Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Esittelyssä PV Aisko – Meripelastajien työjuhta

Suomen Meripelastusseuralla on yli satakolmekymmentä pelastusvenettä ympäri Suomea. Talven 2019 venemessuilla esiteltiin PV Aisko. Venettä käyttää Helsingin Meripelastusyhdistys ja sen kotisatama on Helsingin Jollaksessa sijaitseva Matosaaren meripelastusasema.

30.10.2021

Kirjoittajaja kuvat jukka-pekka lumilahti

Meripelastusseura on venemarkkinoilla vaativa asiakas. Esimerkiksi Aiskon tilauksen tekninen erittely on neljänkymmenen sivun mittainen. Tämä tarkoittaa, että tilaajalla oli näkemys, millaisen veneen se haluaa. Yksi tärkeä vaatimus oli, että siinä on valmistajan toimesta kaikki tarvittava. Näin kaikille varusteille on omat paikkansa, ja ne pysyvät kyydissä myös kovemmassakin kelissä.

Veneen rakentamisesta järjestettiin tarjouskilpailu, jonka voitti kokkolalainen, työveneisiin ja vaativiin huviveneisiin erikoistunut Kewatec Aluboat.


Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 9/2019.


Runko

Veneen valmistusmateriaali on merialumiini. Pohjassa levyn paksuus on 5 mm, kyljissä se on milliä ohuempaa. Materiaalin paksuuksissa ei siis ole säästelty. Itse runko koostuu kolmesta erillisestä osastosta.

Moottori ja jetti sijaitsevat veneen perässä, ohjaamon alla on tankkitila ja aivan veneen keulassa on erillinen keulapiikki. Ohjaamo sijaitsee rungon päällä kelluvana, eli niiden välissä on koko matkan eriste- ja jousituskerros. Kelluvuuden ansiosta ohjaamo on varsin hiljainen, eivätkä rungon ja moottorin värinät kantaudu sisälle. Matkavauhdissa sisämelu jää 78 desibeliin, kun takakannella ääntä on jo 91 desibeliä.

Ohjaamon ikkunoissa on alaslaskettavat kalvot, jolloin aurinko ei heijasta sisällä olevia. VSL1782 on Aiskon operatiivinen tunnus.

Koko ohjaamo on nostettavissa ylös, jolloin ohjaamoon alla olevan polttoainetankin puhdistaminen on mahdollista. Jokapäiväinen toimenpide ohjaamon nostaminen ei toki ole.

Ohjaamo on aidosti ympärikäveltävä, ohjaamon ja reunan väliin jää reilu puoli metriä. Rungon ulkopuolella on kymmenen senttimetrin paksuinen pehmuste, jonka korkeus kasvaa perään päin. Pehmuste on kuitenkin yllättävän kova, joten veneessä joudutaan käyttämään myös lepuuttimia.

Veneessä on myös keulaportti, jollaisia ei aiemmin meripelastusveneissä ole totuttu juuri näkemään. Sähköhydrauliikalla toteutettu portti on avattavissa ja suljettavissa ohjaamosta yhdellä napin painalluksella. Avatun portin kautta kulkeminen saareen on vaivatonta. Porttia voi käyttää myös ihmisten pelastamiseen vedestä.

Keulaportti aukeaa veden rajaan helpottaen veneeseen nousemista.

Peräkannen koloja ei ole tehty vahingossa, vaan niistä voi ottaa tukea vedestä noustessa. Uimaportaat saa helposti vedettyä veteen erillisen kahvan avulla.

Moottori ja vetolaite

Aiskon moottorina on Cumminsin QSB 6.7 M, josta otetaan 550 hevosvoimaa. Moottori valikoitui sen hyvän teho/painosuhteen vuoksi. Vaikka kyseinen moottori ei merikäytössä Suomessa olekaan kovin yleinen, se on silti kokoluokassaan yksi maailman yleisimpiä. Esimerkiksi Dodgen lava-autojen keulalla se on tuttu näky.

Cumminsin käyntiääni on kohtalaisen karhea, josta tulee veneelle oma tunnistettava ääni. Cummins on yhdistetty ZF:n valmistaman vaihteiston välityksellä Kongsberg Kamewan vesisuihkuvetolaiteeseen. Jetti on veneen tavoin valmistettu Kokkolassa. Kongsberg Kamewa tunnettiin aiemmin Rolls Roycen nimellä.

