Tilaa
Jutut

Veneilijän luontokohde: Pikku-Leikosaari – Kirkkauden kauneus

Talven lähikohde löytyy Villingin takaa Pikku-Leikosaaresta, jossa kaupunkilaiset ovat nauttineet luonnosta ainakin sadan vuoden ajan.

18.01.2021

Kirjoittajaja kuvat markus ånäs

Sille, joka on veneillyt talvella, ei tarvitse kertoa, että meri on kauneimmillaan juuri silloin. Kaikki on kirkasta. Vesi näkyy pohjaa myöten ankkurille asti, taivas aukeaa kauas avaruuteen.

Parasta on, että talvella jopa myrskyt ovat kauniita. Kun ajaa avoveneellä maiseman valkean verhon taa piilottavassa lumipyryssä, mitään kauniimpaa ei voi kuvitella. Kun tuulilasi jäätyy pärskeistä maiseman vääristäväksi, lähinnä naurattaa.

Talvella jopa Helsingin ruuhkaiset vedet hiljenevät. Ja uskottava on: Pikku-Leikosaaren käyttäjien omatoimisuuteen perustuvan saunan, helsinkiläisten veneilijöiden julkisen salaisuuden, kiuas kylmenee.

Pikku-Leikosaaressa ei tiettävästi ole koskaan ollut asutusta, toisin kuin suurimmalla osalla helsinkiläisiä lähisaaria. Siksi se on ollut suosittu ulkoilusaari koko Helsingin historian ajan. Sen rannat ovat jokaiseen suuntaan silokallioiden peittämät: aurinko hellii, tuli saareen mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Saaren keskusta on harvaa mäntymetsää, joten siellä voi retkeilijäveneilijä viettää yönsä joko teltassa tai riippumatossa. On vain varusteista kiinni, urvahtaako kylmempään vuodenaikaan makeaan uneen.

Helsingistä Sipoonselän yli Porvoon suuntaan kulkeva väylä ohittaa Pikku-Leikosaaren kalliot vain muutaman metrin päästä.

Pikku-Leikosaari tarjoaa hienon paikan harjoitella riippumatossa yöpymistä.

 Leiripaikka näkymällä! Bushmenin laavun saa kiinni rantamäntyihin, mutta ilmatäytteinen makuualusta on syytä kalliota vasten olla mukana.

Aamulla silokallioita kävellessä voi bongata vanhoja hakkauksia. Vanhimmat kivileimat ovat 1800-luvun puolelta. P. & T.L. kävivät 9. heinäkuuta 1925. Ylivoimaisesti suosituimmat vuodet näyttävät olleen kuumina kesinä ennen toista maailmansotaa. Itä-Helsingin luonnosta nauttivat vuosina 1932–1936 ainakin H. Silvan ja Peikkuri, A. Ahola sekä Jussi. Vielä ennen talvisotaa syksyllä 1939 saareen ehtivät AL ja AB.

Mutta kuka oli Skutu-Brita?

Pikku-Leikosaaren silokallion halkaisee musta juonne, joka on toiminut vanhaan hyvään aikaan liitutauluna – 1930-luvulla spraymaaleista ei tiedetty vielä mitään!

Jossain syrjäisessä erämaan kolkassa moiset kalliohakkaukset eivät mieltä ylentäisi, mutta näin urbaanissa kohteessa niistä ei voi olla viehättymättä. Klassisesti sanottuna: kun se on tarpeeksi vanha, se on kulttuuriperintöä – ja ainakin osoitus ihmisen kaipuusta luontoon, olivat ajat kuinka kovia tahansa.

Pikku-Leikosaari

60°10’08.7”P 25°08’41.9”I
Pikku-Leikosaari
Missä: Itä-Helsingissä
Satama: Kalliolenkkejä ympäri saarta. Isoille veneille paras paikka itärannan kalliolla, jossa poijuja.
Erikoista: Pikku-Leikosaaressa on epävirallinen Suomen ennätys virallisten tulentekopaikkojen määrässä per neliömetri.

Kävijälle: Saaren sauna on vapaassa käytössä. Omat vedet kannattaa ottaa mukaan, sillä sadevesitiinut saattavat olla tyhjät, eikä kiukaalle saa heittää merivettä. Ei varauslistoja, ei maksuja.

Lue myös nämä

X