Norrskat

KIPPARI 5/2011:

Siirryin edellisestä ankkuripaikasta seuraavana aamuna kuin salaa seuraavaan kohteeseen. Se on vajaan meripeninkuljman päässä ja myös lähellä runkoväylää. Alueelle menee viitoitettu väylä, joka ilmoitetaan yhden metrin väyläksi.

Viitoitettua väylää eteenpäin jatkaessa meni pupu pöksyyn, koska en tuntenut väylää ennestään. Veneeni nimittäin tarvitsee sataprosenttisesti vähintään 1,2 metriä vettä alleen ja nyt meri oli 20 senttimetriä normaalikorkeutta alempana ja väylän ilmoitettu syvyys vain yksi metri.

Ankkuroin paikkaan 63°19,2´ N 21°39,5´ E, jossa otin päivänokoset ennen matkan jakamista.

Satamaan ajo ja turvallisuus

Satamaan ajo viitoituksen osalta on helppoa, mutta veden riittävyys askarrutti oman veneeni kanssa. Katsoin hyödyn olevan olematon ja riskin suuruuden voittavan perilleajon satamaan. Siellä näkyi kylläkin muutamia veneitä. Saattaa olla, ettei ongelmia olisi ollut pöräyttää perille saakka satamaan.

Meno ankkuripaikkaan edellytti kivikoiden olemassaolon tarkastelua ja tähystystä välillä myös kannelta, ettei törmäystä olisi päässyt tapahtumaan. Ankkurisyvyys oli vajaat kolme metriä ja köyden voi pitää kohtuullisen lyhyenä. Laitoin ankkurin myös perään, jotta vene ei pyörisi liikaa ja törmäisi mahdollisiin kiviin.

Maissa havaittua

Täällä on maissa samanlaiset kivimäärät kuin edellisessä paikassakin. Lintujen määrä oli melkoinen ja kaloja polski runsaasti. Joutsenet uiskentelivat verkalleen veneen lähistöllä, kuin olisivat halunneet ilmaista minulle, etten ole toivottu vieras.