Rekisteröityneet käyttäjät voivat päivittää polttoaineiden hinnat.

VENE 7/06:

Haminan Tervasaari, vuosisatoja vanha kauppapaikka ja satama, tarjoaa monenlaista viihdykettä. Sieltä löytyy useita ravintoloita ja baareja, vanha majakkalaiva s/s Hyöky antaa mielenkiintoisen museoelämyksen ja Haminan palvelut ja historialliset nähtävyydet löytyvät kävelymatkan päästä.

Tervasaaren historiasta muistuttaa sen nimi. Satamasta purjehtivat aikanaan talonpoikien ja porvarien alukset täynnä kauppatavaraa, erityisesti tervaa ja lautaa, kohti eurooppalaisia kaupunkeja.

Haminan Tervasaaren satamaan pääsee etelästä neljän metrin valaistua väylää pitkin. Merimerkkejä on hämäännyttävä määrä sataman ja Vilniemen välisessä salmessa, joten pimeällä kannattaa olla tarkkana.

Veneasema Rampsi huolehtii vierassataman palveluista ja henkilökunnan hyväntuulisuus tarttuu herkästi asiakkaisiin. Satamamaksuun sisältyy vuoro vastavalmistuneessa saunassa, josta pääsee pulahtamaan satamaniemen itärannalla olevaan lahteen.

Rampsinkarin päässä on lisäksi viehättävä puisto beach volley -kenttineen ja uimarantoineen. Etelätuuli pääsee puhaltamaan Tervasaaren satamaan jonkin verran.

Kapean salmen toisella puolella Pikku Vuohisaaressa on perinteikkään Haminan Pursiseuran vastikään perusteellisesti kunnostettu tukikohta. Rakennushistoriallisesti arvokas v. 1909 rakennettu Pursipaviljonki siinä toimivine ravintoloineen tarjoaa viihtyisän merihenkisen ympäristön ja herkullista ruokaa.

Pitkänmatkan linja-autot pysähtyvät lähellä satamaa, joten miehistöjen vaihto hoituu mukavasti. Kesäisin lähtee vuoroalus Tammioon ja Ulko-Tammioon, ja ryhmille voi vuokrata aluksen veneasema Rampsin viereisestä laiturista.

Majakkalaiva s/s Hyökyn kupeessa kelluu lisäksi toinen museoalus m/s Merikarhu, joka on todellinen seikkailija. Se on osallistunut mm. Normandian maihinnousuun ja murtanut jäätä Saimaan kanavalla. Viimeisen työrupeamansa Merikarhu teki Haminan satamahinaajana ja -jäänmurtajana vuoteen 1988 saakka.

Jos on vähänkin enemmän aikaa, kannattaa viettää päivä tai pari Haminan historiaan tutustuen. Ympyräkaupungin matkailuinfo löytyy ympyrän keskipisteestä Raatihuoneentorilta. Kesäaikaan myös Lipputornista kauppatorin kupeesta ja Tervasaaren Suolamakasiinista saa matkailuneuvontaa ja -esitteitä.

Raatihuoneen ympäristö on mielenkiintoinen vanhoine rakennuksineen. Siellä sijaitsee muun muassa kaupungin rajanläheiseen menneisyyteen viittaava Kauppiaantalomuseo. Lähistöllä on myös linnoitus, jossa voi ihailla Suomeen kopioitua eurooppalaista sotarakennustyyliä.

Matkailutapahtumien ykkönen on joka toinen vuosi järjestettävä Hamina Tattoo. Päätapahtumapaikkana on linnoituksen Hamina Bastioni.

Haminan historiaa

Viikinkien kulkureitti mutkitteli aikanaan rannikkoa pitkin itään, ja nykyisen Haminan edustalle Kuorsalon saareen syntyi vakituinen satamapaikka ja myöhemmin asutusta. Viikinkien satama oli suojaisassa salmessa, joka nykyään on maankohoamisen myötä muuttunut matalaksi Vanhankylänlahdeksi. Muistoksi viikinkiajasta Kuorsaloon on jäänyt ruotsinkielisiä paikannimiä.

Oletettavasti joskus 1200-luvulla Kymijoki erotti Venäjän ja Ruotsin, mutta kolmas ristiretki siirsi rajaa itään päin. Pähkinäsaaren rauha 1300-luvun alkupuolella vahvisti tilanteen, ja ruotsalaisia virkamiehiä alkoi ilmestyä seudulle.

Nykyinen Hamina eli silloinen Vehkalahti määrättiin yhdeksi kolmesta ulkomaankauppapaikasta Viipurin linnaläänissä, jolloin saksankieliset kauppiaat keskittivät toimiaan alueelle. Tallinnahan oli tuohon aikaan saksalainen kaupunki, ja sieltä purjehti kauppiaita Suomenlahden rannikon markkinapaikoille.

