Käytetty: Sunmar 870 C – Tukeva tupa neljälle

Sateinen ja navakkatuulinen syyspäivä harvoin tuntuu parhaalta mahdolliselta veneilypäivältä, mutta Sunmar 870 C:n kokeiluun se on oikein sopiva. Sunmar edustaa venetyyppiä, jossa suojaisuus on asetettu huimasti avotilojen edelle, on juuri tällaisia oloja varten suunniteltu.

Reittimme kulkee Espoon saariston lomassa Helsingistä kohti Porkkalaa. Matkalle tulee sekä suojaisia salmia että suoraan avomerelle aukeavia ulapoita, joihin etelän ja lounaan välinen tuuli nostaa terävää, noin metristä aallokkoa. Niissä pääsemme – tai joudumme – ajamaan Sunmaria kaikkiin aallonsuuntiin.

Hallitsevaksi piirteeksi nousee yllätyksettömyys. Tehosuosituksen ylärajalle sijoittuvassa 200 hevosvoiman Volvo Pentassa on tehoreserviä, mutta ei niinkään nopeuteen kuin voimaan.

Sileähköllä vedellä veneen oma gps kertoo huippunopeudeksi 24 solmua, kun kierroksia on 3 800. Melutaso nousee silloin korkeahkoksi korvin arvioi­taessa, desibelimittaria ei tällä kertaa ole matkassa. Puoliliukuva runko joutuu täyden plaanin nopeusalueelle, ja kulkuasentoa joutuu vakauttamaan trimmitasojen avulla.

Mukavampi matkanopeus niin veneen käsiteltävyyden kuin salongissa oleskelun viihtyisyyden kannalta asettuu 20 solmun alapuolelle, näissä oloissa 15–17 solmuun (3 000 rpm).

Kasvavaan ja vastaiseen aaltoon lähdettäessä tuota vauhtia voi pitää vielä melko pitkään, kun trimmeillä laskee edelleen keulaa alas. Tuulilasille roiskuu yllättävän vähän vettä.

Myönteinen yllätys on, että suuntien vaihtelu jyrkinkin käännöksin tapahtuu ilman suuria kallisteluja; pitkä köli saa jotkut veneet huojahtamaan voimakkaasti ulkokaarteeseen päin vauhdikkaassa ajossa, mutta Sunmar kulkee vakaasti. Se myös reagoi ohjaukseen nopeasti ollakseen puoliliukuva.

Vaikeimmalta suunnalta tuntuu suora vastainen. Terävät aallot jyskivät runkoon, josta ei kuitenkaan kuulu ylimääräisiä ääniä – ei myöskään kalusteista tai muista rakenteista, joten vankat rakenteet antavat plussaa.

Juttu on ilmestynyt Vene-lehdessä 3/2018

Ulko-ohjauspiste on kätevä, kun ohjaaja haluaa nähdä kaikki kulmat ja olla lähellä kiinnitysköysiä.

Ohjauspiste ja peräkajuutan käynti vievät suuren osan avotilasta.

Varovasti pakitettava

Satamassakin Sunmar kääntyy ketterästi, mutta vain eteenpäin ajaessa. Peruuttaessa pitkä köli jäykistää liikkeitä, mutta samalla se estää tehokkaasti sivutuulen kiusaa muuten korkeassa veneessä.

Tarkkaa paikkaa varten on avotilassa toinen ohjauspiste, josta perän knaapeille ja köysille ulottuu parilla askeleella ja kurotuksella. Etukannelle mennään mukavan levyisen sivukannen kautta. Tukea antavat sekä kaide kajuutan katolla että partaan korkea kaide. Avotilan kohdalle veneen omistaja on tehnyt ketjulla suljettavan aukon köysien käsittelyn ja laiturille kulun helpottamiseksi.

Kun vene on kiinni, asetumme taloksi. Tulokahvit voi keittää vasta laiturissa, koska uuniliesi on kardanoimaton. Myös pentterin työtaso aukeaa kokonaan vasta, kun kuljettajan istuin kipataan eteen. Silloin kokilla on kohtalaisen tilava ja hyvin varusteltu työpiste käytössään, jääkaappeineen ja suurine altaineen.

Avotila on syvä ja suojainen matkalla, mutta ahdas oleskeluun laiturissa.

Erityisen kiitoksen ansaitsee kalusteiden runkojen ja turkin alaisten tilojen tehokas hyödyntäminen säilytyslokeroina. Ruokatarvikkeita ja astioita saa mukaan paljon ja monipuolisesti. Ajankuvaa ehkä, sillä vielä 1980–90-luvuilla retkiveneiltä haluttiin omavaraisuutta. Matkoilla tukeuduttiin luonnonsatamiin, eivätkä vierassatamien palvelut olleet nykytasoa.

