Tacksamheten – isojen poikien isot veneet

Eihän se millään sovi yhteen muun veneen kanssa – futuristinen kaasukahva ei ole valimolla valettu jykevä stonga, josta vääntämällä ruumasta alkaa kuulua kunnon jyskytys.

Mutta jotain kuitenkin kuuluu, kun Sami Uotinen ottaa pienestä viiksestä kiinni sormien hellällä pihtiotteella ja kääntää. Perinteisen mallin mukaan veistetyn storbåtin pilssissä surisee terhakasti!

Köydet ovat irrotettu Nauvon satamassa, joten mikään ei estä Tacksamheteniä lipumasta ulos merelle. Ja liki hipi hiljaa, Oceanvoltin sähkömoottorin voimin.

Vaikka ulkonäöstä voisi muuta päätellä, Tacksamheten on suhteellisen uusi vene. Ainakaan se ei ole sellainen perinnevene kuin mitä nimi storbåt antaa ymmärtää.

Esittely on julkaistu Vene-lehdessä 12/2022

Tacksamheteniä kunnostetaan talkoilla.

Storbåtit olivat saariston rahtilaivoja. Nimensä mukaisesti se oli talonpoikaispurjehduksessa käytetyistä aluksista isoin. Sijoitus storbåtiin oli pienemmillä tiloilla merkittävä ja kenties siksi niiden maine on kantanut näihin päiviin asti, vaikka ehjinä niitä ei ole juuri säilynyt.

”Minulla oli pieni talonpoikaisvene, jolla kiersimme eri perinnevenetapahtumissa”, Uotinen kertoo. ”Siellä oli isoilla pojilla isoja veneitä, eikä aikaakaan, kun ne alkoivat kiinnostaa. Kysyin, että mikä tällainen vene on. Miehet sanoivat, että – isovene.”

Sami Uotinen kipparoi Tacksamheteniä.

Puut metsästä

Uotinen suunnittelee laivanrakennusinsinöörinä työkseen työveneitä kanadalaiselle yritykselle. Kun hän osti vanhoja storbåteja käsittelevän kirjan, heräsi ajatus rakentaa uudestaan yksi siellä mainituista. Piirustuksia ei ollut, oli vain nimi ja maininta kokoluokasta. Alkuperäinen Tacksamheten oli veistetty Nauvossa vuonna 1825 ja se kuljetti rahtia Kökarin ja Tukholman väliä.

”Se toi Tukholman tullikirjojen mukaan kaupunkiin aina 4 500 tonniin asti rahtia.”

Kun hanke poltteli tarpeeksi, Uotinen otti yhteyttä perinneveneaktiivi Harro Koskiseen, jonka kanssa he aloittivat uuden Tacksamhetenin piirtämisen. Useita perinneveneitä rakentanut Marko Nikula löytyi veneen veistäjäksi. Sen jälkeen olikin aika mennä metsään.

Rungon tapaan myös katto on rakennettu limisaumatekniikalla.

”Evon metsäopisto kaatoi meille neljä mäntyä ja kolme kuusta, jotka sahattiin laudoiksi ja parruiksi. Ne olivat tapulissa kaksi ja puoli vuotta ja sinä aikana teimme veneen piirustukset valmiiksi.”

Rakentaminen alkoi vuoden 2014 syksyllä ja vuonna 2017 koitti vesillelasku.

Periaatteessa uudesta Tacksamhetenistä ei tullut storbåt ensinkään, mutta iso vene kyllä; Tacksamheteniä ei ole piirretty toisinnoksi alkuperäisistä, vaan kokonaan uudenlaiseksi.

Veneessä on kiinteä takahytti, ei vain irrotettavaa kattoa. Ruuma on matalampi ja siihen on rakennettu vanhoista sumppuveneistä mallinsa ottanut iso keskikajuutta, jossa on kiinteät bunkat, moderni keittiö ja oleskelutila. Silti vene näyttää harjaantumattoman silmään ikiaikaiselta.

”Runko ja hytin puutyöt on tehty perinteellisin menetelmin, muun muassa limisaumatekniikkaa hyödyntäen. Emme kuitenkaan käyttäneet muun muassa katajanauloja tai hyödyntäneet luonnonvänkyröitä juurakoita tievissä tai kaarissa.”

Metalliosat on taottu mittojen mukaan.

