan ennen lähtöä.

 

Huoltoporukka ja surfaajat lähtevät tukiveneellä Sandhamnin suojasta ulommas kohti leijojen nostopaikkaa lähtöpaikkaa klo 5.21 Ruotsin aikaa.

 

Keula kohti itää. Pekka Rintala venyttelee jalkoja ennen suoritusta. Saderintama on väistynyt ja näkyvyys on taas hyvä.

 

Turvaveneen omistaja Erkka Suominen ja Juuso Tilaéus seuraavat väylää öisen rankkasateen kastelemien lasien läpi.

 

Lähtöpaikaksi oli sovittu Stora Hästskärin saari Sandhamnin eteläpuolella. Entisellä sotilassaarella on vanha betonilaituri, johon oli helppo rantautua. Mikki Hyyryläinen antaa ohjeita surffareille ja veneenkuljettajalle.

 

Leijat pumpattiiin pikavauhtia ja kasaan ja narut selviteltiin saaren loivalle pohjoisrannalle. Turvaveneen vesiongelmien takia aurinko on ehtinyt jo huolestuttavan korkealle. Riittäisikö aika Helsinkiin asti?

 

Surffilautoina oli Brunotin ja Naishin jalkalenkeillä varustetut lainelautatyyppiset laudat.

Otso Ahvonen sai leijansa taivaalle haastavan kevyessä saaren takaa puhaltavassa 5-6m/s tuulessa.

 

Mikki Hyyryläinen auttaa Juuso Tilaéuksen leijan nostossa.

 

Juuso Tilaéus, Otso Ahvonen ja Pekka Rintala valmiina suoritukseen.

 

Yhteislähtö Stora Hästskäriltä kohti Suomea.

 

Heti lähdön jälkeen kahdella ryhmästä tuli ongelmia liian kevyen kelin kanssa. Leijat putosivat pahimpaan mahdolliseen paikkaan, saaren tuulelle tekemään katveeseen.

 

Joukkueen huoltaja ja pitkän linjan leijalautailija itsekin Mikki Hyyryläinen tarkkaili hiukan huolestuneena alkumetrien vaikeuksia heikon tuulen kanssa.

 

Vajaan tunnin ponnistelujen jälkeen koko ryhmä oli viimein kasassa ja pääsi irtautumaan avoimemmille vesille tasaisemman ja kovemman tuulen perään.

 

Matkavauhti alkoi nousta jo leijalaudoille tyypilliseen 15-18 solmun nopeuteen.

 

Pekka Rintala valitti radiopuhelimeen surffilautansa siteiden huonoksi osoittautunutta kulmaa. Lauta päätettiin ottaa huoltoveneeseen säädettäväksi.

 

Mikki Hyyryläinen sai säädettyä uudet kulmat reilussa minuutissa Pekan odottaessa vedessä leija taivaalla.

 

Lauta takaisin jalkoihin ja matka saattoi jatkua.

 

Vielä ei ollut eväs- ja juomareppujen vaihdon aika, mutta henkeä nostatettiin ja turvaveneen vauhdissa lähestymistä harjoiteltiin ylävitosten merkeissä.

 

Klo 10.25 suoritusta oli kestänyt noin kolme ja puoli tuntia. Harva viikonloppusurffari on niinkään pitkään vesillä kerrallaan.

 

Maininki alkoi nousta ulompana jo miehen korkuiseksi. Kevyessä suorassa myötätuulessa eteneminen on leijoilla todella vaikeaa aallokon lisätessä siihen vielä haastetta. Sivutuuli ja parikin metriä kovempi puhallus helpottaisi kovasti etenemistä.

 

Aaltojen jatkuva lukeminen ja ylittäminen käy pitemmän päälle raskaaksi. Leijalla keventämällä niistä pääsee yli myös hyppäämällä.

 

Ensimmäinen juoma- ja eväsreppujen vaihto viiden tunnin kohdalla. Jokainen surffareista saa juuri hänelle räätälöidyt eväät. Vuorossa Juuso Tilaéus.

 

Otso Ahvonen luuppaa leijalla itselleen vauhtia päästäkseen turvaveneen keulan alta pois.

 

Pärskeet alkoivat yltää turvaveneenä toimineen Targa 32:n kannelle asti.

 

Joukkueen suoritusta taltioimassa Jukka Åman ja Jaakko Kantola.

 

Turvaveneen kippari Erkka Suominen yrittää saada puhelimeen signaalia avomerellä.