Sama näkyy veneen säiliöissä. Jo alkuperäiset tankit (diesel 240 l, makeavesi 100 l) ovat isoja, mutta tässä veneessä ne on vaihdettu vielä suurempiin: polttoainetta mahtuu mukaan 300 litraa, juomavettä 150 litraa ja kuumalle vedelle on 20 litran boileri.

Näillä pärjäävät pitkään ne neljä henkeä, jotka veneeseen luontevimmin majoittuvat. Salongin pöydän ääreen mahtuu juuri tuo määrä mukavasti syömään, ja makuupaikat heille löytyvät kahdesta hytistä. Pöytäryhmän voi sijata tilapäispediksi kahdelle, mutta silloin Sunmarin ominaisin piirre asuttavuudessa kärsii. Se piirre on asuntomaisen selkeä oma rauha eri tiloissa.

Yksityisyyden ylistys

Keulakajuuttaan laskeudutaan pienen välikön kautta, jonka paapuurissa on tilava hylly-ripustinkaappi. Vastapäinen wc näyttää pieneltä, mutta on esiin vedettävine lavuaareineen toimivan kokoinen, kunhan päällysvaatteet kuorii pois muualla, sikäli kuin niitä katetussa ja tehokkaasti lämmitettävässä veneessä tarvitsee edes käyttää.

Täysleveän keulakajuutan punkka on ruhtinaallinen mitoiltaan, kun se on välilevyllä yhdistetty. Sulkemalla väliverhon (joissain yksilöissä liukuoven) kajuutta jää täysin erilleen salongin tapahtumista.

Käsisuihkulla varustettuna wc muuttuisi toiletiksi, sillä turkissa on vedenpoistoaukko.

Keulakajuutta on ilmavan tilava ja sen V-vuode hulppean kokoinen.

Vielä yksityisempi paikka on peräkajuutta. Sinne laskeudutaan avotilan styyrpuurin laidalta. Oven edessä on pieni, seisomakorkuinen alue pukeutumispenkkeineen. Nukkumaan sujahdetaan poikittaiselle, leveälle punkalle, jonka yläpuolella on mukavasti tilaa.

Asuu veneessä sitten kaksi pariskuntaa tai lapsiperhe, kajuuttojen erillisyys salongista antaa mahdollisuuden yksityiselle rauhoittumiselle. Se nostaa asumismukavuutta silloin, kun veneessä vietetään viikko tai pari kerralla.

On oikeastaan harmi, että peräkajuutalliset veneet ovat tässä ja pienemmissä kokoluokissa käyneet harvinaisiksi sitä mukaa, kun sisäperämoottorit ovat vallanneet alaa akselivedolta. Kysymyshän on pitkälti siitä, mitä tilajärjestelyjä voimalinjat sallivat.

Tappiotakin valinnasta tulee, onhan venesuunnittelu aina kompromissien taidetta. Huippu- ja matkanopeuksissa hävitään ja oleskelu ulkona hankaloituu, mikä korostuu etenkin moderneihin veneisiin verrattaessa. Sunmarin suojaiseen avotilaan saa pienen irtopöydän kahvihetkiä varten, mutta varsinaiseen istuskeluun, loikoiluun tai maisemista nauttimiseen se on turhankin suojainen: harvoin tapaa venettä, jossa ohjaamosta ja salongista näkymät ulos ovat paremmat kuin avotilasta.

Sunmar 870 C

Pituus 8,70 m, leveys 2,94 m, syväys 0,78 m, uppouma 2 700 kg, makuupaikat 4 + 2, moottorisuositus 80–200 hv, moottori Volvo Penta TAMD 41B, 200 hv, pa-säiliö 300 l, vesisäiliö 150 (kuumavesi 20 l), septisäiliö 65 l.

Suunnittelija Hjörvald Sundqvist, valmistaja Confiber, Pietarsaari, valmistusvuosi 1990, hinta uutena 349 600 mk.

HISTORIA Suunnittelija Hjörvald Sundqvist osui ilmeisen kohdalleen Sunmarin rungossa ja konseptissa. Siitä kertoo, että tuotannon vaikeuksista huolimatta itse malli pysyi elossa pitkään ja sit­keästi.

Vene esiteltiin 1980-luvun alussa nimellä Sunmar 800. Kun siihen lisättiin ankkuriboksilla varustettu uimataso, mallimerkinnäksi tuli 850 (1985), sitten 8500 (1987). Vasta 1989 esiteltiin nykyinen 870 C, joka sai rinnakkaismallikseen takahytillä varustetun 870 AC:n.

Valmistaja oli vuoteen 1991 asti pietarsaarelainen Confiber. Sen konkurssin raunioille pystytetty Vescons myi muotit vuonna 1993 Uuteenkaarlepyyhyn Hollman Tradingille, josta ne osti 1995 Bella-veneet.

Kuopiossa kansimuottia uudistettiin (mm. avotilan levennys, integroidut ankannokka ja uimataso) ja venettä valmistettiin nimellä Bella 9000 Sunmar.