Akuista painoa

Yhtenä määräävänä tekijänä oli myös ekologisuus. Veneessä on sähkömoottori. Oceanvoltin AX8 irrottaa tehoa 8,3 kilowattia.

Akustoksi valikoitui litiumin sijaan AGM.

”Litium oli siihen aikaan todella kallis vaihtoehto. Toinen syy oli tässä nimenomaisessa tapauksessa niiden keveys: koska tällaisessa perinneveneessä ei ole pystyköliä, tähän tarvitaan lisäpainoja. AGM painaa valtavasti, mutta toisaalta painolasti hoituu nyt lähes kokonaan niillä. Akusto painaa 700 kiloa, jonka lisäksi meillä on painolastina vielä 300 kiloa lyijyä.”

Toisaalta AGM:n kapasiteetista saa käyttää vain puolet, eli Tacksamhetenin tapauksessa 15 kilowattituntia.

”Laskelmat näyttivät, että jos ajamme noin kolmen kilowatin teholla, voimme ajaa viisi tuntia. Sillä teholla tämä paatti kulkee tyynellä neljää solmua. Ja se piti aluksi paikkaansa. Pystyimme ajamaan 20 merimailia, mitä pidin kaupalliseen käyttöön vähimmäisvaatimuksena.”

Nyt kun akut ovat ikääntyneet – AGM:n elinikä on 6–8 vuotta ja nämä yksilöt ovat olleet Tacksamhetenissä käytössä juuri sen kuusi – toimintasäde on supistunut Uotisen mukaan kymmenen mailin, eli 2,5 tunnin mittaiseksi.

”Ja se on liian vähän.”

Akusto on tullut vaihtoikään.

Purjein Tacksamheten liikahtaa Uotisen mukaan hyvin. Purjepinta-alaa on 60 neliötä, joka jakaantuu kolmeen purjeeseen, iso- ja keulapurjeeseen sekä toppiseiliin. Keskinopeudeksi purjein on etuvastaiseen muodostunut noin 4 solmua.

”Sivu- ja myötätuulessa tämä kulkee helposti sen 6–8 solmua.”

Moottoria tarvitaan asiakaspurjehduksilla kuitenkin välttämättä, joten se on tullut nyt uusimisikään, lähinnä akuston vaihtamisen myötä. Remontti on tarkoitus tehdä tulevaksi purjehduskaudeksi 2023.

”Moottorihan on hyvä, siitä ei ole kyse. Mutta olen nyt kallistunut kolmisylinteriseen dieseliin. Syy on akkujen.”

Veneessä on mastoissa purjepinta-alaa enimmillään 60 neliömetriä.

Dieseliä kohti

Uotisen selvityksen mukaan litium-akkujen hinta on pudonnut 30 prosenttia viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Hinta on edelleen noin 750 euroa per kilowattitunti, eli tarvittava 20 kWh maksaa noin 15 000 euroa.

Tacksamhetenillä on nyt liikuttu 3 500 mailia. Siitä on koneella ajettu 20 prosenttia, eli 700 mailia ja 230 tuntia, Uotinen laskee.

”Jos 230 tunnin jälkeen täytyy aina uusia akut, tulee se kalliiksi. Vastaava määrä AGM-akkuja maksaa nyt 4 500 euroa.”

Uotinen on selvittänyt, että uusi dieselmoottori vie noin kolme litraa tunnissa.

”Vastaava ajomäärä olisi vienyt noin 700 litraa dieseliä, ja jos siitä olisi maksanut vaikka 2,3 euroa litralta, se olisi tehnyt vain 1 600 euroa.”

”Kärjistetysti voi sanoa, että sähköllä ei ole varaa ajaa.”

Rakennusvaiheessa sähkömoottori AGM-akkuineen ja tarvikkeineen oli saman hintainen dieselasennuksen kanssa.

”Tämä oli silti hyvä kokeilu ja kokonaisuus toimi hienosti, mutta ei tässä käytössä.”

Puisella veneellä ei ole ongelmia kiinnittyä Konungskärin kalliorantaan.

Tacksamheten

Pituus 12,5 m, leveys 3,6 m, syväys 0,9 m, paino 6 500 kg, kantavuus 15 hlöä/1 500 kg , moottoriteho (sähkö) 8,4 kW, purjepinta-ala 60 m², CE-luokka C.
Suunnittelu ja valmistus Sami Uotinen, Harro Koskinen, Marko Nikula, valmistusmaa Suomi
Lisätietoa Tacksamheten