Tilaa
Jutut

Veneilysää: Paikalliset tuuli-ilmiöt Itämerellä

Merituuli syntyy kesällä, kun maan ja meren välillä on suuri lämpötilaero.

16.06.2024

KirjoittajaMarkus Mäntykannas

KuvaajaIstock ja Kari hirvo/otavamedia

Kesä kutsuu taas vesille! Puhutaan tällä kertaa tuulen paikallisilmiöistä, joita syntyy erityisesti Suomen aluevesillä, missä on paljon saaristoa. Saaret muokkaavat virtauksia ja voivat yllättäen voimistaa tuulta. Säämallien resoluutio ei riitä ennustamaan näin pienen mittakaavan ilmiöitä. Niinpä ne on parempi opetella ja sovitella oppia käytäntöön.

Suurelle osalle veneilijöitä merituuli lienee tuttu tuuli-ilmiö. Se syntyy touko-heinäkuun välillä, kun meren ja mantereen välillä on suuri lämpötilaero. Merituuli saa alkunsa aamupäivän aurinkoisina tunteina ja tuuli on voimakkaimmillaan puolenpäivän jälkeen. Etelärannikolla merituuli on voimakkainta silloin, kun perusvirtaus käy aamulla lännen tai luoteen puolelta. Länsirannikolla merituulen syntymiselle otollisin tuulen suunta on koillinen. Huomioi, ettei merituulta synny, jos aamu on pilvinen tai jos perusvirtaus on voimakas, yli 10 m/s. Pilvisenä aamuna meren ja mantereen välinen lämpötilaero ei pääse kasvamaan riittävän suureksi, joten merituuli jää syntymättä. Myös matalapaineen lähestyminen ja tuulen voimistuminen estää merituulen.

Oletko kuullut tuulen ”taipumisesta”? Saaristojen läheisyydessä tuuli voi käyttäytyä arvaamattomasti. Ilmavirtaus myötäilee saaren rantaviivaa ja voimistuu, kun tuuli taipuu saaren suojanpuolelle. Jos ilmavirtaus puhaltaa esimerkiksi etelästä, voi saaren lounais- ja kaakkoispuolelle muodostua voimakkaita tuulen pyöreitä. Vastaavasti saaren toisella puolella saattaa olla rantautumista haittaavaa ristiaallokkoa, jos tuuli on tarpeeksi voimakasta ja aallokkoa syntyy.

Yksi tuulen paikallisilmiöistä on kanavoituminen. Se tarkoittaa tuulen voimistumista kapeassa tilassa. Mantereella sama ilmiö havaitaan tuulisina päivinä korkeiden rakennusten välissä, missä tuulen voimakkuus voi tuplaantua. Ilmiö perustuu siihen, että kun tuuli joutuu puristuksiin kahden esteen väliin, sen nopeus kiihtyy. Merialueilla tuulen kanavoitumista nähdään erityisesti saarien välissä ja erilaisissa kapeikoissa.

Rannikkokonvergenssi on ilmiö, jossa tuuli kanavoituu (voimistuu) rantaviivaa vasten. Ilmiötä kohdataan kapeilla vesistöillä varsinkin Suomenlahdella ja Perämerellä. Rannikkokonvergenssille otollisimmat olosuhteet syntyvät aurinkoisina aamuina, kun tuuli puhaltaa mereltä viistosti sisämaata kohden. Esimerkiksi jos tuuli käy aamulla Suomenlahdella kaakosta, voi rannikkokonvergenssi kääntää tuulen suunnan etelärannikolla itä-koillistuuleksi ja samalla tuulen nopeus kasvaa. Tämä tuuli-ilmiö ei synny pienillä eikä liian suurilla vesistöillä. Niinpä pienet merialueet ovat suotuisia rannikkokonvergenssin aikaansaamiseksi.

Myös sade- ja ukkoskuuropilvet laukaisevat paikallisia tuuli-ilmiöitä. Laaja-alaisissa ukkospilvijärjestelmissä puuskat ovat olleet sadankin kilometrin laajuisella alueella yli 30 m/s, mutta paikallisissa kuuropilvissä vaikutukset jäävät selvästi pienemmälle alueelle. On hyvä hahmottaa, että kuuropilvistä laskeutuvat tuulet leviävät kehämäisesti eri suuntiin kohdatessaan maan pinnan tai meren, joten tämän vuoksi kuuropilven ympäristössä tuuli voi hetkellisesti yltyä kaikkialla pilven ympäristössä.

Kolme muistisääntöä

  • Tuulen paikallisilmiöitä syntyy runsaasti kesäaikana. Saaristo laukaisee lukuisia pienialaisia tuuli-ilmiöitä, joita säämallit eivät kykene ennustamaan.
  • Tuulen kanavoituminen voi jopa tuplata tuulen nopeuden kahden saaren välissä.
  • Tuulen paikallisilmiöitä syntyy eniten aurinkoisten aamujen ja aamupäivien seurauksena.

Sää kesäkuussa

Tilastot vuosilta: 2001–2022

Paikka

Parainen, Utö

Päivän ylin lämpötila keskimäärin

15,6 °C

Päivän alin lämpötila keskimäärin

11,1 °C

Sademäärä

42 mm

Sadepäivät

7 kpl

Meriveden lämpötila

13,4 °C

Auringonpaistetunnit

315 h

 

 

 

 

Lue myös nämä

X