Tilaa
Jutut

Yksinpurjehtijan matkassa: Tällainen on 18-metrinen vene jossa purjehtija elää kolmen kuukauden ajan

09.10.2018

KirjoittajaJoonas Gustavsson

KuvaajaMarkus Pentikäinen ja Ari Huusela

Ari Huusela valmistautuu parhaillaan maailman vaativimpaan yksinpurjehduskilpailuun. Vendée Globe purjehditaan yksin, pysähtymättä ja ilman ulkopuolista apua.

Kun Huusela lähtee maailmanympärimatkalleen Ranskan Les Sables-d’Olonnen edustalta marraskuussa 2020, on hänen kotinsa seuraavan kolmen kuukauden ajan 18-metrinen IMOCA 60 -vene.

Ajoittain koti voi tuntua vankilalta, sillä kilpakumppaneita lukuunottamatta lähimmät ihmiset ovat tuhansien kilometrien päässä.

Tutustukaamme siis hieman tarkemmin Ariel2-veneeseen.

Vuonna 2007 valmistuneella Ariel2:lla on purjehdittu maailman ympäri kaksi kertaa aiemminkin. Brittiläinen naispurjehtija Dee Caffari sijoittui Owen Clarke Designin suunnittelemalla veneellä kuudenneksi Vendée Globessa 2008. Tuolloin aikaa suoritukseen kului 99 vuorokautta.

Ariel2 on 5,8 metriä leveä, ja se painaa noin 8 000 kiloa. Yli puolet veneen painosta koostuu 4,5-metrisestä kölievästä ja sen 3 500-kiloisesta lyijybulbista.


”Syvällä uiva köli tekee veneestä epäkäytännöllisemmän, mutta on tärkeässä roolissa, kun veneestä täytyy tehdä mahdollisimman kevyt”, Huusela selittää.

Ariel2:n 27-metrinen hiilikuitumasto painaa noin 200 kiloa. Se kestää useita maailmanympärimatkoja, kunhan maston rakenteellisen eheyden muistaa tarkastaa säännöllisin väliajoin.

Purjepinta-alaa Huuselan veneessä on 580 m² – noin kolmen tenniskentän verran. Yllä olevassa kuvassa purjepinta-alaa on käytössä 440 neliömetriä.

© Jari Salo

”Jalkojeni vieressä rullalaitteita käytetään nykyään kaikissa purjeveneissä. Laajamittaiseen käyttöön ne ovat levinneet yksinpurjehduksesta”, Huusela kertoo.

Rullalaitteet ovat suuri apu yksinpurjehtijalle, sillä ne mahdollistavat purjeiden pitämisen nopeasti käyttövalmiina kannella. Aiemmin alas laskettu purje täytyi viikata ja laittaa säkkiin.

”Rullattuinakin purjeisiin kohdistuu kuitenkin suuria voimia. Mikäli voimakkaat sääolosuhteet jatkuvat useita päiviä eikä purjeille ole käyttöä, voi joutua miettimään rullattujen purjeiden laskemista kannen alle piiloon.”

”Mielellään hommaan ei kuitenkaan ryhdy, sillä urakka on raskas ja energiaa vaativa.”

Keulapurjeista ainoa ei-rullattava on iso spinaakkeri eli pallopurje. Se vedetään ulos spinnusukasta, eikä sitä voi jättää kovin pitkäksi aikaa eteen lepattamaan sukassa, Huusela jatkaa.

”Tässä kuvassa näkyy hyvin myös Raymarine-tutka, johon tukeudun navigoinnissa, sekä oikealla puolellani näkyvä luovievä, joka laitetaan alas tarpeen mukaan veneen luoviominaisuuksien parantamiseksi.”

Kahvimyllyvinssiin on kytketty kolme päävinssiä, joilla käytetään nostimia ja jalus- sekä reiviköysiä. Puolittajien ja vaihteiden ansiosta tällä vinssillä voisi melkein nostaa koko veneen ilmaan, Huusela kertoo.

”Huikeiden välityksien kanssa saa olla myös tarkkana. Vinssillä voi saada aikaan pahaa jälkeä.”

Tällä hetkellä vinssissä on tuplakahvat, sillä treenipurjehduksilla raskaimmat nostotyöt voidaan hoitaa kahden miehen voimin.

”Yksin purjehtiessa tuplakahvoista ei ole hyötyä. Vendee Globéen lähtiessä tuplakahvat korvataan yksikahvaisella liikkumisen helpottamiseksi ahtaassa veneessä.”

Huoltokontti on erottamaton osa joka ainoaa IMOCA 60 -venettä. Huuselan mukaan se tulee monille yllätyksenä, vaikka projektia lähempää seurannut tietää, että kuukauden erossa ylläpitokontistaan ollut kilpavene rapistuu silmissä.

