Vene-lehti 1995: Koeajossa Matador 9000 – Matkaveneen mallia

Matador-sarja alkoi vuonna 1987 avokeulaisella pe­räkajuuttamallia, joka kuiten­kin oli aikalaisiaan asuttavampi. Jo ensimmäisessä mallissa oli puutyön laatuun ja viimeiste­lyyn kiinnitetty tavallista enem­män huomiota ja vuosien myoöta kehitys on kulkenut aina vain viimeistellympään suuntaan.

Matadorin kiinnostavuutta li­sää se, että hyvä viimeistely on toteutettu muutoinkin sopusuh­taisen näköiseen veneeseen. Matadorilla kehtaa liikkua millä vesillä tahansa ja sen ilkeää esitellä vaativillekin tuttavilleen.

Koeajo on julkaistu Vene-lehdessä 1/1995.

Lomavene

Matador 9000 on asuttava mat­kavene ja soveltuu hyvin pitkä­kestoiseenkin lomamatkailuun. Tilat ovat väljät, valoisat ja viih­tyisät sekä jaettu perinteiseen hyväksi koettuun tapaan siten, että missään ei ole varsinaises­ti ahdasta. Veneeseen majoit­tuu mukavasti neljä henkeä, joille kaikille on tilaa niin yöpy­miseen kahdessa kajuutassa kuin oleiluun salongissa tai ulkopuolella sekä satamassa makaamisen että ajon aikana.

Dieselia mahtuu säiliöön 4 60 litraa, joten polttoaineen jakelu­verkoston tiheys riittää Mata­dorille helposti, täydennys ei ole jokapäiväinen murhe. Moottorina on akselivetoinen diesel, perusratkaisu, jota ni­menomaan monet pitkän mat­kan taivaltajat arvostavat ja joka antaa veneelle kohtuullisen matkanopeuden. Koeajettavassamme oli suositellun tehoalu­een pienin vaihtoehto ja lisäpainona yläohjaamo.

Pitkään lomailuun viittaa myös Matadorin runsas vakio­varustus. Kun kaupat on tehty, ei enää ole huolta jääkaapeista ja liesistä pentterin puolella, lämmöm riittävyydestä koleina ja kosteina päivinä, eikä akku­jen kapasiteetista kaikkeen tar­peelliseen. Hintaan kuuluvat myos sammutin ja pumput tur­vallisuuspuolella ja ohjaamossa on joulupukin varaan jätetty vain navigaattorin hankinta, jo­ka ei rannikkovesillä ole suin­kaan mikään välttämättö­myysesine.

Viihtyisät tilat

Keulakajuutassa on tilava vuode, jonka toinen puolikas on lähes parivuoteen levyinen, mutta toinen varsin kapea. Toi­nen parivuode on keskikajuu­tassa osittain aterion alla. Tämän vuoteen päälle jäävä tila on osittain melko matala. Kajuu­tan pukeutumistilassa on kui­tenkin seisomakorkeus. Keski­kajuutta on erotettu muusta ve­neestä ovella, mutta keulaka­juutassa ovea ei ole. Näin aikaisin seurasta poistuvat pääsevät halutessaan keskikajuuttaan omiin oloihinsa.

Wc on keulaosassa, osittain ohjauspulpetin alla. Se on muu­ten tilava, mutta melko matala. Varustukseen kuuluu vesi-wc, septitankki ja pesuallas. Myös suihku kuuluu vakiovarustuk­seen.

Wc on toimiva, mutta matala.

Salonki on avara ja valoisa. Sinne on sijoitettu L-muotoinen aterio, pentteri ja ohjaamo. Ate­riossa on tilaa kuudelle ja seit­semäs voi istua pyörivallä oh­jaamon penkilla. Pöydän koko rajoittaa kuitenkin ruokailijoi­den määrän neljään. Aterio on mukava oleskelupaikka myos matkan aikana. Näkyvyys on hyvä ja veneen liikkeet melko rauhallisia.

Pentteri on kätevästi ateriota vastapäätä. Varustukseen kuu­luu uuniliesi, tiskiallas, jääkaap­pi ja runsaasti säilytystilaa. Työ­tasoja voisi olla enemmänkin. Jos kuljettajan istuimen tekisi eteenpäin kippaavaksi, saisi sen alustasta kaivatun aputa­son. Kokki joutuu seisomaan käytävällä lähellä ovea, joten liikenneruuhkat ovat mahdolli­sia. Jokainen kulkija häiritsee työhönsä syventynyttä kokkia ja kokki on vapaan kulun este.

Salonki on viihtyisä, valoisa ja avara. Kartanlukijan istuin kääntyy ateriotilan isännän istuimeksi. Lieden peitelevylle ei ole säilytyspaikkaa ja pöydän klaffi on jalan tiellä. Työn viimeistely on laadukas.

Ohjaamo on oikealla laidalla, kuten pitääkin. Kuljettaja istuu yksinään ja näkyvyys ohjaa­mosta on hyvä. Istuin antaa mu­kavasti sivutukeakin, mutta muuten jarjestelyä voisi hiukan parantaa.  Karttataso turhan kaukana ja liian vaakasuorassa. Se on myös turhan korkealla, koska alla olevaan wc:hen on pitänyt saada korkeutta. Mittarit ovat hyvällä paikalla tuulilasin alareunassa.

Sisäohjaamosta on hyvä näkyvyys ja hallintalaitteet ovat kohdallaan. Yksinajajalle karttataso on kaukana ja korkealla.

