Mitä ihmettä on tapahtunut 80–90-lukujen suosituille matkavenetyypille, jolle tyypillistä olivat sisäperämoottori, minikajuutta, suuri avotila ja amerikkalainen alkuperä? Miksei niitä enää tule Suomen markkinoille tyydyttämään edullisten ja asuttavien veneiden tarvetta? Vai onko sellaista tarvetta enää?
Erityisesti 80-luvun loppupuolella Suomeen virtasi sadoittain 6–8 metrin matkaveneitä, jotka olivat kuin yhdestä muotista. Merkkejä oli lukuisia, ehkä eniten myydyimpänä Bayliner. Veneet ovat laitureissamme edelleen käytettyinä, mutta uusia on tullut kovin harvakseltaan. Tosin kotimaista tuotantoa on jonkin verran, esimerkiksi Aquador 24 ja 27 DC, Grandezza 27.
On jotenkin vahinko, että tämänkaltaisten veneiden läsnäolo Suomessa on jäänyt oikeastaan vain Sea Rayn kontolle, sillä venetyyppi ei ole oikeastaan lainkaan hullumpi. Se tarjoaa reilusti alle kymmenmetrisessä rungossa periaatteessa kaikki ominaisuudet, mitä nelihenkisen perheen matkaveneeltä vaaditaan. Siinä on kaksi makuutilaa, erillinen wc, pentteri ja suuri avotila.
Parhaimmillaan se on hauska ajettava ja joutuisa matkantekijä.
Glastron on perinteinen amerikkalaismerkki, joka jokunen vuosikymmen sitten oli hyvin edustettuna Suomessa. Tällä hetkellä Glastron yhdessä Wellcraftin ja Four Winnsin kanssa kuuluu ranskalaiseen Beneteau Groupiin, mutta veneet valmistetaan ainakin toistaiseksi Yhdysvalloissa. Voi kuitenkin olla, että jo lähitulevaisuudessa nähdään ranskalaisia, tai jopa puolalaisia, Glas-troneita.
Esittely on julkaistu Vene-lehdessä 3/2018.
Kaikki mahtuu juuri ja juuri
Saimme tilaisuuden kokeilla Glastronin lippulaivaa GS 259 -mallia Ranskassa. Jo veneeseen astuminen toi muistoja mieleen. Veneen konsepti on todellakin peräisin 80-luvulta, mutta edelleen toimiva. Verrattuna tämän päivän veneisiin suurin eroavuus on veneen leveys, tai itse asiassa juuri kapeus. Amerikkalaiset vetävät ja säilyttävät tämän kokoisia veneitä paljon trailerilla, ja silloin maksimileveys ei saa ylittää 2,60 m. Euroopassa vastaavan pituiset veneet ovat yleensä leveydeltään lähemmäs kolme metriä ja ylikin.
Kapeus luonnollisesti heijastuu sisätiloihin yhtä lailla kajuutan mataluutena (enimmillään 1,80 m) kuin tilojen lievänä ahtautena. Glastronin keulassa on tyypilliseen tapaan hevosenkenkämäinen sohva, joka laskemalla pöytä alas muovautuu vuoteeksi. Vuodevaatteille tilaa on sohvan sisällä.
Leveä keula on tuonut lisää avaruutta sohvaryhmän etuosaan.
Sisäpentteri on vaatimaton ja sen eteen syntyy helposti ruuhkaa kaikkien kulkuteiden risteykseen.
Kajuutassa on myös pieni pentteri, mutta sille ei ole paljoa käyttöä, sillä myös avotilassa on, ainakin paremmin tuuletettu pentteri. Erillinen wc on tämän tyyppisten veneiden ylellisyys ja Glastronissa se on kiitettävän kokoinen. Istuimelle mahtuu vaivatta. Suihkua ei ole, eikä seisomakorkeutta, mutta ikkunoita on kiitettävästi. Tila on tuuletettu ja riittävä tarkoitukseensa.
