Tilaa
Testit

Silver Eagle BR 640 – Vakaasti liitävä kotka

Rentouttavan helppoa ajettavuutta kuskille, pehmeää kyytiä matkustajille ja hyvin muunneltavat tilat eri käyttötarkoituksiin. Silver Eagle uudella rungolla antaa lupaavan vaikutelman.

29.06.2021

KirjoittajaPasi Nuutinen

KuvaajaPasi Nuutinen, seppo evinsalo

Kertoo aina hyvää veneestä, kun ensimmäisen ajorupeaman jälkeen siitä nousee laiturille hyvällä tuulella. Samoin se, että taukokahvin hörppää kieltä polttavan kuumana päästäkseen jatkamaan harjoitusta.

Ajaminen on toki vain yksi osa kokonaisuutta, mutta etenkin avoveneissä sitä pitää helposti tärkeimpänä. Esittelyssä tilanne korostuu, kun tarkkojen kulutus- ja muiden mittausten sijasta testaaminen painottuu ajotuntuman ja käsiteltävyyden arviointiin. Ja juuri niissä Silver Eagle BR 640 on parhaimmillaan.

Testivene oli varustettu suurimmalla tehosuosituksen sallimalla moottorilla, 200 hv:n Honda BF:llä. Pienin kone olisi 115-heppainen. Kaikki paketit tehdään Hondalla. Kahta suurinta vaihtoehtoa lukuun ottamatta (175 ja 200 hv) moottoreissa on uistelunopeuden säädin, jolla hitaita nopeuksia voi säätää 50 kierroksen askelin.

Suurimmalla koneella tekee tietysti mieli tutkia suurinta nopeutta. Keli antoi mainion mahdollisuuden siihen, sillä 5–6 m/s lounaistuulella avomerelle Helsingin Pihlajasaaren vierestä johtava laivaväylä oli riittävän sileä liioitteluun. Moottorin huippukierroksiksi suositeltu 5 700 rpm irtoaa helposti yhden hengen kuormalla. Gps näyttää silloin lukemia 44,4–44,7 solmua. Myötäiseen saan vielä sata kierrosta lisää ja solmuiksi jopa 46,3.

Tämä kohta testistä on tosin hieman pakkopullaa. Ei niin, että ajaminen vaikeaa olisi, mutta äärimmilleen piiskattuna Eagle menettää parhaita ominaisuuksiaan, kun ajamaan joutuu erittäin keskittyneesti venettä ja aaltoja tarkkaillen. Kun kierrokset pudottaa 4 000–4 200 rpm tuntumaan ja vauhdin noin 30 solmuun, tunnelma paranee huomattavasti, ja uuden rungon hyvyys kirkastuu.


Esittely on julkaistu Vene-lehdessä 5/2017.


Uudet linjat

Silver Eagle BR 640 on edeltäjäänsä ja yhä tuotannossa olevaa 630-runkoa 10 cm pidempi, 15 cm kapeampi ja peräti 230 kg painavampi. Pohjan V-kulma on jyrkempi ja ensimmäisenä Silverinä siinä ei ole nousulistoja. Valmistajan mukaan kyseessä ei ole linjavalinta, vaan listattomuuden todettiin prototesteissä toimivan tässä veneessä hyvin.

Eagle ei ole leveä vene, joten pulpetit ja käytävä jäävät tiiviiksi. Haittaa siitä on silti vain ohjauspisteen järjestelyille.

Niin toimii, vahvistaa hieman ulompaa mereltä löytyvä reilu puolimetrinen aallokko. Reippaassa matkavauhdissa Eagle leikkaa sitä vaivatta ajosuunnasta riippumatta. Edes liioitellun jyrkissä ja vauhdikkaisssa käännöksissä se ei leikkaa aaltoihin, ei luistata perää, eikä tempoile ohjausta.

Kun nopeus lasketaan 25–30 solmuun, saadaan vielä yksi iloisesti yllättävä ominaisuus: runkoäänet loistavat poissaolollaan. Juttukaveria tai desibelimittaria ei ole mukana, mutta on helppo kuvitella keskustelun onnistuvan ääntä korottamatta. Ei ihan tavanomaista avoveneessä, vaikka matkustamo onkin hyvin suojassa viimalta.

Virtaviivainen muotoilu hämää, tosiasiassa tuulilasi nousee korkealle ja suojaa mainiosti.

Uuden rungon Eagle tuli ensin markkinoille bowriderina. Kevään messuilla Helsingissä esiteltiin BRX-versio, jossa kaikki sisäpinnat kalusteet mukaan lukien ovat alumiinisia. Ainakaan vielä valmistaja ei lupaa rungolle muita versioita – mutta ei sulje mahdollisuutta poiskaan.

Tavallista fiksumpi

Tilajärjestelyt ovat ensi silmäyksellä hyvin perinteiset, mutta tarkempi tutkailu paljastaa järkeviä ja käytännöllisiä yksityiskohtia.

Keulassa on kunnon kokoinen astinlevy, jonka alla kulkuvalot ovat hyvin suojassa. Ensimmäinen askel avotilaan otetaan mukavan kokoisen ankkuriboksin kannelle. Sivupenkeissä on totuttuun tapaan suuret säilytyslokerot.

