Ennen tekokuitupurjeita oli puuvillapurjeet kuivattava huolellisesti ennen niiden pakkaamista. Muutoin oli varmana seurauksena purjeiden homehtuminen ja myöhemmin lahoaminen.
Hyvin tuuletettu puuvene ei sinänsä ole kovin herkkä homehtumaan. Mutta home on herkkä tarttumaan lujitemuoviveneen pinnoille, jotka ovat esim. kondenssin takia usein kosteita ja jos tuuletus tai lämmitys ei toimi kunnolla.
Ehkäisy tärkeää
Perinteisessä homeentorjunnassa ennalta ehkäisy on tärkeää. Home ei viihdy kuivassa paikassa ja tuuletus on aina tehokas kuivaaja. Mutta jokaisessa veneessä on huonosti tuulettuvia paikkoja, komeroita, säilytystiloja ja sopukoita, joihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Kaikki alustat, keula- ja peräkannen alapinnat, kuomun alapinnat jne ovat herkkiä kosteudelle ja siis homeelle.
Erityisenä kohteena torjunnassa on pidettävä tuulettamattomia patjojen alusia, jonne nukkujasta erittynyt kosteus tiivistyy.
Home tarvitsee ravintonsa, sen niukkuus ehkäisee hometta, joten säännöllinen puhtaanapito auttaa. Esimerkiksi pentteri on mainio homeen ravintoaitta. Itiöt iskevät hanakasti kiinni lujitemuovipinnalle jääneeseen rasvaiseen sormenjälkeen.
Haisevaa venettä ei kukaan halua
Home voi tehdä allergikon elämän viheliäiseksi. Muutoinkaan se ei tyypillisine hajuineen ole kovin miellyttävä venekumppani.
Ja homeella on myös yksi erittäin paha ominaisuus: Homevenettä on hyvin vaikea myydä. Venevälittäjät esimerkiksi eivät ota homevenettä myyntilistoilleen myöhempien korvausvaatimusten pelossa.
Homeen poistamiseen on käytetty monenlaisia keinoja. Jokaisella veneilijällä on varmaan joku tieto parhaasta aineesta tai käsittelytavasta. Yksi mukavimmista on mennä apteekkiin ostamaan puoli litraa teknistä väkiviinaa, siis pirtua. Kun sitä ruiskuttaa ruiskupullolla ahtaisiin veneen sokkeloihin, saa haihtumiskaasuista samalla ilmaisen humalan, mutta se ei tunnu mukavalta.
Hienojakoinen peroksidisumu tunkeutuu veneen jokaiseen soppeen. Jotkut verhoilumateriaalit saattavat hiukan vaalentua, mutta koeveneessä näin ei tapahtunut.
Pienehkön matkapurren homeiset seikkailut
Tarinamme lujitemuovinen, 27-jalkainen purjevene on valmistunut 1982 Englannissa. Heti neitsytpurjehduksellaan se kiersi Brittein saaret ja koukkasi kovassa myrskyssä Shetlannin kulmille. Seuraavina vuosina veneellä purjehdittiin mm. Espanjaan ja Norjan Atlantin puoleiselle rannikolle.
Lokikirjan mukaan iäkäs omistajapariskunta ehti runsaassa parissakymmenessä vuodessa purjehtia veneellä lähes 50 000 meripeninkulmaa.
Koska kyseessä olivat jo pitkään veneilyä harrastaneet ihmiset, jotka eivät olleet tottuneet erityisen suurin mukavuuksiin aiemmissa veneissään, jäi lämmittimen käyttö uudessakin veneessä vähille. Jos tuli vilu, laitettiin lisää villapaitaa päälle.
Venettä hoidettiin kaupallisella telakalla toistakymmentä vuotta. Sinä aikana ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota homeongelmaan.
Kun venettä 12 vuotta sitten keväällä pestiin, luuli pesijä, että veneessä on ollut tulipalo. Kaikista koloista lähti rättiin paksua mustaa mönjää. Kun venettä alettiin tutkia tarkemmin, todettiin, että esim. koko sähköpaneelin tausta oli peittynyt kahden sentin paksuiseen homeverkkoon.
