Maaliskuun aikana jääpeite on yleensä Itämerellä laajimmillaan, mutta tällä hetkellä jäätä on enää lähinnä Perämeren rannikoilla ja pohjukassa. Muualla meri onkin lainehtinut vapaana läpi koko talven. Hyvin erikoinen tilanne.
Vuonna 2008 vastaava tilanne
Talvi 2007-2008 oli edellinen ennätyslauha jäätalvi. Silloin jään pinta-ala oli paksuimmillaan 24. maaliskuuta 49 000 km2. Nyt jäätä on tätäkin vähemmän.
Sekä kulunutta että 2008 talvea yhdistävät useat tekijät: voimakkaat tuulet, jatkuvalla syötöllä saapuneet matalapaineet ja lauha Atlantin ilma. Eipä ihmekään, ettei jäätä ole, kun edellytykset sen muodostumiselle ovat olleet niin heikot.
Vesien lämpötila nousee ennätysvarhain
Kun normaalisti tähän aikaan vuodesta auringon lämpö käytetään jääpeitteen sulatukseen, nyt se pääseekin sitoutumaan suoraan meriveteen. Tämän myötä merivesi pääsee jo lämpenemään maaliskuun puolella, mikä on hyvin harvinaista.
Forecan kuukausiennusteen mukaan maalis-huhtikuun vaihde näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä, mikä saa pintavedetkin lämpenemään pikkuhiljaa. Perämerellä toki aurinkoenergiaa tarvitaan aluksi jäiden sulattamiseen, mutta muualla vedet pääsevät lämpenemään harvinaisen aikaisin.
Vesistöjen täyskierto käynnistyy
Sekä sisä- että ulkovesillä koetaan syksyisin ja keväisin vesirungon täyskierto. Kun pintaveden lämpötila kohoaa tai laskee neljään asteeseen, painuu se kohti pohjaa. Vesi on tiheimmillään ja raskaimmillaan neljäasteisena ja tämän vuoksi se vajoaa alaspäin. Vesirungon kiertoliike ja sekoittuminen on tärkeä ilmiö, sillä tällöin pohjalta pääsee nousemaan pintaan ravinteikasta vettä ja vastaavasti pinnalta laskee pohjaan happirikasta vettä. Sekoittuminen auttaa tasapainottamaan myös Itämeren pohjan happikatoa.
