Vene-lehden numerossa 5/2018 oli vertailussa joukko veneilytakkeja. Vertailun yhteydessä kävi ilmi, että takit eroavat toisistaan paljon siinä, kuinka kierrätettäviä ne ovat ja paljonko ne kuormittavat luontoa elinkaarensa aikana.
Veneilijän päällysvaatteet valmistetaan keinokuiduista, jotta vaatteet saadaan tuulta ja vettä pitäviksi ja keveiksi. Keinokuitutekstiilien iso miinuspuoli kuitenkin on, että niistä irtoaa pesussa mikrokuituja, pieniä mikromuovipaloja, jotka kulkeutuvat ympäristöön. Polyesterivaatteiden pesussa irtoaa Suomessa vuodessa 154 000 kiloa mikromuovia. Suurin osa puhdistamoille jäävästä mikromuovista kulkeutuu puhdistamolietteen mukana pelloille tai viherrakennuskohteisiin. Vesistöihin muovista päätyy jäteveden prosessoinnin jälkeen noin prosentti – eli biljoonaa mikromuovihiukkasta.
Muovit sisältävät haitallisia yhdisteitä ja sitovat ympäristömyrkkyjä. Muovi ei häviä vesistöstä koskaan, eikä sen vaikutusta ympäristöön tunneta tarkasti. Mikroskooppisen pienen muoviroskan pelätään kerääntyvän meren eliöstöön. Vaarana on, että muovi kulkeutuu sitä kautta ravintoketjuun ja lopulta mikromuovit päätyvät ihmisten elimistöön juomaveden ja esimerkiksi syömiemme kalojen ja muiden eläinten kautta.
Mukavuus ja ekologisuus vaikea yhdistelmä
”Ekologisuus ja veneily on kompleksinen yhdistelmä, sillä veneillessä tarvitaan ympäristöltä suojautumista sekä keveitä materiaaleja, jotka eivät ime vettä”, sanoo purjehdusta harrastava materiaalitekniikan tutkijatohtori Elina Ilén Aalto-yliopiston muotoilun laitokselta.
Ilénin mukaan biohajoavat luonnonkuidut eivät sellaisenaan toimi kovin hyvin veneilijän päällysvaatteissa. Luonnonkuidut imevät kosteutta, joten niistä valmistetut vaatteet on vaikea saada kuiviksi veneolosuhteissa. Kosteat vaatteet painavat, ovat epämukavat päällä ja niissä alkaa kasvaa helposti home- ja muita itiöitä. Lisäksi esimerkiksi vahatut puuvilla- ja viskoositekstiilit ovat vain vettä hylkiviä, eivät vedenpitäviä, eikä niitä voi muutenkaan verrata teknisiltä ominaisuuksiltaan teknisiin materiaaleihin.
”Eivätkä biohajoavatkaan materiaalit, esimerkiksi puuvilla, ole aina niin ekologisia. Niiden kasvatus voi kuluttaa paljon energiaa ja vettä”, Ilén toteaa.
Pese harvoin ja kierrätä
Teknisiä, keinokuituvaatteita käyttävä veneilijä voi kuitenkin suojella luontoa muiden valintojen kautta. Vertaile vaatteiden ominaisuuksia, ennen kuin teet ostopäätöksen. Osta kierrätetystä materiaalista tehtyjä tai kierrätettävissä olevia materiaaleja ja kierrätä itse vaatteesi. Polyesteri ja polyamidi ovat helpoimmin kierrätettäviä muovimateriaaleja. Nyrkkisääntö on, että mitä enemmän tekstiilissä on samaa materiaalia, sitä helpompi se on kierrättää. Vaikea kierrätettävä on esimerkiksi tekstiili, jossa on polyesteriä, polyamidia ja elastaania.
