Jutut

Tunnista maisema -kilpailun vanhat postikortit kertovat

Kilpailussamme oli tarkoitus tunnistaa vanhojen postikorttien maisemia. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin joka kuukausi kirjapalkinto.

04.12.2018

TekstiSeppo Evinsalo

Viimeisen kilpailun oikea vastaus oli Ahvenanmaan Getan Djupvik. Kirjapalkinnon sai  Matti Kyynäräinen. 


Lokakuun postikortissa oli kuva ÅSS:n satamasta Maarianhaminan Länsisatamasta. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Reijo Ihalin.

Kommentteja arvontaan osallistuneilta:

”Hyvät palvelut, saunat, suihkut, hyvää ruokaa ja kiva tunnelma. Åss hyvin aktiivinen seura, kilpailuja usein iltaisin. Kiva seurata satamasta.”

”Lapsuudesta monia kivoja muistoja. Paikallinen ruokakauppa toimitti ostoskärryjä rantaan. Niillä lapsina kuskailtiin toisiamme ja taisi yhdestä rengaskin irrota. Kumiveneellä oli jännää soutaa Pommernin kylkeen.”

”Suunnilleen joka toinen kesä Länsisatama on vetänyt puoleensa, kun on liikuttu veneellä Ahvenanmaalla kesälomalla. Se ei ole muuttunut meidän silmissämme vuosiin ja hyvä niin!”

”ÅSS-ravintolan voileipä, joka oli täynnä äärimmäisen tulista piparjuurta niin, että tukka oikeni.”

”Muutamia vuosia sitten menin ruotsalaisen vanhan moottoritorpedoveneen kyydissä Turusta Maarianhaminaan. Nopeus parhaimmillaan 40 solmua. Ruotsalaiset olivat näillä harrasteveneillä vierailulla Turussa Forum Marinumissa. He ottivat sekä meno- että paluumatkalla matkustajia mukaan matkan rahoittamiseksi.”

”Pommernilla olen ruostetta poistanut ja maalannut kauan sitten.”

”Vuonna 1994 häämatkalla söimme aamupalaa veneen sitloorassa. Ei olisi pitänyt alkaa syöttää aamiaissämpylää kyhmyjoutsenelle. Kun leipä loppui, niin joutsen tuli vierailulle sitlooraan ja tuli kiire sisään.

”Kysyin lehdessä olleesta kuvasta 8 v. pojaltani. Hän muisti välittömästi, että kyseessä on ÅSS Marina. Pojan kesämuisto paikasta oli se, että siellä oli paljon Amerikan rautoja – taisi olla joku näyttely meneillään lähellä – ja että merimuseo oli todella kiva paikka. Itselleni jäi mieleen kuuma kesäinen ilma vielä illallakin ukkosen välähdellessä jossain kaukana pohjoisessa. Siloorassa oli kiva istua iltaa hyvässä seurassa ja katsella taivaalle.”

”Eka kerta purjehdin Vaasasta tänne 6-vuotiaana 1968 ja näin Pommernin! Esson meriaseman myyjä Albin, haudankaivaja Bromarvissa tuli myös tutuksi. Sen jälkeen on useita kertoja tullut purjehdittua juuri tänne. Upea satama ja mukavat ålantilaiset.”


Syyskuun postikortti oli Helsingistä, Korkeasaaresta. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ilpo Junni.

Kommentteja arvontaan osallistuneilta:

”Vie lapsuuteen.”

”Ensimmäiset muistoni lapsuudesta Korkeasaaresta ovat kun menimme saareen venekyydillä ja näin ensimmäistä kertaa hylkeitä. Muut eläimet olivat silloin liian ’tavallisia’, eivätkä jääneet mieleen.”

”On tykypäivää ja lasten kanssa vietettyjä päivä. Kerran hanhi nappasi tätiä pehvasta, kun hän yritti ottaa kyykyssä seisoen valokuvaa.”

”Korkeasaaressa käynti oli pienenä kohokohta. Eksoottisia eläimiä en ollut nähnyt muualla ja jalkakäytävillä tepastelevat riikinkukotkin olivat nähtävyys. Koko reissu oli jännä, koska sinne pääsi laivalla.”

Elokuun postikortti oli Porvoosta. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ismo Nousiainen.

