Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Arkistosta: 12ft Dinghy – Pronssiveneen paluu

Pieni ja sympaattisen näköinen venemalli on peräti satavuotias, mutta edelleen se osaa yllättää monipuolisuudellaan.

21.11.2022

Kirjoittajaja kuvat Jussi Pekkarinen

Uusia veneluokkia syntyy kiivaaseen tahtiin, koska valmistajien on vaikeaa ennustaa kuluttajien kiinnostusta. 12ft Dinghyn tarina on mielenkiintoinen, koska luokka on säilyttänyt suosionsa läpi vuosikymmenien.

Vuonna 1912 brittiläinen Boat Racing Association järjesti suunnittelukilpailun, jonka tavoite oli saada pieni, purjehdittava ja soudettava jolla, jota voisi käyttää apuveneenä siirryttäessä isompaan alukseen. Samalla siitä haluttiin vene purjehduskerhojen kisoihin. Veneen pituudeksi määrättiin 12 jalkaa eli 3,66 m, leveydeksi 1,37 m ja purjepinta-alaksi 9,3 m2. Rungon tuli olla limisaumainen ja kuusta.

Kilpailun voitti George Cockshott. Hän oli amatöörisuunnittelija Southportista, Lancashiresta. Veneluokka kastettiin A Class One Design Dinghyksi, mutta pian se tunnettiin nimellä BRA 12 foot classina.

Britanniassa veneluokka sai jalansijaa muutamissa pursiseuroissa, mutta suosio ei vielä ollut merkittävää.

Pian tieto uudesta jollaluokasta levisi kuitenkin Hollantiin, missä sen vastaanotto oli innokas. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Alankomaissa oli peräti 140 veneen kilpalaivue.

1920-luvun alussa International Yacht Racing Unionin (IYRU) konferenssissa päätettiin, että BRA 12 footereita ryhdytään kutsumaan nimellä 12 Foot Dinghy Classiksi.

Sodan jälkeen tunnettu kilpajollien suunnittelija Morgan Giles piirsi uudestaan veneen rungon. Tämän myötä venettä olisi pystynyt purjehtimaan painavampi miehistö ja se olisi kantanut purjeensa paremmin. Uudet muodot olisivat parantaneet purjehdusominaisuuksia erityisesti kevyissä tuulissa ja vene olisi ollut jämäkämpi ja kuivempi ajaa aallokossa.

12ft Dinghyllä purjehdittiin jo 11 maassa. Useimmissa uudistuksiin suhtauduttiin myötämielisesti, mutta Hollanti ja Belgia vastustivat niitä. Niinpä luokkaliitto päätti lopulta säilyttää Cockshottin ennen sotaa suunnitteleman mallin.

Vuonna 1920 12ft Dinghystä tuli ensimmäinen kansainvälinen One Design Class -tunnuksen saanut jollaluokka. Pelkästään Brittein saarilla oli yli 200 venettä ja muissakin maissa niitä oli huomattavia määriä.

Luokan suosio vain kasvoi, kun se valittiin yhden hengen purjeveneeksi olympialaisiin 1920 Belgiassa ja 1928 Hollannissa.

Vene kantaa osaltaan myös suomalaista purjehdushistoriaa. Vuonna 1928 Amsterdamissa pidetyissä kesäolympialaisissa suomalainen Bertil Broman otti kyseisellä veneellä pronssimitalin. Hän valikoitui Suomen edustajaksi karsintakilpailujen perusteella. Helsinkiläiset pursiseurat valmistuttivat kuusi jollaa harjoittelua ja karsintakilpailuja varten. Yksi näistä jollista on esillä Kotkassa. Olympiajollan on lahjoittanut Suomen Merimuseon kokoelmiin vuonna 1974 Erik von Frenckell.


Esittely on julkaistu Vene-lehdessä 1/2016


Veneen runko painaa 104 kg, mutta sitä on helppo siirrellä rantakärryllä. Purje on dacronia.

Paluu Suomen vesille Turkista

Tänä vuonna 12ft Dinghy teki pitkän tauon jälkeen paluun Suomen vesille, kun Nicolas von Flittner, teollinen muotoilija ja innokas purjehtija, toi veneen Suomeen. Hän asui vuosia Turkissa Istanbulissa ja tutustui siellä paikalliseen purjehdustoimintaan niin modernissa ORCi-luokassa kuin klassikkoveneiden parissa.

Istanbulissa hänelle muodostui tärkeäksi paikaksi Tuzla Yacht Club. Se on Marmara-meren rannalla oleva bungalow-kylä, missä vierailijat voivat purjehtia 12ft Dinghyllä.

Paikan omistaa Rifat Edin, joka on innokas 12ft Dinghy -purjehduksen ystävä. Vuosittain hänen ”merenrantakeitaassaan” on järjestetty George Cockshott Trophy -finaali, joka kerää veneluokan purjehtijoita mm. Italiasta, Hollannista sekä Kanadasta.

Vierailin kyseisessä paikassa pari vuotta sitten. Silloin sain myös ensimmäisen kerran kokeilla purjehdusta jollalla.

