Uivan venenäyttelyn alla moni Helsingin Sanomien lukija hieraisi silmiään. Upouusi mikkeliläinen sähkövenemerkki Valkama oli ostanut etusivun ilmoituspaikan.
Savolaiset taitavat olla yllätyshyökkäyksessään nyt tosissaan!
”Me olemme pitäneet tähän asti itseämme pimennossa vähän tarkoituksella”, myhäilee Valkaman perustaja Antti Siiskonen. ”Näimme että sähkövoima on tulossa veneilyyn. Meillä oli etiäinen, miten liukuva sähkövene voidaan toteuttaa”, Siiskonen perustelee vuosien kehityshankketta. Tietoset -yhtiössä toimineen Siiskosen lisäksi mukana hankkeessa on muitakin yksityishenkilöitä.
Ihan valmista kaikki ei ole ja siksi Valkama ei paljasta esimerkiksi sitä, kuka on piirtänyt veneen rungon tai millä moottorilla vene on tarkoitus Euroopassa myydä. USA:n markkinoille moottori jo on, se on amerikkalaisen Flux Marinen tekemä.
”Sähköveneessä moni asia joudutaan ajattelemaan ihan uusiksi. Sähköveneily on kulutuksen hallintaa. Valkama on suunniteltu niin, että kulutus on mahdollisimman pieni”, sanoo Siiskonen.
Suomi475 El-Cat tarjoaa sähkökyytiä viidelle hengelle pienellä katamaraanilla.
Toinen ääripää
Pienen mikkeliläisyrityksen lisäksi uutuuden oli tuonut Uivaan kokeiltavaksi myös hiukan isompi yritys, amerikkalainen Mercury Marine. Mercury Avatoria sai ajaa Uivassa Päijän 471 -veneessä.
Loppusyksyllä pitäisi olla esiteltävänä jo tehokkaampiakin versioita Avatorista, niiden valmistus on jo käynnissä.
Pietarsaarelainen Elvene taas esitteli Amber-mallinsa. Sen pitäisi olla aurinkopaneeliensa ansiosta hitailla nopeuksilla melkein ikiliikkuja – kunhan aurinko paistaa. Elvene Amberin paneelit tuottavat sopivissa oloissa sähköä enemmän kuin sitä veneen liikkumiseen viiden solmun nopeudella kuluu.
Elvene Amber kulkee vähällä energialla, mutta tuntui kiikkerältä. Keulakajuutta ei ole ahtaanpaikankammoiselle.
Elvene Amberin kaksi 11,5 kilowatin moottoria ylös kipattuina.
Uutta oli myös puiseen Nordwind 20 -päiväpurteen ympätty sähköveto, joka sekin toimii myös ilman ulkoista latausta.
ePropulsionin potkuri tuottaa purjehduksen aikana pyöriessään sähköä vajaan 1,3 kilowattitunnin akkuun. Satamamanööverit sujuvat sähkön voimalla ja jos pläkä yllättää, täysi akku vie kolmen solmun nopeutta Nordwindiä peräti 30 merimailia.
Juuri purjeveneisiin erilaiset sähköpropulsiot istuvat soutuveneiden lisäksi kaikkein luontevimmin. Purjevene kaipaa moottorivoimaa harvoin ja purjeveneen runkomuoto on joka tapauksessa tehty äärimmäisen vähällä vastuksella vedessä kulkevaksi. Isoa akkua ei tarvita.
ePropulsionin akkuun tulee virtaa purjehtiessa pyörivän potkurin avulla. Akkua ei joudu juuri lataamaan verkkovirralla.
Vanhat tekijät
Pidempään markkinolla olleista sähkövaihtoehdoista mukana olivat myös esimerkiksi puoliliukuva Q-yachts ja nopea Candela, sekä luonnollisesti kompaktien sähköperämoottoreiden ja myös vähän isompien sähköpropulsioiden pioneeri Torqeedo.
Candelan uusi, iso ja huiman kallis kahdeksanmetrinen versio on kärsinyt viivästyksistä eikä vene ole päässyt markkinoille aiottuun tahtiin. Iso Candela ei ehtinyt jäädä Suomeenkaan koeajoihin.
Autojen tapaan sähköveneissäkin ensimmäinen kysymys on yleensä toimintamatka. Uivassa esillä ollut 30-jalkainen Q-yachts oli tullut yhdellä latauksella merta pitkin Kotkasta Helsinkiin, aikaa oli kulunut 12 tuntia. Maltillisella nopeudella sähköveneellä pääsee siis jo pitkällekin.
Kahdeksanmetrinen Candela on komea, mutta hurjan kallis laite. Kantosiipitekniikka maksaa.
Kuinka kulkee?
Vene pääsi näyttelyn aikana pikaisesti testaamaan uutuuksista sekä Mercuryn Avatoria että kahta eri versiota Valkamasta.