Karttaa katsoessa on helppo ymmärtää, miksi nykyisen Haminan paikalle muodostui keskiajalla taajama. Merta myöten kuljetettiin kauppatavaraa, ja silloisella Vehkalahdella oli onni hallinnoida suojaisaa satamaa. Jokea pitkin metsämiehet ja talonpojat kuljettivat tuotteitaan vaihdettavaksi jokisuun markkinoille. Alueen läpi kulki myös Bergenistä Viipuriin ja myöhemmin Pietariin ulottuva kuninkaantie. Suur-Vehkalahden hallintopitäjään kuului lähes koko Kymenlaakso.

Kasvu tyrehtyi 1500-luvun loppupuolella alkaneeseen sotien sarjaan. Vehkalahden sijainti valtaväylien varrella oli kääntynyt kiroukseksi. Vihollisen sotaväki pääsi paikkakunnalle helposti taloja polttamaan. Talonpojat saivat tarpeekseen, pakkasivat omaisuutensa purjealuksiinsa ja muuttivat rauhallisempiin oloihin Suomenlahden eteläpuolelle.

Sodat nielivät kruunun varat, ja kuninkaan piti saada lisää rahaa armeijansa ylläpitoon. Maanviljelijöiltä sitä oli vaikea puristaa, koska he maksoivat veronsa munina ja kanoina. Kaupankäynnissä puolestaan liikkui käteinen ja siitä pyrittiinkin lohkomaan tuloa valtion kassaan. Tavaran liikettä alettiin säädellä tarkasti, jolloin tullien perintä helpottui.

Maaseutukauppa kiellettiin ja kaupungit jaettiin ulkomaankauppaa käyviin tapulikaupunkeihin ja maakauppaa käyviin maakaupunkeihin. Ongelmana oli, että kaupunkeja oli liian vähän, ja siksi niiden määrää piti lisätä. Tässä yhteydessä, vuonna 1653, Vehkalahti sai kaupunginoikeudet ja nimeksi tuli Veckelax Nystad, Vehkalahden Uusikaupunki. Perustettiin meritullikamari, ja vähitellen kruunun rahatulot kasvoivat.

Sota hävitti kaupungin kokonaisuudessaan 1700-luvun alussa. Talot poltettiin, ja kansa pakeni jälleen. Kun Uudenkaupungin rauhassa 1721 Vehkalahden Uusikaupunki jäi juuri ja juuri Ruotsin puolelle, sen asema rajakaupunkina kasvoi suuresti. Lisäksi itäisen alueen hallinnollinen ja kaupallinen keskus Viipuri oli jäänyt rajan taakse ja sille kaivattiin perijää.

Myllerryksessä Veckelax Nystad sai Viipurin etuudet ja uuden nimen Fredrikshamn Ruotsin kuningas Fredrikin mukaan. Suomen kielessä nimi muotoutui Haminaksi.

Myös sotilaallinen puolustus kaipasi uudistusta, sillä Haminassa ei ollut minkäänlaista linnoituslaitteistoa. Ruotsin riitaisat valtiopäivät eivät saaneet päätöstä aikaiseksi, joten Suomen sotilasjohto alkoi toimia itsenäisesti ja haki mallia Keski-Euroopasta.

Linnoitustyöt aloitettiin, mutta kauan ei rakennustyömaa Ruotsilla pysynyt. Turun rauhassa 1743 Fredrikshamnista tuli Venäjän valtakunnan rajakaupunki, joka tarvitsi vankkaa puolustusrakennelmaa ja linnoituksen rakentaminen jatkui venäläisellä rahalla. Työ valmistui 1800-luvun alkupuolella, jolloin koko Suomi siirtyi Venäjän haltuun ja rajalinnoitus jäi vaille käyttöä.

Hamina säilytti aluksi asemansa kaupankäynnin keskuksena myös Venäjän vallan alla. Tervan myynti erityisesti länteen tosin taantui, mutta puutavaran vienti kasvoi. Suomalaiset sahat elivät symbioottisessa suhteessa hollantilaisten telakoiden kanssa. Lautaa vietiin Hollantiin, jossa sitä käytettiin laivojen rakentamiseen. Osa laivoista ostettiin Suomeen, josta ne kuljettivat lisää lautaa Hollantiin. Myöhemmin kauppa laajentui ja Englanti nousi tärkeimmäksi vientimaaksi.

Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta ja Hamina liitettiin muuhun Suomeen, alettiin alueen sahateollisuutta rajoittaa kuten muuallakin maassa. Lisäksi höyrykoneet vapauttivat sahat juoksevan veden ääreltä. Tämän seurauksena suurin osa Haminan sahoista lopetti toimintansa ja uudeksi sahateollisuuden keskukseksi nousi Kotka.

Hamina elävöityi hieman, kun sinne perustettiin kadettikoulu 1800-luvun alussa. Mannerheimkin aloitteli sotilaallista uraansa siellä, kunnes hänet erotettiin kurittomuuden takia. 1900-luvun alussa kadettikoulun toiminta lakkasi, mutta vähän myöhemmin sen toiminnan korvasi reserviupseerikoulu, jossa opetus jatkuu edelleen.