Luonnossa liikkuessa tarvitsee yleensä harjaantuneen silmän historialliset kerrostumat nähdäkseen. On kuitenkin asioita, jotka pakottamatta nousevat ihmisten tekeminä esiin.
Pyöreitä, harmaita kivenmulkeroita voi olla röykkiöinä saaristossa muutamasta syystä. Yksi yleisimmistä on muinaisranta, jolloin kivet muodostavat maastoon Lapin kävijöille tutun rakkamaisen patjan. Korkealla vuoren rinteellä sijaitsevina sellaisten on vaikea kuvitella sijainneen merenrannalla, mutta toisaalta ne muodostuivat viimeisen jääkauden jälkeen.
Nyt kyse ei voi kuitenkaan olla siitä – edessä on kyllä samankaltaisia kiviä, mutta keossa. Jos tässä olisi sijainnut aikanaan ikävästi mataloituva merenranta, joka olisi raapinut tuohikanootin kölinpohjaa, niin sitten, mutta 10 000 vuotta sitten ei ollut keksitty vielä ruoppaajia. Eli kasa ei voi olla muinainen läjitys.
Ernholm sijaitsee Nauvoon tänäkin päivänä matkaavan veneilijän hyvin tunteman pitkän vuonomaisen Norrströmmenin rannalla.
Sen on oltava siis hauta!
Pitkin Suomen meren rannikkoa on harvakseltaan mutta säännöllisesti viikinkihautoja. Kun kiviröykkiöitä on avattu, sisältä on paljastunut veneen kanssa haudattu soturi.
Yhteispohjoismainen viikinkiaika sijoitetaan noin vuosien 800 ja 1100-välille. Myös Suomessa viikinkejä oli, tai ainakin heitä täällä tapettiin – islantilaisissa saagoissa kuvataan viikinkijoukkojen nolosti päättyviä rosvoretkiä Suomeen.
Nauvossa Eteläsatamasta lähtevän luontopolun varrella oleva hauta sijaitsee komean vuoren laella. Nauvon torilta alkava Westerholminpolku nousee Jetukastille, jonka päällä mahdollisimman avoimella paikalla oleva kiviröykkiö on pysäyttävä.
Nauvon hauta on kuitenkin viikinkiaikaa pari tuhatta vuotta vanhempi, aina pronssikaudelta.
Noihin aikoihin alkoi yleistyä polttamisen sijaan hautaus edesmenneille merkkihenkilöille. Hauta sijoitettiin korkeimmille kukkuloille lähinnä aurinkoa, sillä tuolloin – kuten toki nykyäänkin – ihmiset palvoivat näillä seuduin aurinkoa.
Pronssikaudella merenranta oli täällä noin 20 metriä korkeammalla. Kun Jetukastbergetin, eli Hiidenkivi-kallion, korkeus merenpinnasta on 42 metriä, meri on lainehtinut näitä kallioita vasten.
Saariston kallioperä on muodostunut noin 1,8 miljardia vuotta sitten.
Hautapaikoille ”on saatettu palata uudelleen ja uudelleen sukupolvesta toiseen”, kirjoitetaan Jetukastin oppaassa.
Westerholminpolku rakennettiin vuonna 2014. Siitä on tullut todella suosittu, ja jopa paikallisten keskuudessa.
”Se on kiva polku, hyvät maisemat. Käydään siellä aika usein perheen kanssa kävelyllä”, kertoo Richard Smeds.
Toisaalta sukupolvien ketju oli jossain matkalla katkennut: vaikka Smeds on syntyperäinen nauvolainen, ei hän tiennyt haudasta ennen polun avaamista, eikä Jetukastin kallioille kokoonnuttu teininä kaljaa juomaan.
”Ei todellakaan. Se tehtiin Framnäsin metsässä!”
Veneilyturismi on siis puhaltanut Nauvossa uuden liekin yliaikaiseen seremoniaan. Hyvä.
