Vesillä liikkuminen antaa kuitenkin mahdollisuuden sulkea ylenpalttisen informaatiotulvan ja liikkuvan kuvan, jolloin mieli lepää hiljaisuudessa, jonka korkeintaan naapuriveneestä kantautuva iloinen puheensorina silloin tällöin voi katkaista. Saaristosta saattaa löytyä jopa valkama, johon kukaan muu ei samana iltana ankkuroidu. Silloin kannattaa kaivaa purjehduskassista kirja, joka on jäänyt kaupungin hälinässä lukematta ja antaa tekstin viedä mennessään.
Jokaisen itseään kunnioittavan merikarhun veneestä löytyy tarpeellisten navigointi- ja solmuoppaiden lisäksi veneilykirjallisuuden klassikot kuten Volter Kilven Alastalon salissa, Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri ja Henrik Ramsayn Purjehtijan muistelmia. Niihin voi turvautua sateisena ja tuulettomana päivänä kohottaakseen mielialaa purren levätessä ankkurivalkamassa.
Oma lukunsa ovat myös ne lukuisat maineikkaat ja hyvin kirjoitetut tietokirjat sekä henkilökuvat purjehdusurheilun ja veneilyn maailmasta, jotka tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia omaan rakkaaseen harrastukseen. Ne kannattaa kuitenkin säästää talviaikaan ja nojatuolin lämpöön, sillä tietokirjallisuuden sijaan lomalla kannattaa antaa aikaa kaunokirjallisuudelle, joka saa mielikuvituksen lentämään.
Yhtenä kesäkirjallisuuden klassikkogenrenä voidaan pitää dekkarikirjallisuutta, jonka suosio on muutenkin suurta ja se heijastuu myös televisiotarjontaan. Monet klassikoiksi nousseet etsivät seikkailevat myös omissa sarjoissaan ruudulla tai elokuvissa valkokankaalla. Tällä hetkellä nosteessa on erityisesti islantilainen rikoskirjallisuus, jota on viimevuosina käännetty runsain mitoin. Mikä olisikaan vastakohtaisempaa kuin sukeltaa hyisen saarivaltion vuonoihin lämpimässä Suomen suvi-illassa?
Toinen mielenkiintoinen valinta venelukemistoksi voisi olla ruotsalaisen kirjailijan Maria Brobergin esikoisteos Veden varjot tai niin ikään länsinaapurista kotoisin olevan Johanna Mon saarimurhat-sarja, joka on ehtinyt jo toiseen osaan teoksella Varjolilja. Ensimmäiseksi mainittu sijoittuu tapahtumineen Pohjois-Ruotsiin ja jälkimmäinen taas Öölannin saarelle, jossa kirjan päähenkilöinä toimiva poliisipari tutkii mystistä katoamista.
Yksi islantilaisen rikoskirjallisuuden huippunimistä on tällä hetkellä Ragnar Jónasson. Hänen kirjojaan on käännetty 33 eri kielellä, myös Suomeksi. Ylistävien arvioiden mukaan Jónasson saattaa olla tämän hetken parhain rikoskirjailija maailmassa, eikä syyttä. Hänen, vuosina 2021–2022, suomeksi ilmestynyt trilogia Pimeys, Saari ja Sumu kuljettavat lukijaa ristiriitaisen päähenkilön rikosetsivä Hulda Hermannsdottírin mukana läpi Islannin jylhän luonnon ja merellisten maisemien tavalla, joka tempaa otteeseensa.
Vaikka kevyt merellinen kesäkirjallisuus on veneen kannella parasta ajanvietettä päivän kääntyessä iltaan kannattaa mukaan matkalle valita myös vastailmestynyt Panu ja Sanna-Mari Kuntun teos Kaikki luodon linnut, joka kertoo kirjoittajien suolanmakuisesta tutkimusretkestä saariston uloimmille luodoille. Pentti Linkolan aironvetojen vanavedessä suoritettu melontaretki kertoo saariston ja sen luonnon nykytilasta ja antaa aihetta pohtia myös omaa vaikutustamme ainutlaatuiseen ympäristöön, jossa saamme kesämme viettää. Kunttujen teos herättää lukuisia kysymyksiä siitä, millaisessa ympäristössä veneilemme tulevaisuudessa.
Rikosromaanien ja seikkailukirjallisuuden rinnalle veneeseen kannattaa varata myös jotain kevyempää. Himolukijan herkkua ovat eskapistiset tarinat, jotka johdattavat läpi romanssien ja herkullisten juonirakenteiden. Kyseistä lajia parhaimmillaan edustaa Täydellinen päivä -romaanillaan ihastuttaneen menestyskirjailija Emily Henryn Lomalla kaikki on toisin -teos. Se on hersyvän ja iloinen kertomus kahden ystävän erikoisesta suhteesta. Poppyn ja Alexin vaiheet yhteisellä lomamatkalla eivät jätä ketään kylmäksi ja kesäinen tarina tuo lukijalle hyvän mielen sekä onnellisuuden tunteen.
Hieman haikeampaa sävyä vauhdikkaiden lomaseikkailuiden rinnalle tuo Hanna Meretojan haikea esikoisteos merestä, rakkaudesta ja kuoleman läheisyydestä. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin nivoutuva fiktiivinen teos Elotulet kertoo yhdestä elokuisesta muinaistulien johdattelemasta illasta, jolloin vanhojen ystävien välille kasvaa uudenlainen yhteys. Lukuisat kielikuvat ja viitteet muuhun kirjallisuuteen vaatii lukijalta keskittymistä, mutta hyvin kirjoitettuna se on vaivaton lukea. Kirja kannattaakin säästää loppukesän viikonloppupurjehduksiin, kun tähdet tuikkivat kauniisti Itämeren yllä.
Kotimaisen kirjallisuuden ystävälle jännitystä puolestaan tarjoilee seikkailukirjallisuuden ja maagisen realismin piirteitä sekoittava Pertti Saloheimon esikoisteos Meren ja tulivuoren välissä. Teos kertoo luonnontutkijasta, joka saapuu syrjäiseen kaupunkiin selvittämään alueen omatakeista luontoa ja eläimistöä. Viidakkopolulta löytyvä päätön sotilas ei helpota laisinkaan päähenkilön elämää, varsinkin kun välit paikallisiin ovat muutenkin viileät. Napakka ja hyvin soljuva teksti tekee tästä kirjasta oivaa retkilukemista.
