Déjà vu vie lapsuuden kesiin 70-luvulle. Ulappa hohtaa sinistä kilpaa kirkkaan taivaan kanssa, aurinko hellii ihoa, lempeä tuulenviri hillitsee kuumotusta ja vastaan tulevalla purrella on sellaiset linjat, mitä edelleen sanotaan "oikean näköiseksi" veneeksi.
Keulakaari nousee ylpeästi korkealle, partaassa on kunnon ketka ja vihreä varalaita taipuu jouhevasti hieman madaltuen kaarena kohti soukkaa perää, jossa on reilu ylitys vesilinjan ja perälaudan välillä. Kannen tiikki on hieman säänpolttamaa, ruffin mahonki punertaa valkoisen katon alla.
Toppigenua on muhkea ja ulottuu melkein puoliväliin venettä. Kevyt tuuli jaksaa juuri pitää sen muodossaan, kun vene lipuu tyylikkäästi muutaman solmun vauhtia saaristoväylällä.
Oikeasti Hallberg-Rassy Mistralia tuskin tuli lapsena nähtyä. Kyse oli tuolloin selkeästi luksuspurresta, joka oli kallis jopa kotimaassaan Ruotsissa, saati vasta vaurastumassa olleessa Suomessa.
Lue kaikki
VENEILYSTÄ