Jetin asennus poikkeaa hieman tavanomaisesta, sillä jetin imuaukko on asennettu eräänlaiseen koteloon rungon alapuolelle. Aallokossa veto ei asennuksesta johtuen ”katkea” normaalin vesisuihkuveneen tavoin niin helposti. Toteutuksen huono puoli on, että matkavauhdissa vene ei ole kokoluokkansa ketterin kääntymään. Huippunopeus Aiskolla kipuaa 35 solmuun. Paikaltaan lähdettäessä vene kerää vauhtinsa kuitenkin verkkaisesti.

Sähköä

Veneessä on kolme sähköjärjestelmää. Käyttösähkö samoin kuin moottorin käynnistyssähkö perustuvat erillisiin 24 voltin sähköjärjestelmiin. Lisäksi veneessä on 230 maasähköjärjestelmä. Maasähkön laturi on itse asiassa myös invertteri, jolla voidaan tuottaa vesillä 230 voltin sähköä esimerkiksi sähköiselle uppopumpulle.

Käyttösähköjen sydämenä toimii Empirbus-väyläohjausjärjestelmä. Tällä tavalla laitteiden käyttöön on saatu joustavuutta, mutta järjestelmä on myös perinteistä toteutusta kevyempi.

Väyläjärjestelmä koostuu yhdestä Empirbus keskusyksiköstä, seitsemästä lähtö-/tulomoduulista, viidestä painiketaulusta sekä kosketusnäytöstä.

Kulutusakuilta lähtö-/tulomoduuleihin tulee vain yksi paksumpi sähköjohto ja varsinainen käyttösähkö laitteille on vedetty vasta lähtö-/tulomoduuleista. Katkaisimet on niin ikään kytketty samoihin moduuleihin. Kun vielä moduulit on kytketty toisiinsa, niin esimerkiksi tuulilasinpyyhkijöitä pystyy käyttämään monesta eri paikasta. Lähtö-/tulomoduulit mahdollistavat myös valvonnan ja hälytykset. Jos jokin kulkuvaloista on rikki, järjestelmä antaa siitä automaattisesti huomautuksen erillisessä näytössä.

Pelastusvarusteita

Pelastusvene ei olisi pelastusvene, jos siinä ei olisi pelastusvarusteita. Tärkein Aiskon tehtävä on ihmisten pelastaminen. Pimeässä hytin katolla olevat tehokkaat led-etsintävalot tuovat valoa pimeässä tapahtuvaan etsintään. Kun ihminen on löydetty, voidaan hänet pelastaa veneeseen joko ison ja matalan perätason tai keulaportin kautta.

Pelastustöissä voidaan käyttää pintapelastajaa, jota varten veneessä on miehistölle neljä pelastuspukua, maski, snorkkeli ja räpylät. Loukkaantunutta voidaan auttaa perinteisten ensiapuvarusteiden ja paarien lisäksi sydäniskurilla, eli defibrillaattorilla.

Eniten Aiskon miehistöä työllistävät hinaukset ja veneiden irrottamiset karilta. Näitä varten veneen takakannella on iso hinauskela, johon sijoitetulla köydellä on mittaa sata metriä. Perätasolta löytyy myös hinauspollari, ja reunoilta useita kylkipollareita.

Paaluvetokyky Aiskolla on 1,6 tn moottorin kiertäessä tuolloin vajaa 3 000 kierrosta minuutissa.

Aiskon keulalta löytyy bensakäyttöinen Esteri 650 TO pumppu. Pumppua voidaan käyttää palavien veneiden sammuttamiseen, maastopaloihin, sekä myös tyhjennyspumppuna uponneiden tai vettä sisäänsä saaneiden veneiden tyhjennyksiin. Pelastustehtävissä tarvitaan toisinaan erilaisia raivausvälineitä. Tällaisia Aiskossa ovat sorkkarauta, raivaussaha, isot voimapihdit sekä kirves.

Aina tilanne ei vesillä ole vakava, vaan avustettavalta on sähköt loppuneet. Apuvirtaa Aiskolla annetaan erillisen boosterin avulla.

Ohjaamon etupuolen laatikoissa on Esteri -palopumppu, sähköinen uppopumppu, letkuja, jauhesammutin ja muita varusteita.

Paperilla vai sähköllä perille?