Purjehdus on jäänyt hyvin mieleeni. Takana oli pitkä lento syksyisestä pimeästä Suomesta ja automatka Istanbulin loputtomissa liikenneruuhkissa. Rannassa odotti puinen pieni jolla. Iltapäivän aurinko paistoi kirkkaana ja Marmarismeri välkehti kutsuvasti.

Kun minulle tarjottiin purjehdusmahdollisuutta, olin heti valmis. Vedin purjehdushaalarit laiturilla jalkaani ja hyppäsin veneeseen.

Tartuin jalusnaruun ja pinnaan, ja vakuutuin veneen purjehdusominaisuuksista. Pulleista runkomuodoistaan huolimatta se liikkui eteenpäin sulavasti. Yli yhdeksän neliön purjeessa oli voimaa, mutta vene oli hallinnassa. Rannan tuntumassa oli puuskia, joissa vene kallisteli, mutta nämäkin liikkeet vene teki sopivalla viiveellä anteeksiantavasti.

Tuossa kauniissa ja rentouttavassa hetkessä Istanbulin vesillä olin purjehduksen yksinkertaisten peruselementtien äärellä; meri, aurinko ja vanha klassikkovene tarjosivat minulle kokemuksen,  joka piirtyi lähtemättömästi mieleeni.

Tasaisessa vedessä vene käyttäytyi erittäin rauhallisesti. Parissa ärhäkämmässä puuskassa jolla kuitenkin muistutti purjepinta-alastaan ja se kallistui kunnolla.

Purjehdus Suomessa

Kesällä 2015 Flittner muutti takaisin Suomeen. Ennen paluuta syntyi idea 12ft Dinghyn tuomisesta muuttokuorman mukana. Aluksi hän etsiskeli käytettyä venettä, mutta päätti lopulta rakennuttaa veneen. Istanbulissa on nimittäin paljon puuveneen rakennustaitoa.

Lopulta veneen teki Tuzla Yacht Clubin omistajan Rifat Edinin firma East India Company Classics. Nicolas sai myös osallistua kevättalvella 2015 veneen valmistukseen ja lukuisat ovat ne niitit, jotka veneen omistaja itse on lyönyt.

Lopulta vene valmistui ja sai nimekseen Fandango II. Veneen kotipursiseuraksi valikoitui Helsingfors Segelsällskap r.f. Helsingin Liuskasaaressa. Siellä puujolla pääsi arvoiseensa seuraan muiden klassikkoveneiden pariin.

Testipurjehduksen päivänä olosuhteet olivat parhaat mahdolliset. Tuulta oli 6–7 m/s. Aurinko paistoi, mutta taivaalla oli myös pilviä, jotka synnytivät sopivia puuskia.

Puomin pää on veneessä ylöspäin kuin Hai-veneessä, mutta purjeet näyttivät istuvan hyvin. Vene sai vauhtia ja se puski massallaan ja vauhdilla läpi aaltojen.

Ennen purjehdusta tutustuin veneeseen kunnolla rannassa. Uuden veneen lakattu, mahonkinen limisaumarunko välkehti kauniisti auringossa, kun poistimme pressun sen päältä. Runko painaa 104 kg, mutta sitä on helppo siirrellä rantakärryllä. Veneen ulkoinen olemus on jotenkin sympaattinen. Sillä on kunnon keula, mutta pyöreät runkomuodot tuovat siihen ison annoksen jollamaisuutta.

Sisältä vene on yksinkertainen ja toimiva. Kaaret ovat tiikkiä. Veneessä on kaksi poikkipenkkiä laidalta laidalle, ja takaosassa on roikkumaremmit ja penkit laidoilla ja perässä. Veneessä on kääntököli, jota säädetään narulla. Veneen pohjalla voi pitää puuritilöitä, mutta usein niitä ei käytetä, koska esim. kaaduttaessa niistä on lähinnä haittaa, kun ne kelluvat vedellä täyttyneessä jollassa. Kaatumisen varalle veneessä on neljä samanlaista kelluketta kuin optimistijollissa. Etumaisen penkin kohdalla laidoilla on hankaimet soutamista varten.

Maston paikka on erittäin edessä, masto ja puomi ovat mäntyä. Masto on tuettu penkkiin yhdellä narulla edestä ja kahdella sivusta. Lisäksi veneen lokkerttitakilaan kuuluu ns. pirkkelitanko, joka on kiinnitetty purjeen yläliikkiin. Tämä hoitaa lähinnä samanlaista virkaa kuin spiira optimistijollassa eli se kannattelee purjeen ylintä kulmaa. Puomi ja pirkkelitanko on veistetty kaarelle.

Fandango II:n purje on sinistä dacronia. Purjetta saa myös valkoisena, vihreänä, oranssina ja punaisena. Peräsin on iso ja pyöreälapainen, ja siinä on moderni jatkopinna.

Veneen laittaiminen purjehdusta varten on helppoa. Purjeen voi nostaa valmiiksi jo maissa ja vene on helppo rullata rantakärryllä veteen, tai purjeet voi tarvittaessa nostaa ylös myös vesillä. Viimeiset valmistelut voi tehdä laiturin tuntumassa. Vesille lähdössä tuleekin hyvin esille veneen helppous. Tärkeä ominaisuus jo veneen suunnitteluvaiheessa.

