X:n suunnittelija Niels Jeppesen on aina piirtänyt veneitä sen kolmiyhteyden varaan, jossa suuri purjeala tuo tehoa, kapea vesilinja minimoi vastusta ja reilu kölipaino kompensoi kallistusta. Dramaattisen leveitä periä ei ole nähty, ja uppoama on jaettu varsin tasaisesti pitkälle vesilinjalle.
Eroja on silti mallisarjojen tarkoituksen mukaan. Uusien X-mallien linjat eivät ole yhtä solakoita kuin sporttiveneissä, mutta Xc:hen nähden tilavuutta on siirretty keskeltä keulaan päin. Se selittää keulakajuutan kasvamista, mutta sillä tavoitellaan myös suorituskykyä.
Keskikehikko on terästä kuten Xc-sarjassa, ei hiilikuitua Performance-veneiden tapaan.
Toiminta on helppoa X4:n avotilassa. Ohjaajalla on ruhtinaallisesti tilaa kahden ratin takana. Perä on avoin, enkä osaa sinne penkkiä kaivata, sillä laidalta näkyvyys on joka tapauksessa parempi. Nostettavat jalkatuet on tarkoitettu seisten ajoon, mutta hyvän tuen ne antavat laidalla istuessakin.
Isopurjeen trimmaaja on ratin etupuolella niin lähellä, että keskustelu sujuu vaikka kuiskaamalla. Hänelle keskittyvät sekä täysmittaisen levangin että saksalaisittain laitavinsseille tulevien ison jalusten hallinta. Pienellä miehistöllä ohjaaja voi asettua laidalle niin, että ratti jää jalkojen väliin, jolloin ison säädöt ovat myös hänen ulottuvillaan.
Keulakajuutta on kasvanut leveyttä, parivuoteeseen on nyt käynti molemmilta laidoilta. Kajuuttaan saa erillisen toiletin, kun luopuu toisen laidan kaapistosta; jäljelle jäävässäkin on sekä hylly- että ripustinkaapit.
Salongissa on edelleen suora sohva styyrpuurin laidalla, mutta vastalaidan sohva on muuttunut L-mallista U-muotoon ja rauhoittunut paremmin omaksi sopekseen. Pentterissä työtasoa on vähemmän, mutta kaapistojen nivoutuminen toisiinsa on muotoiltu todella sulavaksi – oikeastaan sama jatkuu kautta koko pentteri–salonki-yhdistelmän, kruununa taitava luonnonvalon ja runsas ledien käyttö.
Lue esittely kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 10/2016.