Valaistussa ja lämmitetyssä kontissa pidetään veneen varaosia ja työkaluja. Kontissa on laminointihuone, köysipaja, toimisto ja työtasoja.

”Kontti liikkuu aina veneen mukana, ja tapahtumajärjestäjät tietävät sen. Niille on varattu oma paikkansa kivenheiton päässä laiturista. Isoimmilla tiimeillä kontteja voi olla jopa kaksi”, Huusela kertoo.

Huuselan IMOCA 60 -kilpavene on varustettu keitinpisteellä ja pesualtaalla. Pesualtaaseen voi pumpata joko merivettä tai makeaa vettä.

Tiskattavaa ei ole paljon, sillä Huuselan astiasto koostuu termosretkikulhosta ja -mukista. Kuivamuonapussit palvelevat astioina itsessään.

Makea vesi ei yksinpurjehtijalta pääse loppumaan käänteisosmoosiin perustuvan laitteen ansiosta. Se tekee merivedestä kuusi litraa juomakelpoista vettä tunnissa.

Ariel2:n karttapöytä on täynnä näyttöjä, puhelimia ja kytkimiä.

Tämä on se paikka, jossa Huusela viettää suuren osan ajastaan säädataa analysoiden ja reittiä optimoiden.

Karttapöydän päätietokoneina toimivat Panasonicin Toughbook-tietokoneet, jotka lähettävät kuvan karttapöydän suurille näytöille. Niiden välissä on Raymarine-karttaplotteritutkan näyttö.

”Ylärivissä vasemmalla akkumonitori, autopilotin monitorit ja säädettävän kölin ohjauspainikkeet”, Huusela luettelee.

Hän kiinnittää huomion myös hytin ikkunoihin. Niiden ympärille on vedetty tarranauhaa, joihin voi päiväntasaajalla purjehtiessa kiinnittää foliosuojat suojaamaan kajuuttaa kuumenemiselta.

Karttapöydän istuimella voi ottaa myös lyhyet nokoset.
Säädataa rouskuttava Adrena-ohjelma esittää tosituulen voimakkuuden ja tuulen kulman, sekä sääoloihin sopivan optimaalisen purjeyhdistelmän.

Tältä näyttää karttapöydän takana. Kaikki veneen elektroniset järjestelmät on suunniteltu selkeiksi ja ne on suojattu muovilla.

”Ideana on, että niihin pääsee vikatilanteessa helposti käsiksi. Kaikki johdot on merkitty ja veneessä on sähköpiirrustukset vikojen löytämisen helpottamiseksi”, Huusela kertoo.

Yksinpurjehdus on yksinäistä puuhaa. Siksi veneessä on tulitikkuaskin kokoinen peili, josta kippari voi tarkastella esimerkiksi reissuparran edistymistä.

”Kai peilin todellinen funktio on muistuttaa inhimillisyydestä. Se täytyy pyrkiä pitämään mukana niin kauan kuin mahdollista… On tärkeää, että edes jostain näkee oman naamansa.”

Syvemmälle veneen keulaa kohti siirryttäessä ilmapiiri käy yhä ahtaammaksi. Siellä on myös pimeää maalaamattoman hiilikuiturungon ansiosta.

”Ruumassa” säilytetään purjeita, muonaa ja muita tarvikkeita.

4. marraskuuta starttaavalle Route du Rhumille Ariel2 sai italialaisen Solbianin valmistamat aurinkopaneelit. Aurinkopaneeleita asennetaan myöhemmin myös veneen peräosan sillalle. Vielä seuraavaan koitokseen ne eivät kuitenkaan ehdi mukaan.

Ennen lähtöä Helsingistä veneen peräpeiliin asennettiin myös hydrogeneraattorit, jotka tuottavat sähköä veden virtaamasta:

Blogiteksti on julkaistu alunperin Tekniikan Maailman verkkosivuilla 6. lokakuuta 2018.

Sarjan aiemmat jutut löydät alla olevista linkeistä:

”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”

”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”

Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt

IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka

IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä

Kolmen kuukauden purjehduksen aikana ehtii nukkua 15-45 minuuttia kerrallaan – miten sellaisesta selviää?

Ari Huuselan kilpailuvene saapui Englantiin – Nyt se käydään läpi jokaista pulttia ja mutteria myöten

Riskinotto navigoinnissa voi kannattaa – tai käydä kalliiksi, sillä ”lyhin reitti ei aina suinkaan ole nopein”

Herätyskellona voi olla auton varashälytin – eikä kippari silti välttämättä herää 1–2 tunnin nokosiltaan!

Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä

Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä

Näin sujui ”merten Formulan” matka Isosta-Britanniasta Suomeen – Yhdessä vaiheessa ”MacGyverin” piti nousta 27-metriseen mastoon

Lue myös nämä

X