Karibialla kello oli kaksi tuntia yli puolenyön Karibialla ja Suomessa valmistauduttiin sunnuntain aamiaispöytiin, kun Jarmo Lohikarin kipparoima Ea purjehti Rodney Bayn
satamaan. Silloin saattoi todeta kaikkien tämän vuoden ARC-kisaan osallistuneiden tehneen onnistuneen Atlantin ylityksen, oli kyse sitten Suomen lipun alla omilla veneillään purjehtineista, vieraan veneen vuokranneista tai kisasarjan miehistöihin itsensä buukanneista.
Jälkimmäisten joukkoon kuuluivat Matti Koskinen ja Kimmo Kortelainen, jonka tavoitimme puhelimella. Menossa ovat rennot välipäivät. Vene, brittiläinen Oyster 48LW Scarlet Oyster
saapui satamaan jo kuusi päivää aiemmin, viralliseen palkintojen jakoon on vielä saman verran aikaa.
Koska kilpasarjojen veneet ovat jo kaikki perillä, niiden osalta tuloslistoja voi pitää varsin lopullisina. Scarletin porukalla se tietää juhlia.
”Ilman muuta bonus oli Racing-sarjojen kokonaisvoitto”, Kortelainen sanoo.
”Oman luokan voitto alkoi näyttää mahdolliselta jo aika alkumatkasta, vaikka tietysti aina pitää purjehtia ensin maaliin asti.”
Aivan ensimmäisenä yönä Scarlet ajautui paikalliseen pläkään, mutta siitä selvittyään se onnistui reitin valinnassa melko virheettömästi. Lähdössä ARC-organisaation sääekspertti Chris Tubbs neuvoi hakemaan pasaateja syvältä etelästä ja niin tehtiin.
”Scarlet on ollut nyt mukana yhdeksänä vuonna peräkkäin, eikä kuulemma koskaan ole käynyt yhtä kaukana etelässä”, Kortelainen kertoo.
Vaikka vene ei edusta linjoiltaan ihan moderneinta myötätuulisuuntausta, se kulkee pasaateilla hyvin. Kortelainen ja Koskinen saivat juuri sitä, mitä olivat hakemassa: tuntumaa pitkään, kisahenkiseen purjehdukseen valtamerillä. Juuri intensiivisyyden säilyttäminen päivästä ja viikosta toiseen olikin Kortelaisen mielestä yksi kokemuksen mielenkiintoisimpia asioita.
”Mutta kyllä tässä on saanut elämystä niin monella tavalla ja tasolla, että mietittävää riittää vielä pitkään. Esimerkiksi spinnulla ajamisen haasteet valtameren suurissa aalloissa olivat jotain ihan uutta tällaiselle saaristopurjehtijalle.”
Muista suomalaisista tulivat ensin perille Niko Puninin katamaraani Elektra (Marsaudon TS42) jo ennen Scarlet Oysteria. Aivan heidän jälkeensä puolestaan saapui Purjelaivasäätiön Vahine (Swan 65). Pari päivää myöhemmin tulivat Markus Renlundin Another Brick (First 44.7) sekä brittiläinen Fireball (First 40.7) miehistönsä yksinäisenä suomalaisena Antti Helanne. Magnus Vaenerbergin vetämän suomalaisporukan vuokraama ranskalainen Bianco tuli perille päivä edellisten jälkeen.
Naantalin meripartiolaisten Tokka-Lotta ennätti maaliin juuri ja juuri viime perjantaina. Tuloksista ei vielä tarkalleen selviä, pääsivätkö he tavoitteeseensa olla kaikkien aikojen nopein partiolaisvene ARC:ssä. Yksi sellainen on tiettävästi kisaan aiemmin osallistunut.
Kokonaisuutena voi arvioida suomalaisten pärjänneen hienosti tämän vuoden kisassa. Veneet ajoivat Cruising-sarjoissa, joissa mukava matkanteko oli tärkeämpää kuin nopeus. Kun siitä huolimatta ylitys tapahtuu hitaimmaltakin veneeltä kolmessa viikossa, suoritus on hyvä.