Kommentteja arvontaan osallistuneilta:

”Ihana kaupunki, minkä läpi ajettiin mökille, kun olin lapsi. Nykyisin kerran kesässä tulee poikettua.”


Heinäkuun postikortissa oli Hangon Itäsatama. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Mikko Kansanoja.

Kommentteja arvontaan osallistuneilta:

”Hangon rantamakasiineilla Hanko Cupin kutsuvierasruokailu jäänyt erinomaisuudessaan, miljööltään kuin maistuvuudessaan niin näkö-, maku- kuin hajuaistien kestomuisteihin!”

”Harvoin, jos koskaan, on tuntunut vierassataman sauna ja HSF:n ravintolan antimet niin hyviltä kuin kesäkuun kolmannella viikolla 1996. Purjehdimme silloin vaimoni kanssa isäni puuklassikkofolkkaria Helsingistä kohti Hiittisten saaristoa. Vastatuuli, sade ja huimat kymmenisen lämpöastetta tekivät purjehduksesta ns. muistettavan. Pari vuorokautta kun palelee ja on sadekamat päällä, niin sitä osaa kummasti arvostaa lämmintä suihkua, saunaa ja ennen kaikkea lämmintä ruokaa. Purjehdus jatkui uusin voimin ja sääkin lämpeni ja parani.”

”Välisatama ja nuorena myös vihdoinkin saavutettu kääntöpiste erilaisilla paateilla alkaen 60-luvun loppupuolelta aina vuoteen 2009. Hotelli Regatan vanhaan saunaan piti aina päästä niin kauan kuin se siellä oli, rannan makasiiniravintoloista pizzaa, lapset nauttivat veneestä pois pääsystä, veneen tankkaus tuoreella ruualla, juomavedellä ja dieselillä, laitureilla veneiden katselmus ja yleensä yksi yö riitti, paitsi kerran 60-luvulla meni koko viikko, kun paikkailimme myrskyssä revennyttä pumpulipurjetta läheisessä saaressa ja sieltä käsin ajoimme motilla satamaan lähes joka päivä.”

”Monta hyvää ja iloista muistoa, varsinkin osallistuminen regattaan päivällä ja iltariennot Casinolla.”

”Olen käynyt lapsena katsomassa Hangon regattaa kerran ja silloin se ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. En osannut arvostaa tapahtumaa, mutta läheisen ravintola-hotellin ruokaa kyllä : ) Itse tapahtumassa lähinnä pelkäsin häviäväni ihmisvilinään.”

”Teininä regatassa, kivaa oli… muistaakseni…”


Kesäkuun postikortissa oli HSS:n paviljonki Helsingin Liuskasaaressa. Arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ville Kokkola.

 

 

 


Toukokuun postikortissa oli Rauman kanaali ja arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ari Janhonen.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Vakioetappi matkalla Vaasasta saaristomerelle, Suomen paras pizzeria.”

”Raumalla vierailtu monet kerrat sekä veneellä että autolla. Luonnollisesti tuttu myös H.J. Nortamon kirjallisesta tuotannosta. Nykyään kanaalin ranta on aika eri näköinen ja kanaali kovin vaatimaton.”

”Rauman vanhakaupunki on nähtävyys.”


Huhtikuun postikortissa oli Porin Reposaari ja arvonnassa kirjapalkinnon voitti Eira Arala.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Lintubongausta ja telttailua kauniissa luonnossa.”

”Painolastimaista kerätty näyttely alueella oli mielenkiintoinen. Loma-asuntomessut siellä aikanaan kierretty. Serkun häät olivat joskus Reposaaren idyllisessä pikkukirkossa.”

”Olen syntyisin vastarannalta Mäntyluodosta/Uniluosta, joten muistoni Reposaaresta ovat monet ja rakkaat, sillä saarten välillä oli aikoinaan hyvinkin vilkasta vuorovaikutusta etupäässä vesitse. Isoäitini vei isääni elokuviin Reposaaren teatteri Pallakseen potkukelkalla jäiden ja kantavuudeltaan arveluttavan laivaväylän yli. Reposaaressa asui useita sukulaisiani, ja se oli monien veneretkien antoisa kohde norjalaistyylisine kirkkoineen, kalasatamineen ja Villa Londoneineen. Ajaverkkokalastusta harrastettiin syyskesäisin Reposaaren eponyymisen Siikarannan vesillä, ja saalistakin taisi tulla.”

