Moottoriurheilua on ympäristövastuun kannalta hyvin vaikea perustella, mutta vihreä sielu ei ole immuuni vauhdin hurmalle. Niinpä on luontevaa, että juuri alan sisältä nousee tekijöitä, jotka pyrkivät yhdistämään kahta näennäisesti täysin ristiriitaista tavoitetta.
Sellaisia ovat sähköveneiden E1 -sarjan ja sen kisaveneiden taustajoukot.
Alejandro Agag aloitti uransa GP2- ja Formula1 -autokilpailuiden managerina Espanjassa. Hän oli myös taustavoimana autojen Formula E -sarjan luomisessa ja nyt E1-venesarjan hallituksessa. Sarjan toinen perustajajäsen Rodi Basso on ollut insinöörinä Ferrarilla, Red Bullilla ja McLarenilla.
Kisaveneen suunnittelija on alan nouseva norjalainen tähti Sophi Horne. Hän aloitti uransa superjahtien parissa, mutta innostuneena foilien ja sähkön mahdollisuuksista pienemmissä veneissä perusti pian oman suunnittelutoimiston SeaBird Technologies.
Kolmikon kuuden vuoden yhteistyön hedelmänä syntynyt E1 RaceBird pääsi käytännön vesitesteihin huhtikuussa. Laajempi taustajoukko on työskennellyt kisasarjan luomisessa, ja ensi vuonna on tarkoitus kilpailla 12 veneen voimin vähintään kahdeksassa osakilpailussa eri puolilla maailmaa.
RaceBird on yhden hengen vene, päämitoiltaan 7,40 x 3,20 metriä ja painoltaan noin 900 kg. Kaksi foilia sijoittuvat ohjaamon peränpuolelle ja niiden välissä on 35 kWh akusto, jonka toimittaa Kreisel Electric. Voimalinja tulee Mercury Racingiltä ja näyttää ulkoisesti tavanomaiselta perämoottorilta, lukuun ottamatta potkurin alapuolelle tulevaa kantotasoa.
Moottoria käytetään 600 V jännitteellä ja lataus riittää 40 minuutin kilpailuun 50 solmun huippunopeudella. Vene nousee jo 10 solmussa siivilleen ja niillä liukuessaan sen korkeus vedenpinnasta on yli kaksi metriä.
RaceBird on suunniteltu nimenomaan ajajan veneeksi. Pääfoilit ovat kiinteät ja ohjaaminen sekä liidon vakaus tapahtuvat perämoottorin korkeutta ja kallistuskulmaa manuaalisesti säätäen.
Ajamisen herkkyys ja meluongelmien poistumisen myötä tapahtumien tuominen mahdollisimman keskeisille kaupunkiradoille takaavat sen, että kilpailuissa riittää tilanteita, jännitystä ja tunnelmaa, vaikka huippunopeudet jäävät kauas perinteisistä F1-veneistä.
Ainakin toistaiseksi. Vauhdin nälkähän tapaa vain kasvaa, voimanlähteistä riippumatta.
