Sukellusharrastajat auttavat yhteistyössä Museoviraston ja yliopistojen kanssa selvittämään aiempaa paremmin aaltojen alla piilevää kulttuuriperintöä. Museoviraston mukaan tuoreita esimerkkejä yhteistyön voimasta ovat esimerkiksi erittäin harvinainen siipiratashörylaiva Dianan hylky Sipoon edustalla sekä tutkimukset, joita tehdään Porkkalan hylkypuiston vesillä.
Siipiratashinaaja Diana upposi vuonna 1854 ja se löytyi Jussi Rekolan luotauksissa vasta elokuussa 2018. Sen jälkeen Urheilusukeltajat ry sekä kokenut sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen työryhmineen ryhtyivät omatoimisesti selvittämään hylyn taustoja ja kuvaamaan sitä vapaa-ajallaan.
Nyt Museovirasto haluaa avata myös siipiratashinaaja Dianalle hylkypuiston eli paikan, jossa harrastajat voivat käydä sukeltaen tutustumassa hylkyyn. Hylkypuistojen konseptia on hiottu EU-rahoitteisessa Baltacar-projektissa yhteistyössä Viron ja Ruotsin kanssa. Ennen puiston avaamista Dianan dokumentointi jatkuu uudenlaisena yhteisöllisenä hankkeena, jossa osallistetaan kaikkia hylyssä sukeltavia jakamaan havaintonsa yhteisen Facebook-sivuston kautta.
(Video: Immi Wallin, SubZone)
Porkkalan hylkypuistossa on puolestaan parhaillaan käynnissä yksi suurimmista meriarkeologisista kenttätyöoperaatioista. Sukellusleirillä tehdään kartoitustutkimuksia ja otetaan hylkypuusta ajoitusnäytteitä kaikkiaan yhdentoista eri sukellusseuran ja lähes neljänkymmenen sukeltajan voimin. Tutkimustyötä johtaa Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kristin Ilves yhteistyössä Suomen meriarkeologisen seuran kanssa.
Meriarkeologinen tutkimus on Museoviraston mukaan alkanut Suomessa vahvasti kansalaistieteenä jo 1960-luvulla, eli sillä on vuosikymmenten perinteet. Virastossa onkin viime aikoina kehitetty uudenlaisia yhteistyömalleja tukemaan tuota kansalaistiedettä vedenalaisen kulttuuriperinnön parissa. Tästä hyvä esimerkki on Helsingin yliopiston Porkkalan hylkypuiston tutkimustyö yhteistyössä Suomen meriarkeologisen seuran kanssa, jota Museovirasto tukee taloudellisesti.
Itämerestä löytyy jatkuvasti uusia hylkyjä, kun uusi teknologia muuttaa vaikeapääsyisen merenpohjan helpommin lähestyttäväksi. Museovirasto tekee yhteistyötä sukeltavien hylkyjen ystävien kanssa ja kannustaa ihmisiä tutustumaan historiaan veden alla olevan kulttuuriperinnön avulla. Työn hitain vaihe on tuoda tieto merenpohjasta pintaan, ja sukeltavasta yhteisöstä on tässä tutkimuksen ”solmukohdassa” merkittävästi apua. Tämä harrastajien tekemä hylkyjen dokumentointi mahdollistaa kaikille osapuolille uudenlaisia kurkistusikkunoita merelliseen menneisyyteen.
Itämeren tutkimuksen etuja on se, että Itämeressä puulaivat säilyvät ainutlaatuisen hyvin. Hylkyjen kuvaaminen ja kolmiulotteisten mallien tekeminen vaativat puolestaan kalustoa ja erityisosaamista, jollaista on kertynyt jo taitaville ja omistautuneille sukeltajille.
Hankkeen johtavana ajatuksena on yhteistyön voimin kasvattaa sukellusturismia hylyissä. Tutkimus- ja suojelutyö voidaan saada kestävälle pohjalle vain tekemällä yhteistyötä eri asiantuntijaryhmien ja alan harrastajien kanssa. Näin Itämeren uskomattoman hieno vedenalainen kulttuuriperintö saadaan entistä laajemman kansanosan tietoisuuteen.