”Mielessä oli pyörinyt vuosikymmenien aikana käydä Reposaaressa ihan sen vuoksi, että sieltä on mieheni isä lähtenyt aikoinaan 15-vuotiaana  kuunarilaivalla Englantiin. Hän sai isältään matkaa varten uuden puvun, mutta poika ei kehdannut laivalla sellaista käyttää, täytti taskut kivillä ja heitti sen heti lähdön jälkeen mereen! Vuonna 2002 purjehdimme Reposaareen ja sen länsirannalla kuvanottohetkellä horisonttiin ilmestyi purjelaiva! Ajatukset vierivät helposti vuosikymmenien taakse, että tuosta hän lähti maailmalle ja aina Amerikkaan asti ”

”Osa kotikaupunkia, vuosia myös veneemme kotisatama. Paikkakunnalla toimi vielä 1980-luvulla tiettävästi Suomen ainoa Alko, mikä oli suljettu keskellä työpäivää ’siestan’ ajaksi. Vuonna 1984 ihmeteltiin, kuinka saaren pääkatu muuttui palaksi Siperiaa elokuvassa Valkeat yöt ja toivottiin näkevämme edes vilaukselta Isabella Rossellinin.”

”Väkevimmät muistot takarannalta myrskyjä bongatessa. Aikanaan siellä oli valtakunnan pienin Alko. Nykyään mukavia ruokahetkiä Meri Monk -ravintolassa. Idyllinen paikka.”



Maaliskuun postikortissa oli Uusikaupunki ja arvonnassa kirjapalkinnon voitti Markus Turunen.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Kuvassa on Uudenkaupungin kalaranta ja taustan rakennusten kohdalla on nykyisin Pakkahuoneen vierassatama. Oikeassa laidassa osa kaupungin vanhaa kirkkoa. Vielä 1950-luvulla ranta muistutti paljolti kuvaa, paitsi että purjeveneiden sijaan olivat tulleet kalastajien moottoriveneet ja Pakkahuoneen alueelle oli noussut osuusliike Vason myllyrakennus.”

”Lapsuudessani isäni osallistui Uudenkaupungin regattaan, jonka järjesti UPS 1960-luvulla. Viime kesänä 2017 ollessamme Pakkahuoneen vierassatamassa presidentti Niinistö vieraili siellä.”

”Pakkahuone on oma suosikkini Saaristomeren vierassatamista. Suojainen satama, hyvät ravintolat ja muut palvelut sekä rannassa että lyhyen kävelymatkan päässä kaupungilla. Kesällä oli iltaisin tori ja muita tapahtumia rannassa. Remontoidut saunat ja pesutilat on tyylikkäät.”

”Käytiin Bonk-museossa förstin ehdotuksesta. Satamassa oli kiitettävä palvelu.”

”Yksi Ukin matkamuisto oli hetki keskellä Pilvilinnaa, taiteilija Raija Nokkosen taidekodissa, joka on vuorattu lattiasta kattoon värikkäällä ja oivaltavalla tilataiteella. Kävelin melkein kirjaimellisesti pilvien päällä, ihastelin avautuvaa merimaisemaa pingviinien ja kissojen kanssa sekä nautin suunnattomasta värikirjosta, joka kaikkialla verkkokalvoihin vyöryi. Itse päärakennuksen lisäksi piipahdin myös piskuisessa pitsihuvilassa, joka oli täynnä herttaisen lapsenomaista, mutta samalla teräviä oivalluksia tursuavaa taidetta. Ulkona kulkeva taidepolku, joka koukkasi pienen lammen ympäri, oli ehdoton suosikkipaikkani.”


Helmikuun postikortissa oli Parainen ja arvonnassa kirjapalkinnon voitti Heli Erola.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Olen käynyt Paraisilla 35 vuoden aikana lähes joka kesä veneellä kesälomapurjehduksen yhteydessä syystä, että se on mukava ja kohtuuhintainen satama saunalla ihan kaupungin vieressä.”

”Lasten kanssa kesälomalla siellä. Oli aurinkoa ja lämmintä!”

”Olen käynyt kalkkilouhoksella, joka oli hienon näköinen paikka!”