Hometta vastaan taisteltiin ensin pesuaineella ja rätillä. Pilssi putsattiin joka vuosi, vesitankit irrotettiin ja patjat imuroitiin.
Viime keväänä veneeseen tehtiin isompi remontti. Kaikki sisäverhoilumatot revittiin irti ja korvattiin uusilla. Samoin paljon puuosia uusittiin.
Kun kannen Dorade-venttiilit irrotettiin, todettiin niidenkin sisäpinnoilla sentin homekerros. Ei ihme, jos itiöt sinkoilivat pitkin venettä. Venttiilit pestiin huolellisesti ja rosoinen sisäpinta pinnoitettiin epoksilla.
Viime syksynä vene pestiin huolellisesti ja ruiskutettiin spriillä. Mutta koska täyttä luottoa tuohonkaan menetelmään ei ollut, piti etsiä uusia keinoja. Spriin ruiskuttamisessa on ongelmana sen saaminen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Oli löydettävä keino, jolla homeentorjunta-aine tavoittaa joka ikisen kolkan veneessä.
Hometta torjutaan samalla aineella kuin kalman hajua
Netistä, joka on nykyveneilijän aarreaitta, löytyi ammattimainen homeenpoistaja, FI-Service Oy. Keskustelu heidän kanssaan loi aivan uuden maailman homeenpoiston kanssa vuosikausia kamppailleelle. Heillä on homeen poistoon käytössä kaksi menetelmää, märkäsumu ja savu.
Märkäsumu on pisarakooltaan niin hienoa, että seuraava olomuoto olisi jo savu. Märkäsumumenetelmässä ruiskutetaan nestemäistä orgaanista peroksidiliuosta, joka tunkeutuu syvälle materiaalin huokosiin, myös metalliin, ja vaikuttaa jopa kolme viikkoa. Käsittelyssä kaikki orgaaninen aine hapetetaan.
Varoaika käsittelyn jälkeen on yksi vuorokausi. Sen jälkeen kaikki käsitellyt pinnat on hyvä pestä vedellä, ettei niihin jää läikkiä. Peroksidikäsittely tuhoaa sekä ilmasta että pinnoista kaikki home- ja sieni-itiöt.
Mielenkiintoista oli, että veneen tyhjentämisen sijasta sinne käskettiin kantaa kaikki siellä yleensä oleva tavara elektroniikkaa ja muuta kosteudelle herkkää lukuun ottamatta. Esim. patjat ja istumatyynyt piti käsittelyn ajaksi kantaa veneeseen. Muutoin niistä levähtäisi kelpo homeitiöpilvi, joka saastuttaisi puhdistetun veneen.
Peroksidi tuhoaa itiöiden lisäksi myös kaikki orgaaniset hajut. Kuten jo mainittua, se on tehokas kalmanhajun poistaja. Mutta se ei ole kovin yleinen ongelma veneissä. Sen sijaan käsittelyllä saadaan esim. häiritsevä naftan haju häviämään. Eräässäkin luotsikutterissa oli ollut naftavuoto ja sen jälkeen miehistön makuutiloissa oli lähes mahdotonta oleskella. Kun vuoto oli tukittu ja vene pesty, pilssi käsiteltiin peroksidilla. Kaikki haju hävisi yhdellä käsittelyllä.
Käsittelijä on kuin avaruusmies
Peroksidi muuttuu vuorokauden aikana vaarattomasti hapeksi ja vedeksi. Mutta ruiskutuksen aikana aine on hengitystä ärsyttävää ja ihoa syövyttävää. Siksi suojautuminen on tärkeää. Ruiskuttaja käyttää kokonaamaria ja A2/P3-luokan suodattimia. Vaatetuksena on hupullinen haalari ja kaikki hihan- ja lahkeensuut sekä naamarinreunat teipataan huolellisesti haalariin.
Koko prosessissa valmistautuminen vie kaikkein eniten aikaa. Ensin kaikki sähkölaitteet on suojattava hapettumisen estämiseksi. Kattopaneelit ja muut vastaavat on osin irrotettava, että ainetta saadaan suihkutettua jokaiseen veneen kolkkaan. Ankkurikettinki tai -köysi kannattaa vetää ulos ja muutkin köydet ja lepuuttimet nostaa kannelle. Ne ruiskutetaan siellä.
