Siinä missä veneetön kesälomanviettäjä pulahtaa Oulujärven aaltoihin Manamansalon maineikkaan leirintäalueen hiekkaisilla rannoilla, veneilijä tekee saman päänsihautuksen Kuostolla.
Kuostonsaari on toinen Oulujärven keskeisistä, vain veneellä tavoitettavista retkikohteista.
Se on maastoltaan hyvin saman oloinen kuin se tunnetumpi, eli Ärjä. Mutta siinä missä Ärjänsaarella on ollut ikimuistoisista ajoista asti vahva lomailun historia sotien välisinä vuosikymmeninä rakennettuine vuokramökkeineen, Niskanselän puolella sijaitseva Kuosto on säilynyt erämaisempana retkikohteena.
Kulmassa on Kuoston iso laituri. Poijuja voisi olla, jolloin laituriin mahtuisi useampia veneitä.
Kuosto on osa laajaa Oulujärven hiekkapatja-aluetta, joka syntyi viimeisen jääkauden jälkeen. Ennen kuin Oulujärveä alettiin säännöstellä, sen törmät saivat sortua veteen. Siksi keskisyvyydeltään seitsemänmetrinen Oulujärvi on aika tasaisen matala ja sen vesi veneilijälle erikoinen: pinnassa pyörteilee hienoa hiekkaa, jolloin joskus vaikuttaa siltä, että sitä työntää suoraan dyyniin.
Kuosto muistuttaa lepakkoa ja sen maamerkkinä toimii korkein kohta, peräti noin 35 metriä veden pinnasta nouseva Kuostonvaara. Tunnetuin paikka on Säipän kärjessä pitkälle kurottava riutta, joka hipihiljaa uppoaa järveen. Sinne päähän ja siitä vielä eteenpäin, hellepäivänä, vain bikinit päällä.
Kuosto kuuluu Oulujärven retkeilyalueeseen, joka on osa Unescon nimeämää Rokua Geoparkia. Suurin osa saaresta on Metsähallituksen hoidossa. Se on rakentanut saareen retkiveneilijälle veneilytukikohdan tukevalla laiturilla ja kaksi laavua nuotiopaikkoineen sekä niiden väliin neljän kilometrin luontopolun.
Säipän laavulle pääsee ajamalla veneen hiekkarantaan. Alumiinipohjaiset veneet ovat Oulujärvellä asiallinen valinta.
Retkeilevälle veneilijälle Kuostossa on kaksi hyväkuntoista laavua. Kulman laavu sijaitsee korkealla törmällä, josta avautuu hienot maisemat.
Toisaalta se on myös hakannut saarta. Viimeisimmästä on aikaa jo kuitenkin pian parikymmentä vuotta – mutta vain luonnonsuojelijoiden väliintulon ansiosta.
Vankka boreaalinen harjumetsä piti hakata alas 2010-luvun lopulla, mutta Greenpeace linnoittautui saareen ja ripusti puihin metsätyökoneita häiritseviä köysiä. Oikeustaisteluiden jälkeen asiaan löytyi lopullinen ratkaisu, kun vuonna 2023 ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoi hallituksen päätöksellä suojellun 30 000 hehtaaria maata. Se sisälsi myös Oulujärven saaria, mukaan lukien Kuoston.
Vaikka työtä menetettiin ja hehkukylkisessä sellukattilassa pinta vajosi, niin onhan se nyt veneilijänä hienoa, kun pääsee tallustelemaan autereisena kesäpäivänä Kuoston harjulla metsän, ei raiskion, keskellä.
Kuoston metsää ei ole kaadettu. Vähän niin kuin kuten Charles Bukowski jo kirjansa otsikossa sen muotoili: Pystyssä kaiken aikaa.