Salongin ja perän avotilan välillä on lasinen liukuovi. Avo­tilan peräosassa on poikittainen penkki. Moottoritilaan päästään avotilan luukun kautta. Koska moottori on akselivetoinen, se on osittain salongin sisäpuolel­la, aterion alla. Moottorin etupäähän on hiukan hankala päästä käsiksi salongin sohvan alta. Muuten konehuone on tilava ja käytännöllinen.

Koeajovene oli varustettu 43 000 mk:n lisähintaan saata­valla yläohjaamolla. Sinne kii­vetään avotilasta jyrkkiä tikkai­ta. Yläkerrassa on kaksi erillistä istuinta ja tarvittavat hallintalait­teet. Pari lisämatkustajaa mah­tuu istumaan penkkien taakse, mutta heidän olonsa on epämukava. Tuulilasi on matala ja jää liian kauas suojatakseen kun­nolla. Yläohjaamo ei kuulu on­nistuneimpiin kokeilemiimme. Laiha lohtu on, että yleensäkin yläohjaamot ovat harvoin to­della onnistuneita.

Vesillä

Keulan kautta veneeseen on helppo kulkea riittävän kor­kealta laiturilta. Matalalta luon­nonrannalta kiipeilijä kaipaa keulaportaita. Apuna on hyvät ruostumattomasta teräksestä valmistetut kaiteet, jotka jatku­vat pitkälle kajuutan sivuille. Siellä avuksi tulevat kattokai­teet ja avotilaan laskeutumista helpottavat salongin peränurk­kien kädensijat. Keulakansi on lähes tasainen ja siellä on asianmukainen köysiboksi. Si­vukannet ovat riittävän leveät ja helppokulkuiset. Perän avotilan laidoilla kiertää tukeva kaide, joka jatkuu myös perän uimata­solle. Perätasolla on kolme säilytyslokeroa ja uimaportaat.

Työskentelyn kannalta Mata­dorin kansi on yksi onnistu­neimpia koeajossamme olleita veneita.

Koeajoveneen moottorina oli 230 hv akselivetoinen Volvo­ diesel. Se vaikutti teholtaan juu­ri sopivalta tähän veneeseen. Vaikka liikkeellelähtö oli hiukan verkkaista, saavutti vene kah­den henkilön kuormalla, tankit puolillaan 24 solmun huippunopeuden. Sopiva matkanopeus on noin 20 solmua. Suositeltu tehoalue yltää 300 hevosvoimaan asti ja vene hinnoitellaan valitun moottorin mukaan.

Matadorin tehopainosuhde on 53 hv/t. Siihen nähden saa­vutusarvot ovat mainiot ja v-­kulmaltaan kompromissiluon­teinen 15°:een pohja käyttää hevosvoimat hyödyksi erin­omaisesti.

Saavutusarvoista laskettu ”hyötysuhde” on perä­ti k = 3,2. mikä on akselivetoi­selle erinomainen. Nelilapai­nen 20,5 x 25″ potkuri työntää tasaisesti koko nopeusalueella. Välityssuhde on valittu siten, et­tä vene liukuu tukevasti liuku­kynnyksensä yläpuolella 15,4 solmun nopeudella, kun Volvo hyrisee keveimmilllään 3000 r/min. Alle tämän kierrosluvun ei normaalikelissa kannata enää mennä ja melutasokin on silloin mukavasti alle 80 dB. 80 dB:n raja menee puhki 18 sol­mun tietämissä ja 20 solmun matkavauhdilla melutaso oh­jaamossa on 82.5 <113:n luokkaa. Valitettavasti Matadorin ohjaa­momelu nousee yli kriittisen 85 dB:n, kun moottori käy kierros­lukualueensa ylärajoilla, 3 700-3 900 rpm.

Mitattu suorituskyky

• Huippunopeus/rpm/kuorma: 24 solmua/3900 r/min/2 henkilöä
• Matkanopeus/rpm 20 solmua/3500 r/min
• Liukukynnys n. 11 solmua

Veneen liukukynnys on 11 solmun kohdalla. Se nostaa liik­keelle lähdettäessä keulaansa jonkin verran ja pitää sen mel­ko koholla huippunopeuteensa asti. Tälle akselivetoiselle tyypillisellä ominaisuudella ei ole käyttäjälle näillä nopeuksilla suurtakaan merkitystä. Venettä voi ongelmitta ajaa kaikilla nopeuksilla.

Vauhdissa Matador tottelee yllättävän laiskasti ohjausta, mutta satamissa kääntely onnistuu moottorin avulla melko mukavasti.

Aallokossa koeajattavamme ei ole erityisen  pehmeä, kuten kulkuasennosta ja pohjan v-kul­masta voi arvata, vaikka siinä onkin massaa yli neljä tonnia. Vene roiskii jonkin verran vettä laseilleen. Yllättäen vettä tttlee melko pienessäkin aallokossa jonkin verran myös yläohjaamoon. Yläohjaamon matala tuu­lilasi ei juuri suojaa tuulelta tai veden roiskeelta. Sen kayttö rajoittuukin kesän parhaisiin päiviin.

Matador ei häikäise millään yksittaisellä ominaisuudellaan, mutta on kokonaisuutena var­sin mukava vene. Kahdesta neljään henkilöä viettää sillä monta leppoisaa ja huoletonta kesälomaa.