Ari Road to Vendée 2020

Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela on päättänyt osallistua maailman vaativimpaan purjehduskilpailuun Vendée Globeen vuonna 2020 ja viedä suomalaista valtameripurjehdusta maailman kartalle. Vene-lehti julkaisee myös Tekniikan Maailmassa julkaistua Yksinpurjehtijan matkassa -blogia, jossa seurataan Huuselan valmistautumista maailmanympäripurjehdukselle.

 

Yhdeksäntoista vuorokautta, 13 tuntia, 31 minuuttia ja 5 sekuntia.

Se oli yksinpurjehtija Ari Huuselan virallinen aika vuoden 2018 Route du Rhumissa. Ranskan Saint-Malosta Guadeloupeen päättynyt Atlantin ylitys tarjosi kippareille jälleen kerran äärimmäisen haastavat olosuhteet. Huuselan osalta teoriassa 3500 merimailin matka venyi lopulta 4800 merimailin pituiseksi.

Ensimmäistä kertaa yksirunkoveneiden ”Formula ykkösellä” kilpailuun osallistunut Huusela oli Imoca-luokassa upeasti yhdestoista. Taakse jäi monia huomattavasti kokeneempia kippareita, jotka purjehtivat Huuselaa merkittävästi suuremmalla budjetilla.

”olen äärettömän tyytyväinen, että pääsin ensikertalaisena maaliin ja onnistuin pitämään veneenkin melkein ehjänä”, Pariisin lentokentällä jatkolentoa takaisin Suomeen odottanut Huusela kertoi tiistaina Tekniikan Maailmalle.

”Vuoden verran tullut hehkutettua, että kisaan lähdetään ja nyt se on sitten hoidettu. Paineet olivat kovat ja olosuhteet Atlantilla jälleen kerran rankat. Porukkaa putosi kuin kärpäsiä.”

Ari Huusela ylitti Guadeloupen maaliviivan perjantai-iltana kello 22.31 paikallista aikaa.

Kilpailuun lähti marraskuun 4. päivä 123 venettä. Maanantai-aamuun mennessä vasta 36 kipparia oli päässyt maaliin. 41 on joutunut keskeyttämään.

Luvut kuvastavat kilpailun raakuutta. Maaliin pääsy on melkoinen saavutus itsessään.

Ensimmäisen viikon haasteelliset olosuhteet pakottivat lähes puolet kilpailijoista palaamaan rantaan korjaamaan veneitään ja hakemaan suojaa myrskyltä. Monet heistä pääsivät jatkamaan kilpailua vasta nopeimpien kippareiden päästyä jo maaliin.

Huuselakin joutui heti kilpailun ensimmäisenä yönä kiipeämään veneensä mastoon irrottamaan jumiin jääneen köyden. Neljäntenä päivänä myrsky rikkoi Ariel2:n tuulianturit. Sitten autopilottien mittarit menivät oikosulkuun.

Kilpailu muuttui siis Huuselankin osalta nopeasti selviytymiskamppailuksi.

”Kyllä siinä itselläkin kävi monta kertaa mielessä, että pitääkö pysähtyä johonkin satamaan korjaamaan venettä. Kilpailun kannalta pysähtyminen on kuitenkin tuhoisaa ja siihen kuluu aikaa. Eikä se enää sitten tunnu samalta kuin vetäisi kisan läpi pysähtymättä.”

Pahin takaisku sattui kymmenennen kilpailupäivän aamuna, kun kilpakumppani törmäsi Huuselan veneen peräpeiliin 17 solmun nopeudella. Ariel2:n takakaide irtosi, hydrogeneraattori hajosi ja veneen runkoon tuli vaurioita. Pahemminkin olisi voinut käydä.

”Suomeksi sanottuna törmäys oli huonoa tsägää. Se kuvaa hyvin myös sitä, kuinka yksinkertaiset perusasiatkin muuttuvat merellä yhtäkkiä vaikeiksi.”

”Omaa väsymystilaa ja suorituskyvyn alentumista ei itse enää edes tiedosta ja silloin sattuu virheitä. Äärimmäisen kokenut Alex Thomsonkin ajoi itsensä niin piippuun, että nukahti ja päätyi lopulta rantakivikolle. Se maksoi hänelle lopulta kilpailun voiton.”

Merellä sattuu ja tapahtuu. Työkalujen on pysyttävä yksinpurjehtijalla käsissä.

Neuvokas ex-lentomekaanikko onnistui kuitenkin korjaamaan veneensä vauriot ilman pysähtymistä. Vendée Globe -maailmanympäripurjehdusta silmällä pitäen ratkaisu oli oikea, sillä kokemus opettaa.

”Se on selvää, että maailmanympäripurjehduksella tällaisia ongelmia tulee. Niiden kanssa pitää pärjätä ja tuntea oma veneensä mahdollisimman hyvin. Nyt sitä oikeeta kokemusta tuli aimo annos lisää.”

