Kun tapaan Mika Jämiän haastattelua varten, luokseni astelee tyyni, hymyilevä mies, jonka ei voi kuvitella uhoavan tai raivostuvan mistään.
”Olen hyvin normaali omasta mielestäni ja elänyt pitkälti tavallista elämää”, sanoo Mika. Tapaamme lauantaina, koska arki-iltaisin hänen täytyy lämmittää taloaan näillä helmikuun pakkasilla. Juuri nyt Mika työskentelee Vuosaaren satamassa korjaamassa vesibusseja. Työvuosi rytmittyy laivojen ja veneiden kunnostamisen ja kipparoimisen välillä.
Mika haaveili jo lapsena purjehduksesta ja oikeastaan kaikesta, mikä liittyi rakkaaseen vesielementtiin. Kymmenenvuotiaan innolla hän nosti mereen uponneen soutuveneen ja kunnosti sen. Mika myös rakensi lotjan ja siihen purjeen.
”No eihän se toiminut”, hän naurahtaa.
Onneksi teini-ikään ehdittyään Mika keksi purjelautailun.
Lue kaikki
VENEILYSTÄ