Valitettavasti vaatteiden kierrätyksen infrastruktuuri Suomessa on vielä kehityksen alla. Niiden yritysten, jotka kierrättävät muovia, keräykseen voi laittaa sataprosenttiset polyesterivaatteet. Lisäksi Fidan ja UFF:n vaatteidenkeräyspisteistä laitetaan kierrätykseen vaatteet, jotka eivät mene uudelleenmyyntiin.
Tekstiili on sitä helpompi kierrättää, mitä vähemmän siinä on eri materiaaleja. Helpommin kierrätettävä takki on esimerkiksi Gillin OS23, joka on kokonaan nailonia eli polyamidia.
Vaatteiden suurimmat ympäristöhaitat tulevat käytöstä, valmistuksesta niitä tulee noin neljäsosa. Koska muovipartikkelit joutuvat vesistöön pesun kautta, pese tekniset vaatteet mahdollisimman harvoin. Tämän puolesta puhuu myös se, että veneilyvaatteiden tekniset ominaisuudet heikkenevät pesussa. Ideaalein ratkaisu olisi vaate, joita ei tarvitsisi pestä ollenkaan.
Synteettisten mikrokuitujen irtoamiseen vaikuttavat jonkin verran myös pesuolosuhteet. Jos käytät pesupussia, esimerkiksi softshell-vaatteesta irtoavasta mikromuovista pussiin jää 30–40 prosenttia. Nukka täytyy tietenkin hävittää asianmukaisesti, ettei se päädy seuraavalla pesukerralla jäteveteen.
Myös teknisten vaatteiden kyllästeainetta irtoaa pestessä. Osa tekstiilikyllästeistä sisältää fluorihiiltä, joka ei hajoa luonnossa. Fluorihiilivalmisteiden vaikutuksesta ihmisille ei ole tiedossa, mutta niiden epäillään aiheuttavan syöpää ja vaikuttavan esimerkiksi nisäkkäiden lisääntymisjärjestelmiin. Mutta markkinoilla on myös biohajoavia, fluorihiilittömiä pintakyllästeaineita. Vaikka fluorihiiltä sisältävä kylläste saattaa tuottaa paremman vedenhylkivyyden kuin fluorihiilitön tuote, on turvallisempaa suosia fluorihiilittömiä viimeistelyjä.
Suosi luonnonkuituja, kun voit
Vaikka käytät teknisiä tekstiilejä päällysvaatteissa, suosi alemmissa vaatekerroksissa luonnonkuituja. Kun et hikoile paljon, esimerkiksi matkapurjehduksen aikana, voit käyttää puuvillaa alimpana kerroksena. Välikerrokseksi tai viileämmillä säillä iholle sopii vaikka ohut merinovilla-alusasu, joka lämmittää eikä tunnu ikävältä kosteanakaan. Esimerkiksi fleecevaatteista irtoaa mikromuovihiukkasia samoin kuin muistakin keinokuiduista.
Tutkimus funktionaalisten luonnonkuitujen parissa menee koko ajan eteenpäin. Ongelmana on ollut se, että luonnonkuitujen ominaisuuksia ei pystytä muokkaamaan, kuten muovikuitua. Muovikuitu on ylivoimainen tekninen materiaali, koska siitä voi tehdä mikrokuituja, joista pystyy valmistamaan tiheän, tuulta ja vettä pitävän ja kuitenkin keveän kankaan. Mutta valoa teknisten vaatteiden ekologisuuden suhteen on nähtävissä.
”Perinteisesti luonnonkuitujen, kuten puuvillan ja villan, ominaisuuksia voidaan muokata hyvin rajallisesti. Mutta nykyään selluloosatekstiilikuituja, esimerkiksi viskoosia, lyocellia ja puuvillaa, voi kierrättää kemiallisesti, jolloin prosessi muistuttaa tekokuitujen valmistusta. Se mahdollistaa kuidun ominaisuuksien muokkaamisen käyttötarkoituksen mukaan. Työ on tutkimusasteella, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa selluloosasta pystytään valmistamaan toiminnallisia, uusiutuvia, kierrätettäviä ja biohajoavia tekstiilejä”, Elina Ilén summaa.