Aiskon vähimmäismiehitys on kaksi henkilöä, päällikkö ja kansimies. Ohjaamon etuosassa on heille omat jousitetut istuimet. Päällikkö istuu paapuurin puolella ja ruorimies styyrpuurissa. Kolmelle muulle miehistön jäsenelle on ohjaamon takaosassa perinteisempi sohvatyylinen istuin.

Näkyvyys ohjaamosta on isojen ikkunoiden vuoksi hyvä kaikkiin suuntiin. Päällikön ja ruorimiehen edessä on kaksi isoa näyttöä. Vasemmanpuoleisessa on Iso Loisto -navigointiohjelmisto, joka on veneen pääasiallinen karttaohjelmisto. Toisaalta paperiset merikartat löytyvät myös ohjaamosta ja niiden käyttöä varten päälliköllä on edessään karttapöytä.

Oikeanpuoleisessa näytössä pyörii Furunon TimeZero. Siihen kuuluvat merenkulkututka, karttaplotteri ja kaikuluotain. Laitteita voidaan käyttää näytöllä rinnakkain tai päällekkäin. Tutkan ja karttaplotterin yhdistelmällä sijainnin ja muiden vesillä liikkujien hahmottaminen on pelkkää tutkakuvaa helpompaa.

Ohjaamon etuosassa on kaksi isoa näyttöä. Vasemmalla on Uusi Loisto -navigointiohjelmisto ja oikealla TimeZero karttaplotterin, merenkulkututkan ja kaikuluotaimen yhdistelmä.

Vihdoin vesille

Kevyeksi Aiskoa ei voi kehua, sillä painoa on kertynyt 6,5 tonnia. Se myös näkyy veneen käytöksessä. Yhdellä jetillä varustettuna vene on kyllä ketterä ja pyörii hitaassa vauhdissa helposti paikoillaan. Tuulipinta-alaa veneellä on kuitenkin varsin runsaasti, joten hiljaisessa vauhdissa tuulen vaikutus täytyy muistaa.

Ruori on hydraulitoiminen, ohjaustehostimella varustettu, eikä pyörittäminen suurta ponnistusta vaadi. Ruorimiehen oikealla puolen on kaksi pientä vipua. Toisella niistä lisätään kaasua ja toisella hallitaan sähköhydraulisesti toimivaa jetin kauhaa.

Vesisuihkuvedossa venettä liikutetaan suuntaamalla kauhan avulla vesisuihkua. Vene kulkee eteenpäin, kun kauha nostetaan ylös. Laskettaessa kauhaa alas, se ohjaa työntyvän veden veneen sivuille ja alle, jolloin Aisko kulkee taaksepäin. Kaasuun ei tarvitse suunnanvaihdossa koskea.

Ruorimiehellä on edessään kaikki tarvittava. Yläpaneelissa ovat radiot, ruorin yläpuolella sähkökompassi, ruorikulmanosoitin ja moottorin infonäyttö.

Valoja, pyyhkimiä ja tuuletusta ohjataan Empirbus -painikkeilla. Myös veneen päävirtakatkaisija löytyy samoista painikkeista. Vahingossa virtaa ei kuitenkaan saa katkaistua.

Hiljaisuutensa ja jämäkkyytensä ansiosta Aiskossa iskee helposti vauhtisokeus. Vasta nopeusmittariin katsoessa huomaa veneen kulkevan lähes kolmeakymmentä solmua. Kaarteissa vene kallistuu kohtalaisen jyrkästi, vaikka kaartosäde onkin isohko.

Venettä on rahoitettu Veikkausvoittovaroista, sekä Reijo Rautauoman säätiön toimesta. Nimensä se sai säätiön perustajan vaimon lempinimestä.

Vene on tullut todelliseen tarpeeseen, sillä puolessatoista kuukaudessa sillä on tehty jo viisikymmentä erilaista pelastus- ja avustustehtävää. Vene ei jää ainokaiseksi, sillä Meripelastusseura on tilannut samasta veneestä myös kaksi sisarvenettä. Dieselversio sijoitetaan Kasnäsiin ja perämoottoreilla varustettu versio saa kodin Konnevedeltä.

Aiskon takaosassa on iso ja lähes veden rajassa oleva perätaso. Kansi on myös tasainen keulaan saakka. Keskellä perätasoa on hinauspollari.

X