Tilaa
Jutut

Satamaesittely: Kotkan Sapokka – Kotkan monet mahdollisuudet

Kotkassa on hyvä vierassatama ja paljon merellistä nähtävää. Sieltä on myös hyvä lähteä kohti lukuisia lähiseudun houkuttelevia saaria.

07.06.2020

Kirjoittajaja kuvat anne ja steffi sjöholm

Jos joutuu pilkkomaan kesän purjehduksensa useaan osaan, Kotka on mainio tukikohta. Suojaisaan vierassatamaan on turvallista jättää vene pidemmäksikin aikaa, ja bussiyhteydet Kotkaan toimivat hyvin. Linja-autoasemalta on lyhyt kävelymatka satamaan, ja matkan varrelle osuu vielä hyvä ruokakauppakin.

Kotkan edustalla aukeaa itäisen Suomenlahden kaunis saaristo. Saaria on tiiviisti, joten päivämatkat voi halutessaan jättää lyhyiksi. Lenkin voi myös päättää vaikkapa Loviisaan tai Haminaan, joista niistäkin pääsee bussilla kotiin.

Kotkan satama on suomen vilkkaimpia. Voi olla viisasta käyttää veneväylää laivaväylän sivussa.

Peruspalvelut taattu

Perinteikkään Kotkan Pursiseuran satamassa on vierasveneille oma laituri ja reilut 50 paikkaa. Sähköä ja vettä saa laiturilta helposti. Saunarakennus on sopivasti vieressä. Satamamaksun hinnalla löylyihin pääsee pitkin päivää, ja välillä voi pulahtaa mereen uimaan. Pyykkitupakin satamassa on, mutta sen siivous ei taida kuulua kenellekään. Pyykkituvan tiskipistettä ei yksinkertaisesti tee mieli käyttää. Onneksi otimme tiskien lisäksi veneestä mukaan pesuvadit.

Rannan kahvilassa käy kuhina, kun veneilijät ja muut asiakkaat yrittävät päättää, mitä houkuttelevasta leivonnaistiskistä valitsisi. Viereisessä vanhassa paviljongissa ravintola Meriniemi tarjoilee lounasta. Myös laiturilta kantautuu puheensorinaa. Jonkun moottoriveneestä on hajonnut moottori, mutta se ei tunnu päivää pilaavan, kun satamaan asti päästiin. Naapuriveneestä vitsaillaan, että hankkikaa purjeet.

Sapokanlahden satamasta löytyy kaikki mitä veneilijä tarvitsee. Kuvassa satamakonttori ja sauna.

Sapokanlahti on tietysti vilkas venesatama, joukossa sekä paikallisia että vierasveneitä.

Purjelaivojen kaudelle

Astumme sisään satamassa sijaitsevaan pieneen verstaaseen, jossa myydään käsitöitä. Meidät toivottaa tervetulleeksi yli 70-vuotias Matti Karas. Hän kertoo kaikkien mallien ja materiaalien olevan merimiesperinteen mukaisia purjelaivojen aikakaudelta.

”Esimerkiksi näitä lasipalloja on oikeasti käytetty verkkojen kohoina. Saan niitä Saarenmaalta, ja osa on yhden luotsivanhuksen keräämiä Barentsinmereltä. Eivät ole mitään moderneja huijauksia”, Matti sanoo.

Karas kertoo olevansa vanhaa merimiessukua ja esittelee seinällä olevaa kuvaa vaarinsa laivasta Saksan vesillä ja toista kuvaa vaarin vanhemmista, jotka asuivat Iniössä. ”Eivät kyllä tienneet, mikä ammatti on lääkäri”, Matti kuvaa silloisten saarelaisten elämää.

Matti oli ensimmäisen kerran merillä yhdeksänvuotiaana vuonna 1954, kun hänen isänsä kipparoima alus kiersi Englannissa, Saksassa ja Espanjassa. Sukujuuristaan huolimatta Matti päätyi opiskelemaan metsäteknikoksi ja teki rakennustöitäkin. Perinnekäsitöitä hän alkoi väkertää ajankuluksi reilut kymmenen vuotta sitten.

Ihastelemme pannulappuja, ovimattoja ja muita Matin töitä. Lopuksi saamme vielä työnäytteen. Ei voi kuin ihailla vauhtia ja tarkkuutta, jolla Matin sormet juoksevat.

Syvälle kalamaailmaan

Satamalahden toiselta laidalta löydämme Maretariumin, jonka akvaariossa ui kotimaisia kaloja.

”Meillä ei ole lainkaan esillä lämpimien vesien kaloja, vaan Suomen alkuperäisiä kalalajeja kuten vimpa, mutu, suutari, törö ja turpa. Ja tietenkin myös tutumpia lajeja”, kertoo Sari Saukkonen ja myy lippuja sisään asteleville.

”Suomessa on noin 60 alkuperäistä ja vakinaista kalalajia. Kaikki Suomen kalalajit ovat muuten syötäviä. Ja kalahan on terveellistä. Kalan syöminen on myös ympäristöteko, sillä kalastaminen vähentää rehevöitymistä”, Sari jatkaa.

Ihmettelemme ensimmäisenä yli kymmenkiloisia peilikarppeja samaan aikaan saapuneen perheen kanssa. Lapset ovat aivan innoissaan. Yhteensä akvaarioita on 22. Suurin on puoli miljoonaa litraa vetävä Itämeri-allas, jonka syvyys on sama kuin järviemme keskisyvyys eli seitsemän metriä. Kaloja akvaariotalossa on noin 1 700.

Puita ja planeettoja

Sataman reunustalta alkaa kaunis puisto. Jos on kiinnostunut taivaankappaleista, voi kävellessä tutkia niitäkin. Puistoon on nimittäin tehty planetaario, joka esittelee aurinkokuntamme kappaleet ja niiden väliset etäisyydet mittakaavassa 1: 2 000 000 000. Tunnissa ehtii tutustua kaikkiin planeettoihin puistossa ja kaupungin kaduilla, sillä kulkija liikkuu ”valon nopeudella”. ”Aurinko” sijaitsee Meripuistossa Kotkansaaren eteläkärjessä, ”Uranus” Sapokanlahden venesatamassa ja ”Pluto” Kantasatamassa Merikeskus Vellamon edustalla. Merihistoriaa tulviva Vellamo onkin monelle jo tuttu kohde merellisessä Kotkassa.

Lue myös nämä

X