Kun kerran pääsee kyytiin halkolämmitteiselle höyrylaivalle, kokemusta ei unohda. Hitaasti ja melkein äänettömästi järvimaisemassa salmien läpi ja saarien ohi lipuminen on yksi asia. Eniten muusta veneilystä poikkeaa kuitenkin: piipuista ei tuprua niinkään savua, vaan saunan lämmityksen mieleen tuovaa tuoksua.
Toinen erikoisuus ovat höyrylaivoja ylläpitävä ihmiset. Kaikki alukset ovat virallisesti tai käytännössä museotavaraa. Niiden säilyttäminen ajokunnossa vaatii sitkeyttä, kekseliäisyyttä ja ahkeruutta, joka tiivistää porukan yhteisöllisyyttä. Niin vesillä kuin maissa ollaan kliseen mukaisesti yhtä perhettä.
Sellainen on myös Savonlinnassa kotisatamaansa pitävää höyryhinaaja Ahkeraa pyörittävä parinkymmenen hengen perinneyhdistys. Ja juuri sellaiselle retkelle alus lähtee poikki kesäisen Saimaan, kun vesistön höyrylaivasto – maailman suurin sellainen – kokoontuu vuosittaiseen regattaansa, tällä kertaa Lappeenrantaan.
Vuonna 1870 Varkaudessa rakennettu Ahkera paiski töitä vuoteen 1957 asti. Se hinasi tukkilauttoja, proomuja ja lautalotjia Utran ja Puhoksen sahoilta Viipuriin ensin kauppaneuvos Antti Mustosen, sitten brittiläis-pietarilaisen kauppahuone Hubbardin, myöhemmin Utra Woodin ja Gutzeit-yhtiön nimissä. Historia seuraa siten hyvin koko suomalaisen puunjalostusteollisuuden kehitystä.
Alusta on luonnollisesti uusittu ajoittain. Puiset kannet ja kansirakenteet ovat vaihtuneet teräkseen ja alkuperäinen kone tehokkaampaan. Nykyinen compound-kone kahdella tulitorvella ja skottilaisella tuliputkikattilalla kehittää 205 indikoitua hevosvoimaa. Sillä alus saavuttaa yli 11 solmun huippunopeuteen, mutta matkavauhdiksi riittää reilut puolet siitä.
Nimestään huolimatta Ahkeralla matkaillessa tarkoitus on viihtyä rennosti, saunan tuoksuja ajoviimaan hukkaamatta.
Lisätiedot