Tammikuun postikortissa oli Naantali ja arvonnassa kirjapalkinnon voitti Kristiina Kyyhkynen.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Harmittavasti en pääse enää Naantaliin, kun maston korkeus on 17 m.”

”Kuvassa vasemmalla näkyy vanha Naantalin kylpylä, jossa tuli käytyä 50-luvulla. On kuvassa vielä muutama rakennus, jotka ovat vielä 2018 olemassa.”

”Ne ihanat elokuun pimeät illat musiikin soidessa – siis ihan kuin Välimerellä!”

”Paras kesäkaupunki Suomessa.”

”Satoja kertoja käyty. Mm. Turun yliopiston tohtoripromootion loppupurjehduksella tultiin tänne vesibussilla.”

”Asuin täällä aiemmin yli kymmenen vuotta. Pidin tätä koko rantaa takapihanani. Paikka sisältää paljon muistoja lasten ollessa pieniä. Veneemme paikka oli laiturilla Merisalin edessä.”

1900-luvun alun postikortissa Turun läpi virtaava Aurajoki kuhisee elämää ja laivoja. Kaupunki on nykyäänkin merkittävä satamakaupunki.

Aurajoki ylitettiin vuonna 1856 yksityisellä, soudettavalla maksullisella lautalla. Vuonna 1907 kaupunki alkoi hoitaa liikennettä maksutta. Kun Martinsilta valmistui 1940, tämä föri (Ylinen föri) jäi tarpeettomaksi. Tälle paikalle rakennettiin vuonna 1975 Myllysilta. Se notkahti 2010 ja purettiin. Uusi silta valmistui 2011. Noin puoli kilometriä Myllysillalta joen suulle päin on vielä tänä päivänä käytössä lautta (Alinen föri) joen ylitykseen.

Joulukuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Jouni Salmi.

Arvontaan osallistuneilta saimme kommentteja:

”Minä ja kuva olemme Turusta. Lähinnä kuvasta ja paikasta tulee mieleen Saaristolaismarkkinat tai Silakkamarkkinat.”

”Olen kotoisin Turusta ja tämä on Suomen kansallismaisemaa – taustalla tähtitorni ja oikealla vanhat puutalot. Olen lukemattomia kertoja kävellyt, juossut, pyöräillyt ja veneillyt tässä maisemassa.”

”Turku on miellyttävä matkankohde ympäri vuoden. Kalamarkkinat, keskiajan markkinat Aurajoen varrella.”

Vuonna 1903 Salo oli vielä kauppala. Rakennukset Isokadun, nykyisen Horninkadun varrella on rakennettu 1800-luvun lopulla. Vasemmalla on kauppias Frans Virtasen talo.

Punaiset räjäyttivät vuonna 1918 Salon rautatiesillan, joka sijaitsi maantiesillan alapuolella ja oli kääntösilta. Silta korjattiin kiinteäksi ja satama siirrettiin rautatiesillan meren puolelle, jonka jälkeen laivat ja purjeveneet eivät enää päässeet torin varren laituriin.

Marraskuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Kari Liippo.

Arvontaan osallistuneilta saimme jälleen kommentteja:

”Salossa on tullut käytyä läpikulkumatkalla useita kertoja. Salon torilla on kesäisin mukava tunnelma!”

”Nykyisin tuossa joen vieressä vierailevat Suomen eturivin viihdeartistit joka kesätorstai-iltana.”

”Kuvan maisemassa oli oitis jotain historiasta tuttua (ent. salolaiselle), jota vahvistivat myös annetut esitiedot. Asia varmistui, kun kuvassa vasemmalla olevan rakennuksen päädyssä on hahmotettavissa talon omistajan nimi Frans Virtanen. Hän oli Salon ja Uskelan Historian (1869–1990) mukaan kauppias, joka ostanut mm. ’Mekaanillisen tehtaan metalli-ja puuteollisuutta varten’ yhdessä A. G. Heleniuksen kanssa kuvan ottoa edeltäneenä vuonna 1902. Uudet omistajat perustivat mm. uuden sähkölaitoksen, jonka tuottamaa sähköä alettiin toimittaa vuodesta 1903 alkaen myös kauppalan valaistukseen.”

