Tilaa
Jutut

Sissin lumoissa charter-purjehduksella

Hannu Hartmanin kipparoimille charterpurjehduksille osallistuvat kerta toisensa jälkeen samat ihmiset. Mikä saa asiakkaan palaamaan?

19.04.2020

KirjoittajaAuli Irjala

KuvaajaHannu Hartmanin albumi

Pressopannu pihisee kaasuliedellä ja kohta kupeissa tuoksuu vahva mokka. Istun Hannu Hartmanin kanssa s/y Sissin valoisassa ja tilavassa salongissa Uuden-Seelannin Whangareissa. Purjehdus maapallon ympäri on ollut puoli vuotta tauolla tropiikin syklonikauden vuoksi. Vene on tyhjä ja hiljainen, hytit odottavat majoittujia ja salonki puheensorinaa. Hirmumyrskykausi on pian ohi ja Sissin purjehdus jatkuu Australiaan, Indonesiaan, Intian valtameren yli Etelä-Afrikkaan ja lopuksi Atlantin yli Karibialle.

Hartman on silminnähden ylpeä Sissistä, 46-jalkaisesta Hallberg-Rassystä. Eikä suotta, 20-vuotias pursi on siistissä kunnossa, maapallon kierto puolessa välissä, asiakkaita riittää ja hankaluuksilta on säästytty.

Vaikka Hartmanin mielessä pirskahtelisi ilo ja onnistuminen, niin päällepäin mies on viilipytty, malliesimerkki hämäläisestä mielenlaadusta. ”Olen kuulemma aina yhtä tyyni tapahtuipa mitä tahansa”, hän sanoo aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.

Italiasta ostetun Sissinkin kotipaikka on nykyään Hämeessä, Padasjoella. Hartman kertoi aikaisemmin, että outo paikkakunta herättää ihmetystä ja toimii hyvänä keskustelun avaajana.

 Kuuden Atlantin ylityksen jälkeen Hannu Hartman oli valmis ”uusille vesille”.

Siirtyminen charteriin

Hartman on purjehtinut asiakkaiden kanssa reilut kymmenen vuotta. Aluksi hän piti purjehtijakursseja 33-jalkaisella Jonmerillaan, s/y Jonegalla. Niillä kierrettiin Itämerta Ahvenanmaata ja Gotlantia myöten.

Vähitellen heräsi ajatus isomman purren ostamisesta sekä kursseista ja charterista Karibialla. Hartman perusti Arto Honkasen ja Mika Piiroisen kanssa yrityksen nimeltä Blue Water Sailing.

Sissi löytyi Italiasta vuonna 2013 ja Traficom katsasti veneen maailmanlaajuiseen charter-liikenteeseen.

Sissi ehti seilata Atlantin yli seitsemän kertaa, joista neljä Hartmanin kipparoimana, ennen kuin suunnitelma maapallon ympäripurjehduksesta syntyi. ”Idea tuli asiakkailta, he alkoivat puhua uusille vesille lähtemisestä. Itselleni maailmanympäripurjehdus ei ole ollut mikään pakkomielle”, Hartman kertoo.

Rohkean ehdotuksen tehneet olivat kanta-asiakkaita ja entisiä kurssilaisia, jotka halusivat yhä uusille merille. Yksi heistä on helsinkiläinen Jani Ruupunen.

Jani Ruupunen sai purjehduskipinän viitisen vuotta sitten. Lajissa loksahtivat tärkeät asiat kohdalleen: luonto, teknisyys ja yhteispeli.

Kokemuksia seitsemällä merellä

”Purjehdimme Jonegalla jossain Turun ja Hangon välillä ja kuuntelin Hannun reissujuttuja Atlantin ylityksistä. Minua alkoi kiehtoa ajatus siitä, ettei päiväkausiin näe maata”, kertoo Ruupunen sähköpostissaan.

Kolme vuotta myöhemmin Ruupunen purjehti Karibialla ja tänä vuonna mies osallistuu neljännen kerran Sissin reissulle. Varattuna on sen lisäksi vielä yksi osuus ensi vuodelle. Jokainen reissu on suuntautunut eri merelle, erilaiselle alueelle.

Kauhajokelaisen Virva Vihosen tarina on vastaavanlainen. Ensin Välimerellä, sitten Atlantilla, useita reissuja Karibialla ja lopulta osallistuminen maapallonkierron legeille. Tähän mennessä pisin osuus kesti neljä kuukautta Karibialta Tahitille – eikä se tule olemaan viimeinen.

Sissin matka maapallon ympäri on avannut asiakkaille mahdollisuuden purjehtia jokaisella valtamerellä tutussa veneessä, tutun kipparin komennossa. ”Luottamus kippariin ja veneeseen on kasvanut legistä toiselle, ja siksi olen myös uskaltanut lähteä aivan uusille vesille”, sanoo Ruupunen.

Legin hinta on noin 100 €/vrk, jonka päälle tulee osuus yhteisistä menoista (mm. ruoka ja polttoaine). Mukaan mahtuu 6–8 henkeä.

