Käytetty: Siesta 32 – Ennen hemmottelua

Siesta 32

Pituus 9,65 m, vesilinja 7,75 m, leveys 2,78 m, syväys 1,65 m, uppouma 3 335 kg, painolasti 1785 kg, purjeala luovilla 42,7 m², moottori Yanmar 2GM20, 20 hv. Suunnittelija Håkan Södergren, Ruotsi, valmistusvuosi 1984, valmistaja Lito Marin/Artekno, Suomi. Hinta uutena 185 000 mk (1984). Lisätiedot Södergren Yachts

Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 2/2018

Håkan Södergren voitti Gotland Runtin kokonaiskilpailun vuonna 1972 itse suunnittelemallaan puolitonnarilla Murena. Puuseppä- ja sisustusarkkitehtikoulutuksesta ponnistanut ruotsalainen perusti saman tien oman venesuunnittelutoimiston. Itseluottamus osoittautui perustelluksi. Seuraavien parin vuosikymmenen aikana hän nousi yhdeksi Pohjoismaiden tuotteliaimmista suunnittelijoista, ja hänen veneensä menestyivät niin kisoissa kuin myyntimäärissä. Meillä tunnetuimpia lienevät Helmsmanit mm. lukuisat Finngulfit.

1990–2003 Södergren asui Floridassa työskennellen pääasiassa suurten pursiprojektien parissa aina America’s Cupia myöden.
Uransa aikana Södergren laskee piirtäneensä yli 250 venemallia, joita on rakennettu yhteensä yli 20 000 kappaletta. Kovin moni suunnittelija ei mene noista lukemista ohi.

Vielä 1980-luvulla saattoi hyvällä omatunnolla puhua pohjoismaisesta koulukunnasta myös keskihintaisten ja -kokoisten pursien kohdalla. Kymmenkunta venettä vuodessa valmistavia veistämöitä oli paljon ja mallitarjonta runsasta.

Yhdistäviä tekijöitä – ja muusta Euroopasta erottavia – olivat yleensä solakampi runko ja korkeampi masto, joilla saatiin kevyttuulisessa saaristossa hyvä nousukyky. Matala köli sekä kaareva keula päästivät rantautumaan luonnonsatamiin, ja pienen perheen piti pystyä asumaan veneessä koko kesäloma.

Siesta 32 on hyvä esimerkki ”pohjoismaisesta yhteistyöstä”. Suunnittelija on ruotsalainen Håkan Södergren, valmistajia suomalaisveistämöt, ensin Lito-Marin Pohjankurussa, sitten Artekno Kangasalla. Tyypillistä tämäkin, sillä usein muotit siirtyivät veistämöltä toiselle. Se tuotti vuosimalleihin eroja, samoin ajan tapa myydä veneitä valmiudeltaan eriasteisina paketteina, joita omistajat viimeistelivät.

Siestan kohdalla erot ovat olleet hyvin pieniä. Vene sai alusta asti kiitosta purjehdusominaisuuksistaan, ja asuttavuus neljälle hengelle oli ajan vaatimuksiin nähden hyvää tasoa. Kumpikin seikka on yhtä hyvässä kunnossa yhä tänään.

Tuolloin kilpailuihin osallistuminen perheveneillä oli huomattavasti suositumpaa kuin nykyisin. Siesta pärjäsi mukavasti, ja sai suorituskykyisen purren maineen. Niinpä ei yllätä, että kokeiltavaksi saamamme veneen yhytimme juuri kisoista. Ensin Emäsalon lenkistä ja kauden lopuksi hyvin kevyttuulisesta Karvalakkikisasta. Niissä näkyi, että saaristoon suunnitellun purren valtit ovat ennallaan, vaikka nykymuotoilu on vienyt venevauhtia eteenpäin, kuten pitääkin.

Yhdessä purjehdittava

Uudempiin sisariinsa verrattuna Siesta pärjää mainiosti luovilla. Korkean maston lisäksi puomi on pitkä, joten isopurjeessa on voimaa. Alkuperäinen, itsejalustuvan fokan kisko on tästä veneestä riisuttu pois. 7/8-rikissä keulapurje nousee korkealle, oli valintana sitten kajuutan katolle jalustettava fok-ka tai sivukannen sisäreunan kiskoille, vanttien ulkopuolelta tuleva genua.

Ensimmäisissä Siestoissa isopurjeen nostinta ja reivejä käsiteltiin mastovinsseillä. Pian köydet kuitenkin vedettiin kajuutan reunalle, vinssien edessä oleville lukkopattereille. Katolla on kaksoiskuori, joka toimii luukkutallina ja jonka ali köydet menevät. Kuoren päälle jäävät rapulukkoihin cunninghamin, kikitaljan ja gaijojen säädöt niin, että avotilassa etummaisena häärivällä pianistilla ovat kaikki köydet hyvin ulottuvillaan.

”Avotilan ergonomiassa näkyy ajattelutavan muutos vuosikymmenien aikana.”

Avotilan ergonomiassa näkyy selkeästi ajattelutavan muutos vuosikymmenten välillä. Nykyisin kaikki säädöt kootaan helppouden nimissä perään laidoille, jotta ne ovat yhden henkilön, ohjaajan, ulottuvilla. Muut jäävät toimettomiksi matkustajiksi.