Keulan penkit on hyödynnetty säilytystiloksi. Laidan sisäpuolella ankkuri- ja köysiboksi on helppo käyttää.

Nokkela ratkaisu on, että lokeroiden kannet ja keskikäytävän puoleiset seinät ovat irrotettavat. Koko keulan saa suureksi altaaksi, kun tavarankuljetus on patjoilla paistattelua tärkeämpää.

Matkustamoa suojaa pulpettien välin peittävä väliovi sekä voimakkaasti viistottu tuulilasi, joka jatkuu kauas pitkin sivulaitaa. Muotoilu saa linjat näyttämään vauhdikkailta, vaikka tuulensuojalla on korkeutta kiitettävästi. Keskimittaa pidempikin voi ajella lippis päässä ilman, että kauden hattukustannukset karkaavat käsistä.

Ohjauspulpetti on veneen kaventuessa tiivistynyt vähän liikaakin. Vakiona tuleva 10-tuumainen plotteri on nostettu esille konsolin päälle, mutta pystysuunnassa käytettävä kaukohallintalaite peittää moottoritrimmin kytkimen, eikä kaasukädelle ole kyynärtukea.

Standardipituinen henkilö istuu kuppipenkillä mukavasti, mutta korkeussäädön puute kummastuttaa veneessä, jonka vakiovarustus muuten on kiitettävän kattava.

Apukuskin paikka on tavanomainen, plussina kahva pulpetin reunassa ja hyvät lokerot pikkutavaroille.

Jalkatuki ja kahva tekevät apukuskin kyydistä mukavaa. Ohjauspulpetti on hyvä esimerkki siitä, miten suoraviivainen ja yksinkertainen pulpetti on toimiva.

Sovellettava matkustamo

Ohjaamon ja peräpenkin väli on riittävän tilava lisävarusteina saatavien, laitaan kiinnitettävien klaffi- tai jalallisen pöydän käyttöön kahvitauoilla. Jos piknikit ovat päällimmäisenä mielessä, voi kuppi-istuinten sijaan ottaa ohjaamoon ”sohvapenkit”: niiden selkänojat ovat käännettävissä niin, että niillä voi istua pöytään päin ja toisen alaosassa on kylmäkaappi.

Silloin Eagle muuttuu ihan oikeaksi huviveneeksi, sillä takapenkistä saa selkänojan levittämällä reilun kokoisen aurinkotason. Vesihiihtokaari vielä mukaan lisävarusteista, niin kesäpäivän huvilista on valmis.

Ohjaamon ja takapenkin välissä on tilaa niin, että lisävarustepöytien kanssa siihen saa kivan oleskeluryhmän.

Kalamies jättää aurinkopatjat ja piknik-pöydät sikseen ja tilaa takapenkin normaalia kapeampana. Heittokalastajille tulee lisää harrastetilaa ja kulku märillä saappailla peräkulmista veneeseen helpottuu. Tosin leveässäkin penkissä laitatyynyt taittuvat pois kulkureitiltä.

Paljon kivoja yksityiskohtia siis, mutta yksi moite niihin pitää sisällyttää, ja se on laatutaso. Varauksin sen voi kohdistaa sekä keulassa että perässä käytetyn vanerin paksuuteen: sen kestävyyden näyttää aika, mutta kovin loistokkaalta se ei vaikuta. Vakavampi huoli koskee lukitusheloja, joista etenkin takapenkin selkänojan salpa on kovin heikon oloinen.

Järjellä pidemmälle

Jos – ja ainakin minun mielestäni kun – hyvän yleisveneen piirteistä ominaisuuksista tärkeimmät ovat yllätyksetön ajettavuus ja sujuva käsiteltävyys, Silver Eagle BR 640 on hyvä vene. Erittäin hyvä.

Terveen meriläisjärjen puitteissa sillä voi ajaa melkein miten vain ja missä tahansa oloissa ilman, että virheistä koituu dramaattisia seurauksia. Lisätään tähän matkavauhdin poikkeuksellinen pehmeys ja äänettömyys, niin tarjolla on erittäin miellyttäviä taipaleita kala-apajille, kesämökeille tai saaripoukamiin. Joka käyttöön venettä voi vielä muokata sopivaksi varustukseltaan.

Tähän nähden vanha viisaus siitä, että sopivin moottori löytyy yleensä tehosuosituksen keskivaiheilta, nousee arvoonsa. Mikään Eaglen olemuksessa ei viittaa siihen, että sille olisi ominaista rehvastelu huippunopeudella.

Suositushinnoissa ero 150 hv ja 200 hv moottoreiden välillä on reilut kolme tonnia, pakettihinnoissa vähemmän. Prosentuaalisesti se ei tunnu paljolta, mutta muutapa summa polttoainekuluiksi. Jopa veneasemahinnoilla kyse on reilusti yli 1 500 litrasta.

Järki sanoo, että sillä ajaa aika pitkään. Ja juuri järkivene Silver Eagle BR 640 pohjimmiltaan on.

Lue myös nämä

X