Toiletti on yllättävänkin tilava ja valoisa vaalean puun ja lujitemuovin yhdistelmä.
Toinen makuutila on avotilan alla oleva ns. minikajuutta. Se on tila, jossa on vain vuode ja muutama vaatelokero perällä. Korkeudeltaan vuode on vaatimaton, mutta ahtaanpaikan kammosta kärsimättömät lapset viihtynevät siellä hyvin.
Minikajuutta ei ole kooltaan mini, vaan tilava. Etuosassa on myös korkeutta.
Vaikka kajuutassa on kohtuullisesti tilaa oleskeluun, ja pöydän ympärille mahtuu mukavasti neljä, jostain on tingitty. Glastronissa se on säilytystilat. Kunnon vaatekaappia ei ole ja muutenkin lokerot ovat vähissä, etenkin pentterissä.
Avotilan tärkeys korostuu
Kaksi porrasta ylös ja seisomme avotilassa. Heti oviaukon vieressä ovat portaat keulakannelle, sillä vähäinen leveys on maksimoitu jättämällä sivukannet pois. Kulku keulakannelle sujuu, mutta ainoat kaiteet ovat reilut viisi senttiä korkeat ja kajuutan katolla. Niistä ei turvaa saa kuin konttaamalla.
Avotilan turkki on kiitettävästi yhdessä tasossa, mikä tekee liikkumisesta turvallista ja sujuvaa. Kuljettajalla on leveä ja mukava istuin, mutta säätövaraa ei ole. Istuimen selkänoja kääntyy ees taas, joten istuin palvelee myös osittain sohvana. Paapuurissa on mukavan näköinen divaani ja siitä perään päin pentteri, jossa on sähkölevy ja pesuallas ja lisävarusteena toinen jääkaappi.
Yhdessä tasossa oleva turkki antaa ikään kuin lisätilaa.
Koko avotilan ylle saa, ehkä hieman monimutkaisilla putkivirtyksillä, biminikatteen. Sen voi myös sulkea kauttaaltaan sivuseinillä, jolloin avotilasta tulee suojainen oleskelutila myös huonon sään sattuessa.
Sisä- ja ulkotilojen yhteensovittamisen jäljiltä Glastron GS 259 on korkea. Matalalinjaisen tuulilasin ja väriteippien avulla korkeusvaikutelmaa on kuitenkin jossain määrin onnistuttu häivyttämään. Ei kuitenkaan ajossa, korkeus tuntuu väistämättä kallisteluna ja sivuttaisherkkyytenä myös tuulen suhteen. Trimmilevyille on ehdottomasti käyttöä.
Testipäivän kova tuuli ja kohtalainen aallokko eivät ymmärrettävästi imartele tämän tyyppistä venettä, mutta jos sivuttaiskallistelua ei lasketa, Glastron selviytyi olosuhteista kiitettävästi.
Testiveneen 250-hevosvoimainen Mercury-bensasisäperämoottori on vakiomoottori, mutta tarjolla on myös 300 hevosvoiman 6,2-litrainen V8. Dieseliä ei toistaiseksi valikoimassa ole.
Huippunopeutta yhdistelmä saavutti 32 solmua. 22–25 solmun matkanopeudella kulutus oli noin 2 l/mpk.
Glastron GS 259 on täysin toimiva matkavene nelihenkiselle perheelle huolimatta konseptin iästä. Ei veneilyssä asiat niin paljon ole muuttuneet. Siksi onkin vaikea ymmärtää, miksi tarjontaa ei ole enemmän.
Glastronin kohdalla ongelma lienee valmistusmaassa. Yhdysvalloista on pitkä matka tuoda tämän hintaluokan veneitä, kun kilpailijat tekevät niitä Itämeren etelärannikolla. Siksi maahantuontikin on elänyt hiljaiseloa. Glastron on kuitenkin voimakkaasti uudistamassa mallistoaan, joten ehkä veneitä nähdään enemmän meidän vesilläkin.