Tammisaaren vierassatama on tässä 1900-luvun alussa lähetetyssä kortissa nykyiseen verrattuna kovin erinäköinen, vaikka osan rakennuksista tunnistaakin. Kuningas Kustaa Vaasalta kaupunkioikeudet vuonna 1546 saaneen Tammisaaren halki kulki myös vanha vesireitti syvälle Etelä-Hämeeseen saakka.

Lokakuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Guy Nyberg.

”Olen Hiidenveden ja Lohjanjärven veneilijänä tutustunut Väänteenjoen sulun kautta kulkevaan vanhaan Karjaanjoenvesistön reittiin. Ajella tänä päivänä pätkä ehkäpä Birger-jaarlin sotaretken (1200-l) jalanjälkiä on uskomaton kokemus.”

”Käytiin vaimoni kanssa joskus 80-luvun alussa H-veneellä Tammisaaren satamassa. Siihen aikaan oli kuvassa näkyvässa makasiinirakennuksessa sataman suihkutilat ja ravintola Gnägget.”

”Knipan-ravintolan erinomaisen ruoan ja rohkean viininautinnon jälkeen innostuimme vappuna 1980 seurueeni (kaverit ja yhä samat vaimot) kanssa käynnistämään ns. Allsång på Knipan. Minä hyökkäsin flyygelin kimppuun ja loput seitsemän sen ympärille ja lauloimme niin kovaa kuin kurkusta lähti Bonnie Tylerin It’s A Heartache. Vietämme yhä vaput mahdollisuuksien mukaan yhdessä – mutta huomattavasti rauhallisemmin.”

”Kävimme armeijasta iltavapaalla aina Tammisaaren keskustassa syömässä. Ravintola Ettan sijaitsi suurin piirtein samassa paikassa, mistä kuva on otettu.”

”Ravintola Knipan ja vasemmalla oleva rakennus ovat vielä pystyssä. Vesireitti kulki pohjoiseen Mustionjokea pitkin Lohjanjärvelle ja Hiidenvesiä pitkin Hämeeseen.”

”Tuttu silhuetti palautui heti mieliini kesältä 1988, kun purjeveneellä illan hämärässä viime metrit moottorilla auttaen hiljaa lipuen saavuimme tähän satamaan ja Klippanin terassilla kuutamoa ihaillen tarjosi kabyysi miehistölle landauksen kunniaksi lonkaa, pullapitkoa ja giniä tonicin kera. Ah !”

”Pääsin veljeni ja siskoni kanssa pikkupoikana seikkailulle 1960-luvulla sukulaismiehen kanssa Volkkarilla. Olin tuolloin noin 8-vuotias, ilmeisesti oli kesä 1962. Kävimme Raaseporin linnan raunioilla ja paikallisissa museoissa. Vettä satoi kaatamalla, ja sen ajan kuplassa oli hieno tunnelma. Kävimme Hangossa ja Tammisaaressa. Muistin maiseman taustalla näkyvästä linnasta. Sen voin sanoa, että maisema on ollut todella karu ja autio 1900-luvun alussa vielä. Silloin 60-luvun alussa Tammisaari oli kesällä hieno paikka. Muistan, miten hyvältä jäätelö maistui paikallisesta jäätelökioskista ostettuna.”

”Olen käynnyt Tammisaaressa 90-luvun alussa. Laivalla tuli käytyä Hangossa, Koverharissa, Lappohjassa ja Skurussa. Mikäli oli viikonloppu satamiin tuloissa, kävin silloin Tammisaaressa tanssimassa. Ravintolan nimeä en muista, se oli kuitenkin lähellä venesatamaa. Tammisaari on idyllinen pikkukaupunki, missä pääkielenä rantaruotsi, puhuvat myös suomea. Kaupungissa oli myös paljon pikkuliikkeitä ja -kahviloita tuona ajankohtana.”

Monille tuttu Harmajan majakka on tässä vuoden 1922 postikortissa tunnistettavissa, vaikka sen ympäristö on vuosien saatossa kokenut muodonmuutoksen. Saarella olleen puisen pookin myrsky kaatoi kesällä 1839. Uudelleen rakennetun pookin tuhosivat englantilaiset kesällä 1854. Lopulta vuonna 1883 rakennettiin 7,3 metriä korkea valomajakka, jota myöhemmin korotettiin rakentamalla tornin alle graniitista ja tiilistä tehty rakennelma.

Syyskuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Jukka Kouhia.

”Olimme v. 1973 lähteneet Turusta entisestä Taisto 4 -torpedoveneestä muunnetulla meripartioaluksellamme m/s Neptunuksella tutustumaan Tall Ships Races -tapahtumaan. Purjealusten lähtöpäivänä seurasimme muiden veneiden mukana ulos Helsingin satamasta. Harmajan luona alkoi erittäin tiheä sumu, jonka verhoon kaikki alukset hävisivät näkyvistä. Nopeus piti pudottaa hyvin hiljaiseksi, koska sumun seasta tuli vähän väliä esiin lähellä olevia veneitä.”

Vuonna 1903 lähetetyssä postikortissa lähestytään Helsinkiä idästä Hevossalmen maisemissa. Kaupungin silhuetti on vielä melko vaatimaton.

Elokuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Hannu Lindholm.

”Kävimme lapsena kavereiden kanssa onkimassa salmen molemmilla puolilla. Kuvassa oikealla alhaalla näkyy uloin osa Kråkuddin niemestä, jossa on poltettu juhannuskokkoja 1950-luvun alusta.”

 

Vuodelta 1910 olevassa postikortissa on Östra Nylands Segelföreningin paviljonki Loviisassa, vieressään vasemmalla Nordströmin talo.

Heinäkuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ari Vähä-Erkkilä.

”Muistoja itse paviljongista minulla ei tietenkään ole (s. 1954). Vieressä on eversti Ragnar Nordströmin koti jota vieläkin kutsutaan everstin linnaksi. Tarina kertoo, että eversti rakenutti uuden paviljongin Loviisanlahden itärannalle ihan vastapäätä tätä paikkaa paviljongista kuuluneen musikin ja muun ”melun” takia. Kuvassa näkyvän paviljongin paikalle eversti rakensi varustamolleen kolmikerroksisen konttorirakennuksen, jonka myöhemmin Loviisan kaupunki osti toimistotilaksi. Nykyään rakennus toimii asuintalona. Vieressä olevassa Tullisillassa on paikkakuntalaisille muutama venepaikka ja vierasvenepaikkoja.”

 

Kortissa näkyy kaljaaseja ja kalastusaluksia Suursaaren, Suomenlahden suurimman saaren rannassa. Suursaarelaiset olivat kautta aikain elättäneet itsensä kalastuksella ja hylkeenpyynnillä.

Kesäkuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Juha Mehtonen.

”Omia muistoja ei ole kuin horisontissa siintävä saaren siluetti. Edesmennyt isoäitini oli syntynyt saarella ja kertoi paljon siitä. Olen tutkinut paikan historiaa paljon ja kuulun myös Suursaari-seuraan.”

”Kiertänyt sen muutaman kerran ja joka kerta hämmästelen sen korkeutta”.

Postikortissa on Terijoen pursiseuran satama. Vuonna 1924 lähetetyssä postikortissa on purjehduskilpailu alkamassa tässä Suomen Rivieraksikin kutsutussa lomakohteessa.

Toukokuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti Herrick Ramberg.

 

Viipurin Tervaniemeen rakennettiin vuonna 1891 arkkitehti Gerhard Sohlbergin suunnittelema paviljonki. Postikortti purjehduspaviljongista on vuodelta 1912.

Huhtikuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti nimimerkki Lukija.

 

 

 

Tässä 1906 lähetetyssä postikortissa tyyli oli tärkein ja pelastusliivejä ei veneillessä liiemmin käytetty. Tyylikkäät rouvat ovat lähteneet soutelemaan Turun Ruissalosta, taustalla näkyy Pikisaari.

Maaliskuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti nimimerkki Sami8.

S-A-d tiesi kertoa, että laivojen ”kompassijusteerauspoiju” ja meripeninkulman puolivälin merkki oli suunnilleen samalla paikalla 1950–70-luvuilla.

 

Vuonna 1911 lähetetyn postikortin kuvassa on Kotkan Pursiseuran ensimmäinen paviljonki Vasikkasaaressa.

Helmikuun 2017 arvonnassa kirjapalkinnon voitti nimimerkki Lukija73.

 

Onnittelemme voittajia!

X