Cardiffin sataman edustalla oli nuhruista ja sumuista, mutta tuulta riitti 5-6 m/s koillisesta. Järjestäjät saattoivat asettaa oikeudenmukaisen banaaniradan, jota kierrettiin 2,5 kierroksen verran.
Startissa Vestas näytti onnistuneen parhaiten, mutta tanskalais-amerikkalaisen projektin harmiksi keulapuomi oli yli linjan ja miehistön oli palattava uusintalähtöön.
Espanjalainen MAPFRE valitsi starttilinjan epäedullisemman pään tuomarialuksen vierestä, heitti heti linjan ylitettyään paapuurin halsseille ja suuntasi radan oikeaan kulmaan. Mikä osoittautui virheeksi.
Alalipun vierestä AkzoNobel ja Dongfeng starttasivat hyvin ja ensimmäisellä kääntömerkillä tanskalaisen Nicolai Sehestadin ohjaama hollantilaisvene AkzoNobel oli johdossa.
Sen sijaan MAPFRE, jonka rattien takana hääräsi tuttuun tapaan Pablo Arrete, oli vaatimattomasti kuudennella sijalla.
Ensimmäisellä avotuuliosuudella radan vasen puoli oli vuorovesivirran takia edullisempi. MAPFRE paransi asemiaan, kun taas hongkongilainen Scallywag putosi kärkiveneiden kyydistä.
Toisella luoviosuudella Dee Caffarin Turn the Tide on Plastic hävisi paljon ja toisella avotuuliosuudella Bouwe Bekkingin kipparoima Brunel oli suurin häviäjä.
Viimeisellä luoviosuudella Charles Caudrelierin ohjaama Dongfeng kulki parhaiten, pääsi kisaa johtaneen AkzoNobelin suojan puolelle ja nousi siitä johtoon.
MAPFRE ohitti myös AkzoNobelin ennen kääntömerkkiä ja viimeisellä avotuuliosuudella maaliin Simeon Tienpontin kipparoiman veneen ohi koukkasi vielä Brunel.
Kisan suurin voittaja oli siten Xabi Fernandezin kipparoima MAPFRE, joka säilytti selkeän johtoasemansa ratakisojen tulostaulukossa ennen Dongfengia.
Edellisen VOR-kisan voittaja Ian Walker totesikin helikopterista, että tämän ratakisan maaliintulojärjestys oli täsmälleen sama, kuin mikä tilanne kokonaiskisassa on ennen kahta viimeistä, lyhyttä osuutta.