Peräsin on iso ja pyöreälapainen ja siinä on moderni jatkopinna.

Masto paikka veneessä on erittäin edessä. Masto ja puomi ovat mäntyä. Masto on tuettu penkkiin ja yhdellä narulla edestä ja kahdella sivusta.

Herkkyyttä ja jämäkkyyttä

Tasaisessa vedessä 12ft Dinghy käyttäytyi erittäin rauhallisesti. Parissa ärhäkämmässä puuskassa jolla kuitenkin muistutti purjepinta-alastaan ja kallistui kunnolla. Liikehdintä puuskissa oli kuitenkin ennalta-arvattavaa ja siihen ehti hyvin reagoida. Kallistumaa tuli, mutta sitten se loppui.

Avoimella merellä oli kunnon aallokko ja tuuli lounaasta. ensimmäisen kerran pääsin purjehtimaan veneellä isossa aallokossa. Veneen balanssi oli hyvä. Se liikahti yllättävän ketterästi liikkeelle sivutuuleen. Puomin pää on hauskasti ylöspäin kuin Hai-veneessä, mutta purjeet näyttivät istuvan hyvin.

Vene sai vauhtia ja se puski massallaan ja vauhdilla läpi aaltojen. Se ei myöskään hätkähtänyt vaikeasta ristiaallokosta, jota kyseisellä merialueella tulee usein vilkkaasta moottoriveneliikenteestä. Aallokossa ja puuskissa vene kallistui, mutta raivokasta hengausta ei tarvittu. Siirryin vain istumaan veneen laidalle ja se riitti.

Seuraavaksi testasin veneen vastatuuliominaisuuksia. Purjeessa ei ollut tuulilankoja, mutta niiden poissaolo ei haitannut. Hyvän balanssin ansiosta luovikulma löytyi vaivatta ja keulan kohinasta pystyi nopeasti päättelemään, mikä mahdollisesti olisi veneen maksiminopeus. Rannalla isolta näyttänyt peräsin toimi hyvin. Pientä nousukärkkäyttä oli haivaittavissa, mutta vain sopivasti.

Seuraavaksi kokeilin vastakäännöstä. Sitä tehdessä täytyi muistaa siirtää pirkkelitanko narusta vetämällä maston suojanpuolelle silloin, kun vene oli tuulensilmässä.

Lähdin laskettelemaan myötätuuleen. Päästin purjetta reilusti ulos. Tällöin, isossa aallokossa, olo muuttui yllättäen hiukan epävarmaksi. Peräsin oli hieman tunnoton. Minulle tuli tunne, että vene voisi alkaa heijata poikittain ja niinpä päätin vetää purjetta sisään ja nostin tuuleen.

Jiipissä vene käyttäytyi rauhallisesti. Silloin pirkkelitangon sai jättää tuulenpuolelle. Kovimmissa puuskissa vedin purjetta sisään pienillä pumppausliikkeillä ja sainkin veneen tavoittelemaan hetkittäin surffausta. Isommissa aalloissa vettä roiskui sisään, mutta missään vaiheessa edes jalat eivät kastuneet. Jos tuulta olisi ollut enemmän, olisi veneen purjetta pystynyt reivaamaan.

12ft Dinghyssä on purjepinta-alaa jopa 9,3 m2 ja purjetta kannattelee pirkkelitanko joka vastatuulikäännöksissä täytyy siirtää maston suojapuolelle.

Vireää toimintaa kaikenikäisille

Purjehdus vahvisti aiempia muistikuviani, että 12ft Dinghy on yksinkertainen ja mukava purjehtia jo pelkästään harrastusmielessä, mutta se tarjoaa haastetta myös kilpailuun. Jalkaremmeillä ja kohtalaisen suurella purjepinta-alalla varustettu jolla on hyvällä tuulella erittäinen urheilullinen.

Veneellä on luokkaliitto jo 18 maassa, ja vuosittain järjestetään useita kansainvälisiä kilpailuja. Kyseistä venettä on käytetty useasti myös näytösluokkana klassikkokisoissa, ja esimerkiksi Italian Portofinon arvokisoissa on nähty satoja osallistujia ympäri Eurooppaa.

Luokka sopii hyvin ensiluokaksi klassikkoveneisiin. Sen avulla harrastaja, joka on kiinnostunut klassikkoveneillä purjehtimisesta, voi oppia historiaa, teoriaa sekä käytännössä puuveneen ylläpitoa ja käsittelyä suhteellisen edullisesti.

Vene kantaa hyvin kaksi tai jopa kolme purjehtijaa. Euroopan kisoissa näkyykin usein junioreita mukana vanhempien veneessä, ja purjehdusperinne siirtyy vaivattomasti sukupolvelta toiselle.

Veneessä on kaksi poikkipenkkiä laidalta laidalle ja takaosassa on roikkumaremmit ja kiertää penkki laidoilla ja perässä. Keskellä on kääntököli.

Lue myös nämä

X