Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Vendée Globe -reittianalyysi: Myrskyä ja pläkää. Video: Ari Huusela kertoo ensimmäisen kilpailuviikon haasteista

Sääolot Huuselan reitillä olivat välillä todella sekavat, mikä vaikeutti reittivalintoja.

08.04.2021

Kirjoittajakari wilén

Kuvaajamirva kakko, vendée globe

Vendée Globen karttapalvelu oli näppärä keino seurata Imoca-veneitä reiteillään. Tiedot olivat kuitenkin keskimääräisiä ja purjehtijat Ari Huusela mukaan lukien kertoivat raporteissaan huomattavasti kovemmista tuuliolosuhteista ja venenopeuksista sekä myös korkeasta ja ajoittain hyvin sekavasta aallokosta.

Osanottajat starttasivat suotuisissa olosuhteissa, mutta jo kolmantena päivänä hyvin koossa pysynyt laivue kohtasi voimakkaan säärintaman, joka jälkipuoliskolla Ari Huuselan Starkvene kaatui kyljelleen. Masto kävi vedessä mutta nimensä mukaisesti vene, takila ja mies kestivät tämän matkan ehkä vaarallisimman tilanteen. Stark purjehti 27. sijalla 32 veneen laivueessa kun ennakkosuosikki Charal oli palannut starttisatamaan korjauksia varten. Tuleva voittaja Maitre Coq IV oli viidentenä.

Kanarian saarten länsipuolella syvä matalapaine vauhditti kärkiveneiden etenemistä, mutta tähän puhuriin ei jälkijoukko Stark mukaan lukien ehtinyt. Alex Thomsonin Hugo Boss veti porukkaa päiväntasaajan yli eikä doldrums-vyöhyke juurikaan hidastanut sitä. Sen sijaan jälkiporukka juuttui siihen pahemman kerran ja letka alkoi venyä. Stark oli päiväntasaajalla vajaat 2000 mpk:a voittajavenettä perässä.

Marras-joulukuun vaihteessa alkoi tapahtua kun lähestyttiin Hyväntoivonniemeä. PRB katkesi ja upposi, purjehtija pelastettiin, ja neljä venettä suuntasi Kapkaupunkiin. Stark oli tässä vaiheessa varsin hyvässä tuntumassa kuuteen edellä purjehtivaan veneeseen.

1. Ari Huusela ohitti 12. tammikuuta Hyväntoivonniemen. Pari päivää myöhemmin hän teki vuorokausiennätyksensä 351 mpk:aa.

2. Ohitettuaan Uuden-Seelannin Huusela purjehti muita kilpailijoita pohjoisempaa reittiä.

3. Kap Hornin lähestyminen oli myrskytuulien takia kipparin mukaan ”ihan horroria”.

4. Loppusuora Pohjois-Atlantilla oli vaikea ja Stark juuttui useaksi vuorokaudeksi pläkäalueisiin.

Eteläisellä valtamerellä

Purjehdittuaan kaksi päivää Intian valtamerellä Ari teki 14. joulukuuta vuorokausiennätyksensä 351,1 mpk:aa, eli keskinopeus oli silloin 14,8 solmua. Myötätuulta oli karttapalvelun perusteella vähintään 28 solmua etelän puolelta ohittavan matalapaineen ansiosta

Pari päivää myöhemmin Maitre Coq IV oli siirtynyt kärkeen ja painui kohti Kap Hornia. Cape Leeuwinin kohdalla Stark kävi aivan jäävuorivaarasta asetetun estovyöhykkeen reunalla. Ohitettuaan Uuden-Seelannin Huusela valitsi pohjoisemman reitin kuin muut veneet välttyen näin pahimpien matalapaineiden myrskytuulista. Kisaa selkeästi pitkään johtanut Maitre Coq IV kipusi jo Atlanttia Rio de Janeiron korkeudella, mutta juuttui pahasti heikon tuulen vyöhykkeeseen.

Stark suuntasi kaakkoon kohti Kap Hornia ja nyt myös matalapaineet alkoivat vyöryä takaa suomalaisveneen kimppuun. Ennen Hornin kiertoa 25. tammikuuta Stark koki ilmeisesti kovimmat kelit koko matkan aikana.

Videolla Ari Huusela kertoo ensimmäisen kilpailuviikon haasteista.

Hankala loppuosuus

Etelä-Atlantin sääolot olivat hyvin sekavan näköiset, välillä oli heikkoa tuulta, välillä vastatuulta. Kaakkoispasaati vahvistui vasta kun Stark oli ohittanut Rion korkeuden, ennen sitä reitti oli poukkoileva ja purjehdus siten hyvin rasittavaa. Stark juuttui myös varsin pahasti päiväntasaajan tyyneen vyöhykkeeseen ennen kuin pääsi koillispasaatiin.

Starkin reitille osui vielä muutama tyvenvyöhyke, paha sellainen keskellä Pohjois-Atlanttia, ennen kun Stark oli ehtinyt Kanariansaarten korkeudella. Ja toinen perään Azorien kohdalla. Samaan aikaan edellä purjehtivia veneitä vauhdittivat Biskajanlahden yli pyyhkineet toistuvat myrskykeskukset. Starkin päästyä loppusuoralle keli oli kuitenkin suopea, joten mies ja vene pääsivät hyvässä kunnossa perille.

Ari Huusela purjehti maailman ympäri ajassa 116 vuorokautta 18 tuntia 15 minuuttia ja 46 sekuntia. Varsinkin hankala kapuaminen Atlanttia ylös pitkitti Arin kohdalla purjehdusaikaa. Talven olosuhteet maailman merillä olivat myös sellaiset, etteivät kärkiveneet päässet lähellekään edellisessä kisassa syntynyttä reittiennätystä. Starkin keskinopeudeksi tuli 10,4 solmua ja todellinen purjehdittu matka karttapalvelun mukaan oli 29 122 mpk:aa, 529 mpk:aa enemmän kuin Maitre Coq IV:n noteeraus.

X