Myös käsittelijän pukeutumiseen menee aikaan ja hän tarvitsee siihen apulaista. Sekä apumiehellä että muilla katsojilla pitää olla suojalasit ja hengityssuojaimet, vaikka seisoisivat ulkona tuulen puolella. Sumu on hienoa ja tulee kovalla paineella laitteen suuttimesta.
Hyvin suojattu ruiskuttaja on kuin avaruusmies. Hän ruiskuttaa koko veneen ulkopuolelta muutamassa minuutissa. Jos telakalla on muita ihmisiä, on heitä pyydettävä siirtymään ruiskutuksen ajaksi kauemmaksi mieluummin tuule yläpuolelle.
Uskomaton lisäbonus: Keulan sienilevä tuhoutui
Ikääntyvien lujitemuoviveneiden keula on vesirajasta parin kolmenkymmenen sentin korkeudelle usein ruman keltainen. Tämä johtuu muovin huokosiin sitkeästi linnoittautuneesta sienilevästä. Se ei ole moksiskaan hankaamisesta tai pesuaineista, painepesurista puhumattakaan.
Perinteisesti sitä on yritetty poistaa oksaalihapolla, mutta kyseisessä veneessä tästäkään ei ollut apua. Nyt ruiskumies kiersi veneen myös ulkoa ja ruiskutti sekä kyljet että pohjat. Ja ihme tapahtui: varttitunnin jälkeen kymmeniä vuosia haitannut kellastuma oli hävinnyt! Ei olisi uskonut, jos ei olisi itse nähnyt.
Köydet ja lepuuttimet ruiskutetaan kannella.
Mitä tämä kaikki maksaa?
Jos vain yksi vene käsiteltiin, käsittely maksoi vuonna 2007 veroineen n. 200 e matkakorvauksista riippuen. Mutta jos samalla telakalla käsitellään useita veneitä, hinta venettä kohti on huomattavasti edullisempi. Tämä johtuu siitä, että valmisteluihin ja laitteiden paikalle tuontiin menee paljon aikaa, mutta yhden veneen käsittelyyn menee vain parikymmentä minuuttia.
Millä estetään uuden homeen muodostuminen?
Kun vene on puhdas, eikä siellä ole homeitiöitä, kestää aikansa, ennen kuin hometta alkaa muodostua. Jotta uutta käsittelyä ei tarvitsisi kovin pian tehdä, voidaan veneen pinnat käsitellä homeitiöiden kiinnittymistä estävällä aineella.
Menetelmiä on kaksi.
Ensimmäinen on MicrobeShield-käsittely. Se torjuu mikrobeja fysikaalisesti, mekaanisesti, ei siis kemiallisesti. Tehoaine kiinnittyy käsiteltyyn pintaan niin lujasti, että se muuttuu osaksi sitä. Tehoaineessa on pieniä, veitsenteräviä hiilikuituja.
Pinta vetää puoleensa ilmassa leijuvia mikrobeja. Kun ne osuvat hiilikuitupiikkeihin, niiden soluseinä puhkeaa. Mikrobit eivät voi kiinnittyä käsitellylle pinnalle, puhumattakaan että ne voisivat lisääntyä sillä.
MicrobeShield-käsittelyn voi tehdä vain koulutettu ammattilainen.
Toinen keino on elektrokemiallinen desinfektioaine ELCHE AntiMicrobi. Se on vesiliukoinen neste, jonka toiminta perustuu sähköpotentiaaliltaan erisuuruisiin suolaliuoksiin, jotka muodostavat välilleen polaarisen sähkökentän.
Vaikuttavat aineet muodostavat kohteeseen ohuen sähköä johtavan membraanikalvon, joka tuhoaa mikrobeja ja estää niiden lisääntymisen. Nestettä voi itse riittävästi suojautuen (mm. kokonaamari ja haalari) levittää esim. ruiskupullolla tai siveltimellä. Kuivuttuaan aine on lähes hajuton ja sen teho kestää pitkään.
Lisätietoja saat täältä.