Potkuriakselilta mitattuna 750 watin tehoisen Avatorin luontainen vertailukohde on reilun kilowatin tehoinen Torqeedo, joka toi ensimmäisenä kompaktit mutta tehokkaat litiumakulla varustetut sähköperämoottorit soutuveneluokkaan.
Avatorissa on monta hyvää puolta. Näyttö on kohti kuljettajaa eli helposti luettava. Siitä voi lukea esimerkiksi jäljellä olevan varaustaso, nopeuden ja toimintamatkan. Torqeedon näyttö on Avatoriin verrattuna hankalassa asennossa.
Avatorin ohjauskahvaa voi säätää eri asentoihin ja myös kätisyys on vaihdettavissa, mutta oikein hyvää asentoa ei silti tuntunut löytyvän. Kahva on väkisin melko korkealla ja testiveneenä olleessa Päijänissä käden joutui nostamaan turhan ylös ja epämukavasti koukkuun.
Ajoasento toki riippuu veneestä ja sen perälaudan sijainnista.
Avatorin ”kaasukahva” ja sen välitys on sopivan pehmeästi toimiva. Eli kaasua ei tule helposti epähuomiossa käännettyä liikaa.
Perstuntumalla Avator tuntui tehottomammalta kuin kilowatin Torqeedo, mutta nopeusmittari väitti toista. Vajaan kymmenen kilometrin tuntinopeuteen kahden hengen kuormalla Päijän nousi Avatorilla. Melko tarkkaan sama oli nopeus Torqeedolla, kun Vene vuonna 2020 vertaili soutuveneitä myös sähkömoottoreita käyttäen.
Avatorissa on kavitaatiolevy, mikä luultavasti hillitsee perän painumista. Silloin vene kulkee eleettömästi ja pienellä aallolla myös runkonopeutensa tuntumassa.
Avatorin kavitaatiolevy pitää soutuveneen suhteellisen järkevässä asennossa yksinajossakin. Pitkärikinen versio luultavasti toimisi Päijänissä paremmin.
Akunvaihto ilman hankalaa johtojen kytkemistä on Avatorissa iso etu. Kahvasta löytyy säätöjä monipuolisesti.
Kyllä kiihtyy
Valkaman sähköveneiden muodot ja ohjauspisteen paikka poikkeavat totutusta. Silmään pistää keskellä venettä oleva kaappi, jonka etupuolella on ohjauspiste. Kuski istuu siis hyvin edessä.
Kaapin sisällä on sähköteknikkaa ja sen päällä voi olla Picnic-versiossa esimerkiksi grilli. Kalastuskäyttöön ajatellussa Fish-versiossa hyötykäyttöä tilanjakajalle on hiukan vaikeampi keksiä.
Valkaman kuski istuu edessä ja tuntee aallot selvästi. Pienemmällä moottorilla joutui käyttämään lähdössä trimmiä, isompi hyökkäsi liukuun helposti.
Nopeusalueen perusteella reilut viisi metriä pitkää venettä voisi kuvitella puoliliukuvaksi, mutta se on kuitenkin liukuva – tosin melko hidas sellainen. Enimmillään pääsimme reilun 18 solmun vauhtia. Pohjassa on 15 asteen V-kulma perässä.
Koeajomoottoreiden merkkiä Valkama ei siis kertonut, mutta valokuvaaja Markus Pentikäinen päätyi käänteisen kuvahaun perusteella siihen, että 40 kilowatin moottori lienee englantilaisen RadPropulsionin valmistama.
Vaikka Valkama ei ole vauhtivene, yhdessä suhteessa se tarjoaa samaa kuin sähköautot. 40 kilowatin koneella liikkuva Fish-versio hyökkää äkäisesti, kun kahvan työntää eteen. Vääntöä ja siten kiihtyvyyttä sähkömoottori tarjoaa. Picnic-versiossa oli 30 kilowatin moottori.
Valkaman sisustuksessa tilaa ja myös mielipiteitä jakaa keskellä venettä oleva korkea kaappi.
Ajossa viisimetrinen Valkama on hyvin ketterä. Keulasta ajaessa kuopat meressä tuntuvat ja roiskeita leveä ja melko tylppä keula heittää reilusti takapenkille. Laiturissa vene näyttää kelluvan keula hieman alhaalla.
Varsinaiset koeajokokemukset kerromme myöhemmin pidemmän koeajon jälkeen.
Ajoakun kapasitetti on 36 kilowattituntia, eli täydellä teholla se riittää karkeasti tunniksi mutta hitaammilla nopeuksilla huomattavasti pidempään. Akut voi ladata vaihtovirralla autoista tutulla Type 2 latausjohdolla.
Keulan pärskeiden lisäksi Valkaman moottori nosti ilmaan ison vesisuihkun.