Tuuliantureiden korjaaminen olisi kuitenkin edellyttänyt 28-metrisen maston huipulle kiipeämistä. Se on yksin merellä valtava riski, eikä Huusela siksi työhön ryhtynyt.

”Madeira olisi ollut siinä kivenheiton päässä, mutta siinä vaiheessa olin purjehtinut jo pari päivää ilman tuulidataa. Jotenkin tuntui vaan hyvältä painaa eteenpäin. Oli myös mahdotonta tietää, kuinka pahat vauriot siellä oli – olisiko siellä edes ollut liittimiä, joihin kytkeä vara-anturi.”

Tuulidatan puute tekee kipparin työstä vaikeamman ja hidastaa etenemistä, Huusela selittää.

”Tällaisia veneitä ajetaan 99-prosenttisesti autopilotilla, ja se tukeutuu toiminnassaan tuulidataan. Myös purjevalinnat ja purjeiden trimmaus perustuvat tuulimittarin dataan. Ilman tuulidataa eteneminen ylipäätään on haasteellista – manöövereista puhumattakaan.”

”Ilman tuulitietoa halssin vaihtaminen ja käännökset pitää tehdä manuaalisesti. Yleensä autopilotti huolehtii niistä ja kipparin kädet jäävät vapaaksi köysien riuhtomiselle. Nyt se oli melkoista taiteilua.”

Loppujen lopuksi Huuselan päätös jatkaa pysähtymättä osoittautui oikeaksi. Guadeloupessa tehdyissä korjaustöissä anturia ei saatu toimimaan useista yrityksistä huolimatta.

”Se oli hyvä osoitus siitä, että riskinotto oli siinä kohtaa järkevää jättää väliin. Toisaalta tällaiseenkin ongelmaan osataan tulevaisuudessa varautua paremmin. Vara-anturi voidaan asentaa esimerkiksi veneen peräpeiliin.”

”Oli hienoa kun oma tiimi oli maalilinjalla vastassa. Pystyin itse pudottamaan hanskat heti maaliintulon jälkeen”, Huusela kertoo.

Huusela saavutti Guadeloupen maalin viikko sitten perjantai-iltana paikallista aikaa. Maaliintulo oli jälleen älyttömän hieno ja upea kokemus, yksinpurjehtija kertoo.

”Rantakeskuksessa oli perjantaibileet menossa ja siellä oli paljon porukkaa. Oli hienoa päästä syömään pihviä ja nukkumaan sänkyyn, joka ei keinu ja jossa saa jopa selän suoraksi. Eikä pitänyt pelätä, että joku ajaa yli.”

Maaliintulo Route du Rhumissa toi jälleen yhden sulan suomalaiskipparin merimieslakkiin. Huusela on lähtenyt ylittämään Atlantia nyt neljä kertaa ja tullut yhtä monta kertaa maaliin.

”Neljä neljästä, siihen voi olla hyvin tyytyväinen. Aiemmista kisoista ensimmäinen ja kolmas olivat niin ikään dramaattisia ja keskeyttäjiä oli paljon”, Huusela kertoo.

Huuselan vene, Ariel2, lähti takaisin kohti Englannin Gosportia heti ensikorjaustoimenpiteiden jälkeen. Se purjehditaan takaisin Huuselan ”valmentaja” Mikey Fergusonin johdolla.

”Vene laitetaan talven aikana taas kuntoon, jotta se on valmis ensi kesän koitoksia varten. Minun piti osallistua toukokuussa Valenciasta starttaavaan Imoca Globe Series -kisaan, mutta sen toteutuminen on nyt vähän epävarmaa. Ilmeisesti veneitä ei ole ilmoittautunut tarpeeksi ja nyt kilpailu voi peruuntua tai siirtyä heinäkuulle.”

Valencian kilpailu on tärkeä osa Huuselan valmistautumista Vendée Globeen. Pitkän kilpailun suorittamisesta saisi hyväksiluettua paljon merimaileja.

”Aikataulullisesti se on mun osalta katastrofi, jos se siirretään heinäkuulle. Siinä tapauksessa pitää miettiä ehkä osallistumista New Yorkiin suuntautuvaan British Transat -kilpailuun. Se ei houkuttelisi, sillä toukokuussa on isot riskit joutua koviin olosuhteisiin, jolloin on riski, että veneelle tapahtuu jotain juuri Vendée Globen alla.”

”Omalta kannaltani olisi siis parempi jos koko Valencian kilpailu peruuntuu, sillä silloin se on kaikille sama.”

Ensi vuonna Huuselan päätapahtuma on kahden hengen miehistöllä purjehdittava Atlantinylityskilpailu Transat Jacques Vabre, joka starttaa 25. lokakuuta.