Bergales, että on kaukana!

Paahteinen kesäpäivä on toki muutenkin hiostava, mutta että pitikin lähteä pehmeissä Rensin veneilykengissä matkaan.

Merkit ovat kuitenkin selvät, vaikka kerrostumaa on. Sinistä ja punaista kun seuraa, niin jostain metsän keskeltä pitäisi löytyä maineikas Nötön soiva kivi.

Jos kulkija on kuin aito saaristolainen, joka ei kävele – alla on aina joko moottorivene, mönkijä tai moottorikelkka – vaellus voi olla kohtuuton. Sillä Klockarstenin luo ei pääse motorisoituna.

Soiva kivi sijaitsee Bobergin jyrkänteen laella Nötön saaressa Paraisten ulkosaaristossa. Nötö on ollut keskeinen huviveneilijöiden pysähtymispaikka niin kauan kuin koko vapaa-ajan veneilyä on Suomessa ollut. Erityisesti eri alojen taiteilijat ovat olleet viehättyneitä Nötöstä sen jälkeen kun Oraansuojelijoiden ekoaktivistiryhmä rantautui lokakuussa 1974 saareen. Ja mikä sopisikaan hipahtavaan tunnelmaan paremmin kuin kivi, jota kolisuttelemalla voi saada aikaan ääniä?

Nötön kyläsatamasta johtaa ensin hiekkateitä ja loppumatkan metsäpolkuja pitkin kulkeva merkitty reitti soivalle kivelle. Yhteensä matkaa tulee yhteen suuntaan kaksi kilometriä. Reitti ei ole esteetön.

Ja siinä se nyt on! Näky on tosin aika vaatimaton: litteä noin puolentoista neliömetrin kokoinen kivi. Miten kummassa se on täältä löydetty?

Perimätieto kertoo, että kivellä on annettu suurten hylkeenpyytäjien aikaan merkkejä merelle. Vaikea kuvitella, että niin kiireellistä asiaa olisi ollut.

On myös epäilty, että se olisi ollut osa saaristolaisia uhrimenoja. Se vaikuttaa jo pätevämmältä selitykseltä, muistuttaahan monttuinen soiva kivi erehdyttävästi kaikkialta Itämeren alueelta löytyviä kuppikiviä, joita Suomessa hyödynnettiin muun muassa sariauksien hoidossa, mutta myös yliluonnollisissa menoissa rautakaudelta aina keskiajalle. Ehkä tällä kukkulalla on asustellut joku raju kalastajaheimo?

Kivi on pinta-alaltaan vain noin puolitoista neliömetriä. Ilman opastusta sitä ei tiheästä metsästä nykyihminen löytäisi.

Mutta miten se soi? Ensinnäkin kaikukiveä hakataan toisilla kivillä. Youtubesta löytyy video, jossa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori Eeva-Leena Pokela soittaa sitä kahdella pienellä kivellä.

Hevonkack fjärdenillä olevalla luodolla olen jyskänyt menemään klonksuvalla kivellä, joka soi tuomionpäivän pasuunan elkein, mutta tämän pitäisi soida Pokelan mukaan F-duurin kolmisoinnun sävelillä. Uskoisin, että siihen en yllä, vaikka kuinka hakkaan. Mutta jotain saan silti aikaiseksi. Itse asiassa koko metsä alkaa soida!

Vai onko se vain moottorivene alhaalta kaukaa selältä? En ole uskonut henkiin, mutta silti: nyt on hipsittävä karvat pystyssä hiljaa pois. Voihan olla, että neste ei ole imeytynyt, mutta olen vakuuttunut, että muinaiset heimolaiset ajavat minut pois, aikojen takaa: soivaa kiveä ei sovi kolisuttaa miten tahansa!

Kuoppia Klockarstenissä on 16.

Klockarsten

• 59°57’57.3”P 21°46’20.1”I
• Missä: Nötössä Paraisilla
• Satama: Kyläsatamassa kaksi vieraslaituria. Ankkuri- ja kylkikiinnitys (satama-altaassa rannan läheisyydessä laitureilla ankkurointikielto). Vapaaehtoinen satama- maksu, joka maksetaan kyläyhdistyksen lippaaseen. Ei varsinaisia palveluita: puucee löytyy kylältä, sähkö tulee bensiiniä ja dieseliä myyvältä huoltoasemalta ja jätehuolto on Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen hoitama.
• Erikoista: Nötö on tunnettu kaupoistaan. Kuuluisin kauppiaista oli Runar Abrahamsson, jonka pitämä Nötö Handel kukoisti 1950-luvulta 1980-luvun lopulle. Kauppa on edelleen pystyssä uuden, tänä vuonna aloittaneen yrittäjän löydyttyä.
• Kävijälle: Polku soivalle kivelle kulkee niittyjen laidoilla, eikä sitä hoideta aktiivisesti – jotostelun jälkeen punkkitarkastus on paikallaan.