Pienet asiat parhaita

Sekä Jani Ruupusen että Virva Vihosen kokemukset ovat pelkästään myönteisiä, jos meritautia ei lasketa. ”Ei tullut mieleenkään, ettei vatsa kestä, mutta yhden nukutun yön jälkeen pystyin jo häärimään pentterissä”, Ruupunen kertoo.

Parhaita ovat pienet asiat. ”Ruorinpito mainingissa, sushi vastapyydetystä tonnikalasta, yövahdit kirkkaan tähtitaivaan alla, auringonlaskut ja -nousut sekä kilpikonnat ja delfiinit”, kuvailee Ruupunen.

 Kokenutkin kalastaja innostuu ensimmäisestä valtamerisaaliista.

Samoin Vihonen on nostaa luontoelämykset kokemusten kärkeen. ”On upea tunne olla matkalla tuulen mukana, haistaa maan tuoksu pitkän merimatkan jälkeen. Tähtitaivaan oudot kuviot, kirkas linnunrata, kuun nousu ja ennen kaikkea auringonlaskun vihreä väläys, sen näkeminen oli ainutlaatuista!”

Vihoselle on jäänyt myös mehevä makumuisto. ”Tyynenmeren ylityksen jälkeen hedelmät olivat parasta mitä tiesin, pomeloja kiskottiin kaksin käsin paidanrinnukset mehussa.”

Yövahdit ovat tarjonneet tähtien lisäksi jännitystä ja vaatineet totuttelua. ”Yövahtivuorot jännittivät aluksi, sain jopa migreenin horisontin häivyttyä hämärään. Herääminen aamuyöstä muutamaksi tunniksi oli raskasta, mutta pian siihen tottui, eikä päivätorkkujen määrää kukaan laskenut”, Virva Vihonen kertoo.

Ruupunen muistaa vilkasliikenteisen yön Gibraltarin salmen edustalla. ”Jännitti, kun väylällä oli paljon tankkereita ja rahtialuksia ja sukkuloimme niiden välistä.”

Tyynenmeren seilaajat Papeetessa.

Järjestystä aivoille

Pienten asioiden lisäksi charterpurjehdus tarjoaa parhaimmillaan kokonaisvaltaisen kokemuksen ja rentoutumisen, sen paljon puhutun irtioton arjesta. Ajatusten nollaaminen lienee helpompaa lomailevalle asiakkaalle kuin töissä oleville kipparille ja miehistölle.

Ruupunen hämmästyi kuinka täydellisesti valtamerellä pystyi rentoutumaan. ”Tunteja saattoi mennä horisonttia katsoessa.”

Kun informaatiotulva tyrehtyy, tulee ”järjestystä aivoille ja lepoa mielelle”, kuten Vihonen osuvasti kuvailee.

”Veneessä olen irti maailmasta ja elämässä on uusi järjestys, jossa kaikki tarpeeton on jäänyt pois.”

Pitkä avomeripurjehdus tai pienessä tilassa ennestään tuntemattomien kanssa asuminen voi olla matka omaan itseen – tai itsensä näkeminen osana suurempaa systeemiä.

”Opin purjehduksella paljon itsestäni, ihmisestä, luonnosta ja siitä, kuinka pieniä me olemme osana luontoa”, Virva Vihonen sanoo.

Sissi viettää joulukuun Etelä-Afrikassa. Sen jälkeen edessä on kaksi viimeistä legiä. Maapallon kierto päättyy Martiniquelle huhtikuussa 2020.

Elämyksiä ja iloa

Saamapuolella eivät ole pelkästään tyytyväiset asiakkaat, vaan myös kippari.

”On upeaa antaa ihmisille elämyksiä ja nähdä heidän ilonsa. Olen saanut tutustua upeisiin persooniin ja kokea todellista yhteisöllisyyttä”, Hartman sanoo.

Sissillä vaikuttaa olevan erityislaatuinen henki. Ruupunen kutsuu sitä ”Sissin venehengeksi”, Hartman sanoo vakioporukan muodostavan Sissi-perheen. Jos elämykset voidaan jakaa isoihin ja pieniin, niin isoihin kuuluisi esimerkiksi snorklaus rauskujen kanssa, vedenalaisten korallien ihailu, Tahitin mustat helmet ja kalastus valtamerellä. On helppo kokea elämyksiä eksoottisissa paikoissa, kuten Galápagossaarilla tai Tahitilla, mutta kun arkiset asiat antavat iloa, ollaan tehty jotain oikein. Ei tarvita oheistoimintaa tai hienoja välineitä.

Nukahtaminen veneen keinuntaan, veden kohina ja meren vaihtuvat värit, jopa kokkaaminen olivat uusia, mutta mukavia asioita Vihoselle.

Uusi tunne odotti häntä myös kotona, sillä reissun jälkeen iski ikävä Sissille.

Lisätietoa: Sissi Sailing

Matkakertomus on julkaistu Vene-lehdessä 12/2019

Lue myös nämä

X