 

Ruotsin rannikon jälkeen ensimmäinen kiintopiste Suomen Leijonan majakka saavutettiin klo 13.38 Suomen aikaa.

 

Suomen Leijonan majakka sijaitsee 46km päässä Utöstä lounaaseen. Se on Suomen eteläisin rakennelma.

 

Kello 16.17 Suomen aikaa. Matka etenee maininkien keskellä. Surffarien ainoina kiintopisteinä ovat turvavene ja toisensa.

 

Juuso tulossa toiseen repunvaihtoon surffattuaan reilut yhdeksän tuntia.

 

Otso tulossa vaihtamaan reppua. Yhdeksän tuntia kestänyt rupeama alkaa näkyä kasvoilta.

 

Uusi reppu selkään ja loputtomalta tuntuva matka vain jatkuu.

 

Ryhmän väsymys alkaa välittyä turvaveneeseen asti ja huoltaja Mikki päättää vetää salaisen aseensa esiin ja huutaa radipuhelimeen: Kuka haluaa tortilloja?

 

Tuumasta toimeen. Täytteenä ruotsalaista salamia ja salsakastiketta.

 

Turvavene pyrki pysymään suoralla reittiviivalla kohti Hangon edustaa. Surffarit olivat välillä hyvinkin lähellä ja välillä jopa parin kilometrin päässä turvaveneestä. Kolmikko pyrki kuitenkin säilyttämään keskenään tiiviin muodostelman.

 

Yksi joukosta vetää porukkaa kerrallaan aina muutaman kilometrin matkan. Edelleen liian myötäinen tuuli pakottaa tekemään todella pitkiä leikkauksia kurssiin ennen jiippejä.

 

Myötätuulessa ja aallokon keinunnassa riskinä on leijan hidastuminen ja narujen löystyminen. Sitä pyritään estämään leijaa jatkuvasti taivaalla pyörittämällä.

 

Kovemmassa tuulessa leijan voisi pitää koko ajan paikallaan keskittyen täysin kurssin pitoon ja aaltojen lukemiseen jotka pääsevät nyt välillä yllättämään. Päätös päämäärän vaihtamisesta Helsingistä Hankoon tehtiin turvaveneessä kun valoisat tunnit eivät vain olisi enää riittäneet odotettua hitaamman etenemisen takia.

 

Tortilloja jaettiin lopulta kaksi kierrosta. Pekan ensimmäinen lähestyminen meni sivu suun.

 

Mikin huoltopisteessä kävi vain tyytyväisiä asiakkaita.

 

Bengtskärin majakka oli Hankoon täsmentyneen reittisuunnitelman tärkeä maamerkki. Samalla kurssi kääntyisi koillisesta suoraan itää kohti.

 

Bengtskäriltä reitti kääntyi suoraan itään ja tuulen suunta suhteessa leijoihin muuttui optimaalisemmaksi.

 

Joukkueen vauhti alkoi kasvaa maalin lähestyessä ja sivumyötäisen puhaltaessa alkumatkaa kovempaa. Kunnon vedossa Otso pystyi ottamaan istumatrapetsista täyden hyödyn irti kun leijan naruja vasten pystyi nojaamaan tarvitsematta jännittää liikaa vedon riittävyyttä.

 

Hanko lähestyy auringon painuessa yhä alemmas. Taustalla Merivoimien Hylje – huoltoalus.

 

Russarön saaren ja Hangon välissä, matkaa maaliin enää muutama kilometri ja alle kymmenen minuuttia.

 

Ryhmä saapui Itämeren porttiin klo 20.20.

 

316 kilometrin ja yli 13 tunnin suoritus. Juusolla vuorottelivat onnen ja kivun tunteet. ”Tästä se buranakuuri alkaa.”

 

Leijan narut on kiedottava vielä talteen ennen saunan lämpöjä.

 

Valoisaa aikaa jäi vielä reilun tunnin verran jäljelle.

 

Me teimme sen! Pekka Rintala, Otso Ahvonen ja Juuso Tilaéus tuulettavat Hangon kallioilla. Itämeri ylitetty ja tavoiteltu ennätys saavutettiin.

Kuten karttakuvasta näkyy, leijasurffaajien reitti ei suinkaan ollut viivasuora. Siitä kertoo osaltaan sekin, että kahdella trion kevyemmistä miehistä, Otso Ahvosella ja Juuso Tilaéusilla, kului matkalla 8760 ja 9070 kilokaloria.

X