Kansanvene syntyi, jotta tavallisille ihmisille aukenisi mahdollisuus omistaa oikea purjevene.
Ennen toista maailmansotaa purjehdus, nimenomaan kilpapurjehdus, oli varakkaiden harrastus. Yksi varakkaimmista, ruotsalainen laivanvarustaja Sven Salén, ajoi kansanveneasiaa vahvasti.
Suunnittelukilpailun tarkoituksena oli saada aikaan tilava ja merikelpoinen perhevene, hyvin purjehtiva ja kaunis. Ja etenkin edullinen rakennuskustannuksiltaan.
Lähtöarvoina annettiin vesilinjapituudeksi noin kuusi metriä, leveydeksi kaksi metriä ja varalaitaminimiksi puoli metriä. Iso- ja keulapurjeen alat olisivat yhteensä 18-20 neliötä, uppouma 1 300-2 000 kiloa ja köli rautaa. Veneessä piti olla kajuutta ja makuupaikat 3-4 hengelle.
Lentävä lähtö
Ensimmäisen Folkkarin rakensi Bröderna Olssons Småbåtsvarv Göteborgissa. Se laskettiin vesille 23. huhtikuuta 1942. Vene on nykyisin espanjalaisomistuksessa Fuengirolassa, käyttökunnossa ja vieläpä varustettuna alkuperäispurjeilla.
Ensimmäinen Suomessa valmistunut Folkkari tehtiin tunnetulle venesuunnittelija Gösta Kyntzellille,.joka tilasi veneen 18. maaliskuuta 1942 porvoolaiselta Wileniuksen telakalta.
Nyt kansanveneitä on rekisterissä noin 350 ja korkein suomalainen purjenumero on 394.
Viimeisin uusi lujitemuovifolkkari tuotiin Suomeen vuonna 2003. Nykyisin luokka kasvaa pääasiassa käytettyjen veneiden, sekä puisten että lujitemuovisten, tuonnilla Ruotsista ja Tanskasta.
Teksti: Kari Wilén
Kuvat: Kari Wilén ja Kansanveneliitto