1980-luvun alussa keskieurooppalaiset veistämöt alkoivat toden teolla vallata myös meikäläisiä markkinoita. Aseena oli suurten valmistussarjojen tuoma hintaetu, ja leveiden sekä korkeiden runkojen sisätilat miellyttivät. Atlantille mitoitetut maltilliset purjealat tuntuivat etenkin perhepurjehduksessa turvallisilta ja helppokäyttöisiltä myös Itämerellä.
Pohjoismaisia veistämöitä oli silti vielä paljon, ja niiden valttina oli kokemus saaristopurjehduksen vaatimuksista. Tehoa, suorituskykyä ja ketteryyttä oli enemmän etenkin luovilla, joten "ranskanpullat" ja "saksanseisojat" jäivät saaristoväylillä säännöllisesti katselemaan peräpeilejä.
Ruotsalaiset Omega-purret olivat tästä hyvä esimerkki, ja kokeiltavaksi saamamme Omega 34 niistä suosituin sekä monella tavalla tyypillinen. Korkea masto poimii hyvin kevyitä kesätuulia saarten väleissä. Fokka, vieläpä itsejalustuva, on nopea manöövereissä silloin, kun muu perhe puuhaa sisällä ja vahdissa on vain yksi henkilö. Matala köli, loiva keula ja avoin kaide ovat käteviä luonnonsatamiin rantautuessa.
Lue kaikki
VENEILYSTÄ