Jos gastit haluavat osallistua purjehdukseen, Siestan vanha asettelu on paljon parempi. Laitavinsseiltä näkee purjeen, jota trimmaa. Avotilan levyinen levanki sen keskellä auttaa tehokkaasti sopivan voiman säädössä isopurjeeseen. Pienet tarpeelliset tavarat säilyvät kätevämmin penkkien selkänojien hanskalokeroissa kuin nykytyyliin liikkumista rajoittavassa avotilan pöydässä. Jatkovartisen pinnan ansiosta ohjaaja voi valita sijoittumisensa vapaammin kuin ratin takana.

Tosin kyllä jo Siestassakin oli ajateltu perhepurjehduksen tarpeita. Usein hankalaksi koetut barduunat jätettiin pois, jolloin etuharuksen kiristys jäi peräharuksen taljan varaan. Korkea kuomu on tarjolla kylmälle säälle, ja se onkin tarpeen Södergrenille tyypillisen matalan kansirakenteen takia; suojaa se ei anna, mutta erinomaisen näkyvyyden kyllä.

Kun lasketaan alemmas tuuleen, uudet veneet saavat Siestan ensin kiinni ja sitten porhaltavat ohitse. Vähäisempi syy on Siestan verrattain pienikokoinen spinaakkeri, suurempi tekijä on perinteinen runkomuoto. Uusien veneiden pysty keula lisää vesilinjapituutta, ja kasvanut leveys etenkin perässä parantaa kantavuutta niin, että runkonopeuden viimeinen solmu on helpompi saavuttaa.

Kapeassa viihdyttävä

Vanhan runkomuodon haitat näkyvät sisällä, mutta vain jos katsojalla on vertauskohtana kokemusta uusista veneistä.

Kolmiaskelmainen portaikko salonkiin on melkein pystysuora, mutta etenkin pituudeltaan reilu luukku helpottaa kulkua. Paapuuriin jää pentteri, joka on varustettu kardanoidulla uuniliedellä, kohtalaisella kylmiöllä ja syvällä altaalla. Laipiossa on luukku roskikseen, joka tuulettuu ja on tyhjennettävissä avotilan penkin alla olevan syvän ruuman kautta. Kun kaappejakin on mukavasti seinällä, miinukseksi jää vain työtason niukkuus.

Salongin pöytä on poistettu telakalle valmistautuvasta veneestä. Sohvat aukeavat vuoteiksi selkänojat nostamalla, ja niissä on meripunkkakankaat valmiina.

Styyrpuurin laidalla on kunnon kokoinen karttapöytä, jonka rungossa on kiitettävästi vetolaatikoita. Istuimena toimii avotilan alle työntyvän pistopunkan pääty. Vuoteen mitta riittää isollekin gastille, mutta ei kahdelle hengelle.

Salongissa on suorat laitasohvat, joista selkänojat nostamalla avautuu veneen parhaat vuodepaikat. Keskellä on irrotettava klaffipöytä, johon kattaa aterian neljälle ja kahvitarjoilun kuudelle. Masto laskeutuu kannen läpi pöydän etupuolelle niin, että sen editse sohvalle kiertää vain lapsi.

Päälaipion etupuolella paapuurissa on wc ja sitä vastapäätä avohyllykkö. Tilaa on niukasti ennen puolilaipiota, jonka keulanpuolelle jää kajuutta V-vuoteineen, kulkuaukko verhon eristämänä. Kaksi aikuistakin kyllä nukkuu siellä, kunhan molemmat eivät ole keskimittaa pidempiä.

Wc-välikön ja keulakajuutan erottaa toisistaan vain verho.

Laajarunkoisiin nykypursiin verrattuna Siestan asuintilat häviävät yleisessä väljyydessä, tavaratilojen määrässä ja toiletin erillisyydessä. Pistopunkan paikalla on nykyisin poikkeuksetta peräkajuutta tässä kokoluokassa, mutta kunnon navigointipisteitä ei enää tahdo löytyä.

Pistopunkka on sopiva yhdelle varusteineen, ahdas kahdelle hengelle.

Minkä verran puutteet sitten häiritsevät?

Makuasia osin, mutta eivät välttämättä lainkaan. Päiväpurjehduksilla tai vierassatamiin tukeutuvassa lomailussa ei veneen omaa toilettia juuri käytetä kuin purjehduksen aikana, ja aikaa vietetään enemmän ulkona kuin kajuutoissa. Tavaraa pakataan käytännössä aina mukaan sen verran kuin mahtuu, jolloin tarpeellisen määrä ylittyy jo pienessäkin veneessä.

Yhdessäoloon yksityisyyden korostamisen sijaan tottuu nopeasti, etenkin perheen kesken, onhan purjehdusreissussa kyse erityisestä tilanteesta kotona oloon verrattuna.

Suurin riemu tietysti on siinä, että Siestan kaltaisia pursia löytyy helposti 30–50 tuhannella eurolla, mikä on monelle aivan toisella tavalla saavutettavissa, kuin uusien pursien hintataso. Kun samalla hinnalla saa vielä etevämmin purjehtimaan opettavan veneen, mikäpä sen hienompaa. Kuten muuan konkari asian tiivisti: saaristo on ihan yhtä kaunis käytetyn kuin uuden kannelta katsottuna.

Siestan suhteellisen pieni spinaakkeri oli yksi tekijä myötäisen vaatimattomaan vauhtiin.