Telakointikausi alkaa. Suurin osa veneistä on jo nostettu vedestä ja pitkä talvi on edessä. Syksyllä on edessä veneen kunnon ja arvon säilymisen kannalta oleellisin aika. Tähän syyshuoltoon verrattuna kevätkunnostus on laiminlyötyjen telakointitoimien kiireistä, kallista ja vajavaista paikkausta.

Telakoinnissa ei ole mitään mystiikkaa, se on tavallista arkista työtä ja asioiden hoitamista järjestykseen. Oikoteitä ei ole, ei myöskään mitään hokkuspokkus-temppuja, joilla hommat hoituvat vain nappia painamalla. Aikaa on syytä varata runsaasti, mutta kärsivällisyys palkitaan.

Kunnon syyshuollolla ja onnistuneella telakoinnilla on kaksi seurausta. On jokaisen oma asia, arvostaako enemmän veneen arvonnousua sen kunnon ja siisteyden kohentumisen myötä vai sen kohentunutta kuntoa, mukavuutta ja luotettavuutta omassa käytössä.

Tuenta

Kun vene on nostettu, se on tuettava kunnolla. Jos vene on suorassa, jokaiseen tukeen kohdistuu yhtä suuri rasitus ja eikä rungon ylimääräisistä rasitusvammoista ole pelkoa.

Oleellista on, että telakointipukin tuen runkoon kohdistava voima jakautuu mahdollisimman laajalle alueelle. Tukilevyn pitäisi olla pehmustettu, nojata tasaisesti runkoa vasten ja olla riittävän suuri pinta-alaltaan, jolloin paine veneen rakenteita kohtaan jää pieneksi.

Mahdolliset veneeseen kertyvät lumi-, vesi- ja jääkuormat kohdistavat nekin rasituksen runkoon telakointipukin tukien kautta.

Älä jätä roikkumaan

Veneen massiivisimman kohdan alle on järjestettävä erityisen hyvä tuenta. Käytännössä siis purjeveneiden kölin alle laitetaan erityisen vahvat palkit, samoin moottoriveneen moottorin alle riippumatta siitä onko veneessä perä-, sisäperä- vai keskimoottori.

Moottorin tai kölin kohta on tuennan lähtöpiste, muut tuet jaetaan riittävän tiheästi tästä kohdasta perään ja keulaan päin.

Paha tilanne on esimerkiksi sellainen, että purjevene on tuettu kölin molemmin puolin ja köli roikkuu ilmassa. Tilanne on sama keskimoottoriveneillä, eikä sisäperämoottoriveneen peräosaa saa missään nimessä jättää roikkumaan painavine kuormineen ilmaan.

Mieluummin ilman mastoa

Paljon on keskusteltu siitä, voiko purjeveneeseen jättää maston pystyyn talveksi ja jos jättää, mitä pitäisi tehdä.

Ainoa hyvä pystyyn jättämistä puoltava tekijä on, että näin päästään helpommalla. Muita syitä on vaikea keksiä.

Myös vakuutusyhtiöiden kokemukset ovat tässä suhteessa täysin kielteiset. Kyse ei ole pelkästään siitä, miten takila käyttäytyy pakkasessa alumiinin ja teräsvaijereiden erilaisen lämpölaajenemisen vuoksi. Varsinaiset vauriot tulevat siitä, että tuulet ravistavat mastoa. Se on korkea, joten tästä tuleva vipuvarsi moninkertaistaa rasitukset telakointipukin tukia vastaan. Talvella vene on maissa tukien varassa, jotka eivät juuri jousta, kesällä vastaavat rasitukset kohdistuvat pehmeästi vesielementissä kelluvan veneen koko vedenalaiseen pinta-alaan.

Perusasiat

Talvitelakoinnissa perusasiat ovat kaiken irtonaisen tavaran vieminen pois erikseen huollettavaksi, veneen perusteellinen puhdistus ulkoa ja sisältä, sen peittäminen lumi-, jää- ja vesikuormia vastaan sekä tehokkaan tuuletuksen ja ilman kierron järjestäminen veneen sisälle.

Ulkopuolelta vene pestään heti, kun se on saatu telakointipukilleen. Erinomainen apuväline on pieni painepesuri, joka pesee liat pois tehokkaasti. Käsin pestessä nopeus on valttia, sillä lima irtoaa suhteellisen helposti, ellei se ole päässyt välillä kuivumaan kiinni.

Tehokas tuuletus hoidetaan mieluiten siten, että kaikki ovet, tuuletusaukot ja luukut ja trallit avataan talveksi. Myös kajuuttojen ovet ja luukut jätetään auki. Tuuletusta tehostamaan voi veneeseen järjestää pienen sähkötuulettimen. Mutta lämmittimien kanssa pitää olla varovainen.

Ainakaan missään nimessä tehoa ei saa olla liikaa. Jos veneen sisällä on selvästi lämpimämpää kuin ulkona, seuraukset eivät ole hyvät.

Lämmin ilma kykenee sitomaan huomattavasti enemmän kosteutta kuin kylmä. Kun veneen lämmin ilma kohtaa sen kylmät ulkopinnat, kosteus tiivistyy ja valuu pilssiin. Sieltä sitä haihtuu veneen lämpimään sisäilmaan, joka yhdessä tuuletuksen tuoman ilman kanssa merkitsee jatkuvaa sadan prosentin kosteutta, kosteita pintoja ja pilsissä koko ajan lisääntyvää vesimäärää. Lämmittämisessä on oltava erittäin varovainen!

Lopuksi on aika miettiä, mitä muutoksia, korjauksia, asennuksia, uusia hankintoja jne. on edessä.