Kuten moottoriveneessä moottorin huolto, purjeveneessä purjeiden kunnosta huolehtiminen pitävät veneen liikkeessä. Matkaveneilijän purjeet kestävät parhaimmillaan parikymmentäkin vuotta, kunhan niistä huolehtii. Tosin parin vuosikymmenen kesien jälkeen ne eivät ole aivan uutta vastaavassa kunnossa, vaikka kuinka huolehtisi ja käsittelisi varoen.
Kilpapurjehtijat ovat tottuneet käsittelemään arvokkaita purjeita huolella. Niinpä heidän konsteistaan kannattaa jokaisen ottaa oppia. Seuraavassa ohjeita purjeiden käsittelystä. Osa niistä on itsestäänselviä, osaa ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi.
TEE ISOPURJEEN nostot ja laskut hitaassa vauhdissa, saaren tai rannan antamassa tuulensuojassa. Kun käännät keulan vastatuuleen, pudota vauhtiasi matkanopeudesta.
Pienellä harjoittelulla saat veneen pysymään tuulta kohti lähes paikallaan. Kun suhteellinen tuuli vähenee, purjeen nosto kevenee, se lepattaa vähemmän, eikä takertele peräharukseen tai puomipussiin.
Isommissa pursissa kannattaa opetella temppu, jota kisaajat käyttävät herkkien membraaniensa nostossa, eli myötäiseen peruuttaminen. Sopivasti vauhtia annosteleva ohjaaja pystyy tekemään gasteilleen vaikka ”suhteellisen pläkän”.
TRIMMAA PURJEITA jatkuvasti niin, että ne eivät lepata. Kun vene tai tuuli muuttaa suuntaa, muuta trimmejä vastaavasti.
Laske kurssia reilusti avotuuleen, kun avaat rullakeulapurjeen. On kyseessä sitten fokka, genua tai genaakkeri, se aukeaa silloin keveimmin ja saat rauhassa keskittyen avata sopivan määrän purjetta sekä jalustaa sen kohdalleen.
PIDÄ SNÖRPIT kireinä. Takaliesmoihin kohdistuvat rasitukset pyrkivät jatkuvasti löysäämään snörppejä, joten niitä pitää muistaa myös kiristää tarpeen tullen, jos takaliesma alkaa repsottaa.
PÄÄSTÄ VASTAKÄÄNNÖKSISSÄ keulapurjeen jalukset riittävän löysälle. Erityisesti suuren genuan takaliesma osuu muuten helposti mastoon ja jaluskulma kansiheloihin. Ohjaajan ja miehistön yhteispeli vaatii tässäkin harjoitusta, mutta sitähän purjehdus on.
Ohjaaja antaa veneen nousta kohti tuulensilmää. Kun keulapurje alkaa hörppiä ilmaa suojanpuolelleen, jalus lasketaan irti. Vene käännetään päättäväisesti uudelle halssille ja uutta jalusta kiristetään sitä mukaa, kun keulapurje heilahtaa vapaasti maston ohi.
KUN PIENENNÄT KEULAPURJETTA, muista myös siirtää jaluspistettä eteenpäin kiskolla. Muuten purjetta on mahdoton saada trimmattua niin, etteikö se lepattaisi jostain kohdasta. Reiviä avatessa muista siirtää jaluspistettä uudelleen.
Usein rullagenuan alaliesmaan on merkitty 1–2 ohjeellista reivipaikkaa. Niitä vastaavat jaluspisteiden paikat voi merkitä kiskoon valmiiksi.
HARJOITTELE ISOPURJEEN reivaus sujuvaksi. Tämäkin on koko miehistön yhteistyötä vaativa manööveri. Mitä nopeammin ja taitavammin se toteutetaan, sitä vähemmän purje ennättää lepattaa ja hankautua. Kiinnitä huomiota erityisesti seuraaviin kohtiin.
Nostinta lasketaan riittävästi, jotta reivirengas saadaan nopeasti, kerralla ja kunnolla kiinni reivikoukkuun.
Reiviköysi kiristetään niin, että uusi jaluskulma tulee todella kiinni puomiin.
Kun nostin kiristetään uudelleen, etuliesmaan ei saa jää vaakapoimuja; muuten ratsastajat ovat vaarassa rikkoutua liian kuormituksen takia.
Jos käytät seisinkejä reivatun purjeenosan sitomiseen, jätä ne niin löysiksi ettei purjerenkaisiin kohdistu kuormaa.
KEULAPURJEEN SAA LASKETTUA tai rullattua sisään keveimmin myötäisellä, kun se jää isopurjeen taakse tuulensuojaan.
Vedä purje sisään rauhallisesti ja tasaisesti. Vauhdikkaiden riuhtaisujen jäljiltä purjerullaan jää sekä löysiä että kireitä kerroksia ja ulosvetäjäkin menee helposti solmuun. Parasta on, että toinen jarruttaa kevyesti jaluksella niin, ettei purje pääse lepattamaan ja hakkaamaan kaiteisiin.
Kun purje on rullalla, vedä vielä yksi kierros niin, että jalukset kiertyvät sen ympärille siteeksi. Muuten pitää varmistaa erikseen, ettei rulla pääse purkautumaan satamassa myrskypäivänäkään.
SUOJAA PURJEET, kun jätät veneen satamaan, ja suojaa ne kokonaan. Purjekorjaamoille tuodaan joskus isopurjeita, joiden etuosa on huomattavan hapero, vaikka kovemmille kuormille altis takaosa on vielä kunnossa.
Syynä on, että kaksiosaisesta suojasta on käytetty vain puomin päällä olevaa peitettä. Etummainen, maston ympäri tuleva ja hankalammin kiinnitettävä osa on jätetty pois. Auringon UV-säteily pilaa nopeasti purjeen paljaan osan.
KUN PURJEHDUS PÄÄTTYY sadesäällä, käy avaamassa ja kuivaamassa purjeet heti poutasään tultua. Tämä torjuu hometta. Etenkin keulan rullapurje on hyvin vaivatonta vetää vartiksi auki, vaikka vain poikkeaisi laiturilla. Eikä itse asiassa ole kovin vaikeaa tehdä samaa isopurjeellekaan.
+ 1
Purjeenkorjaaja löytää ilman apua rikkoutuneet varusteet ja harottavat saumat, mutta purjeen venyneisyyttä on vaikeampi arvioida neulomon lattialla. Siihen suuri apu on valokuvista, jotka on otettu purjehduksen aikana.
Trimmaa ensin purjeet niin hyvin kuin pystyt. Silloin purjeiden muotoon tulleet virheet erottuvat parhaiten. Eniten kertovat kuvat, joissa purje näkyy mahdollisimman kokonaan. Omasta veneestä kuvatessa tähtää alaliesman keskeltä kohti purjeen huippua.
Kun satut liikkeelle toisella veneellä kulkevan kaverin kanssa, pyydä häntä ottamaan kuva purjeistasi – ja tee sama palvelus hänelle.
