Suomen eteläisin Inarijärvi – kyllä: Pääjärven aalloilla vettä on alla Lapin malliin.
Lammin ja Hämeenkosken alueella sijaitseva Pääjärvi on hämmästyttävän syvä, lähes yhtä syvä kuin maankuoren liki vaippaan asti puhkaiseva Inari; Inarilla on syvyyttä parhaimmillaan vain kuusi metriä enemmän kuin Pääjärvellä, jonka syvin kohta kurkottaa 85 metriä maan keskipistettä kohti.
Tunnetuin Pääjärvi sijaitsee Vienan Karjalassa. Siellä elää reliikkinä lohi, täällä Hämeessä kipristelee menemään katka.
Pääjärvi on luontoarvoiltaan Suomen tutkituin järvi, kertoo Helsingin yliopisto, jonka Lammin biologinen asema sijaitsee aivan Pääjärven rannalla. Siellä seurataan muun muassa Pääjärven veden laatua ja sen eliöstöjä.
Pääjärvessä elävä katka on jääkauden jälkeen makeaan veteen jumiin jäänyt reliktilaji. Se kasvaa poikkeuksellisiin mittoihin, aina viiteen senttiin asti. Katkat elävät kylmässä vedessä, jollaista ei järvialueilta tarvittavissa asteissa yleensä löydy. Täällä syvimmissä kuopissa kuitenkin sellaista ympäri vuoden on, kun veden lämpötila pysyy helteilläkin kuudessa asteessa.
Pääjärvellä on jääkauden jäljiltä myös hiekkarantoja.
Pohjoisen rannoilla, missä juuri nyt aamusta olemme, ranta on tälle järvelle kuitenkin poikkeuksellisen matala, ja pitkälle ulos. Mutta se on miellyttävä, jos aikoo uida. Rintaan asti nouseva vesi loppuu kuitenkin veden alaiseen jyrkänteeseen äkkisyvänä noin parin sadan metrin päässä rannasta. Sitten tarvitaan jo venettä – siihen riittää perämoottoriksi täällä sähköinen, hyvällä akulla toki.
Kun vesille on päästy, vielä yksi Suomen kuuluisa järvi tulee pienen hakemisen jälkeen mieleen; maisema on jollain lailla tuttu, eikä ihme: Pääjärven rannat muistuttavat puustoltaan Pielisen rantoja, vain vähemmän jyrkkäpiirteisinä.
Pääjärven maisema on rehevää. Metsät ovat joko havupuuvaltaisia tai sitten lehtoja.
Pääjärvellä vieraillaan oman veneen kanssa lähinnä uistelukilpailuiden merkeissä. Toisaalta järvellä on omaa veneilykulttuuria. Sen rannat ovat rakennettuja ja esimerkiksi venetala on tuttu näky.
Syvin kohta löytyy Munaklahden ja Raivolankärjen välistä. Järvellä on jääkauden aikaisia muodostumia muuallakin: Rantakorvenlahti on liki 45 metriä syvänä pikku poterona kuin iso hiidenkirnu.
Syvimmän kohdan paikkeilla rannassa on muinainen töherrys – näin voi sanoa esihistoriallisesta maalauksesta, sillä maalaus lienee epäonnistunut tai aikansa nykytaidetta. Siinä ei ole tunnistettavia kuvioita, on vain lätkitty maalia kallioon. Lienevät pällistelijät ihmetelleet ”määrittelyjä pakenevaa” teosta, kun naapuripitäjissä on sentään maalattu hirveä ja muuta sarvipäätä.
Päivä järvellä päättyy samalla lailla kuin se on alkanut. Komea kuutamo valaisee saunasta viileään veteen laskeutuvia, punoittavat poskensa sen syliin sihauttaen upottavia uimareita – nyt on aika leikkiä, aivan kuin lapsena, viattomina, jääkauden malliin.
Pääjärvi
61°04’52,7″P 25°07’56,9″I
Missä: Hämeenlinnan ja Hollolan alueella.
Satama: Juottimen rannassa Ronnintien varressa veneenlaskupaikka, jossa autoille parkkipaikka ja uimaranta.
Kävijälle: Majoitusta Pääjärven rannalla tarjoaa Helsingin yliopiston Lammin biologinen keskus opiskelija-asunnoissaan. Rantasauna vuokrattavissa.
Järvisimpukoita voi muutaman päivän sumputtamisen jälkeen myös syödä. Se on paitsi hauskaa myös luvallista: omaan käyttöön simpukoita saa kerätä. Virheitä ei voi tehdä, sillä rauhoitetut vuollejoki- ja jokihelmisimpukat eivät elä järvissä.
