Perusteellinen perämoottorin syyshuolto voi pidentää koneen käyttöikää useilla vuosilla.
Nykyaikaiset perämoottorit ovat niin monimutkaisia laitteita, että niiden korjaaminen tavallisen veneilijän taidoin ja perustyökaluin alkaa olla lähes mahdotonta. Sen sijaan jokavuotiseen syyshuoltoon liittyvät toimet ovat edelleen sellaisia, joihin pystyy oikeastaan kuka tahansa – jos vain itse haluaa perehtyä koneen saloihin hieman tarkemmin.
Eri konemerkkien huoltotarpeissa ei ole merkittäviä eroja, mutta siitä huolimatta koneen mukana tullut ohjekirja on tärkein työkalu syyshuoltoon ryhtyvälle. Kirja sekä opastaa löytämään tarvittavat huoltokohteet että kertoo tarvittavien varaosien laatuvaatimukset. Varsinkin varaosien kanssa kannattaa nykyään olla kohtalaisen tarkkana. Kaikki ”halpahallien” tarvikeosat eivät kelpaa käyttöön, vaikka ne kuinka näyttäisivät juuri samalta kuin alkuperäisosat.
Kaiken kaikkiaan perämoottorin syyshuolto on koneen luotettavuutta ja käyttöikää ajatellen äärimmäisen tärkeä. Vuosittain perusteellisesti talvikuntoon huollettu kone on käyttövalmis heti seuraavan veneilykauden alussa, käynnistyy ensi yrityksellä ja kuluttaa vähemmän polttoainetta kuin oman onnensa nojaan jätetty moottori.
Huoltoa varten kannattaa etukäteen tutkia, millaisia työkaluja projekti vaatii. Perustavaroiden lisäksi tarvitset ainakin polttoainesuodattimen, moottoriöljyä (4-t), öljynsuodattimen, vaihteistoöljyä, vesivaseliinia ja rasvaprässin, bensiinin suoja-ainetta sekä mahdollisesti uudet sytytystulpat ja vedenerottimen. Tulppien irrotuksen ja takaisin kiinnityksen yhteydessä kannattaa lukea valmistajan ohjekirjaa erityisen tarkasti.
Ongelmalliseksi syyshuolto muuttuu, jos konevalmistaja on päättänyt sijoittaa esimerkiksi polttoaine- ja öljynsuodattimet hankalaan paikkaan.Yleensä vaikeaan kohtaan pääsee kuitenkin käsiksi irrottamalla ensin koneen muovikuoret.
Jos oma into, aika tai taidot eivät riitä koneen syyshuoltoon, kannattaa moottori antaa asiantuntevan liikkeen käsiin. Nykyään osa alan yrittäjistä kulkee satamasta toiseen pakettiautolla, jonka varusteilla huolto onnistuu kotisataman telakka-alueella.
Nelitahtikoneet
Kerromme seuraavassa, mitä kaikkea tavallinen perämoottorin omistaja voi syksyllä koneelleen tehdä. Käymme ensin läpi nelitahtikoneen huollon. Kaksitahtikoneen huolto sisältää pienin poikkeuksin lähes samat vaiheet. Oheiset viitteelliset mallikuvat ovat nelitahtisesta Evinrudesta (70 hv, vuoden 1998 malli).
Ohjeiden laadinnassa meitä auttoi huoltopäällikkö Jonas Vilén Telvalta.
Nelitahtikoneille moottoriöljyn vaihto on erityisen tärkeää, sillä toisin kuin kaksitahtikoneissa, nelitahtikoneissa öljy ei sekoitu polttoaineen sekaan. Nelitahtikoneissa voitelu- ja polttoainejärjestelmät ovat erilliset, ja sama öljy – jollei sitä jouduta kauden aikana ajotuntimäärän takia vaihtamaan tai muuten lisäämään – hoitaa voitelun koko veneilykauden.
Koneen moottoriöljy on hyvä lämmittää juoksevaksi ennen veneen nostoa maihin. Koneen käyttö tekee samalla myös vaihteistoöljyn juoksevaksi.
 |
 |
|
| Kuva 1 | Kuva 2 | |
 |
 |
|
| Kuva 3 | Kuva 4 |
Huolto aloitetaan poistamalla koneesta vanhat öljyt. Irrota ensin moottorin öljynpoistoreiän tulppa (kuva 1) ja avaa sitten täyttöaukon korkkia (kuva 2). Vastaavasti irrota vaihteistoöljyn poistoreikä (kuva 3) ja vasta sitten yläproppu (kuva 4). Ota vanha öljy huolellisesti talteen, sillä se on ongelmajätettä.
 |
| Kuva 5 |
Tämän jälkeen sulje moottoriöljyn alaproppu ja lisää oikea määrä öljyä täyttöaukosta. Käytä hyväksesi mittatikkua (kuva 5).
Vaihteistoöljy lisätään koneeseen letkulla alapropun kautta. Järjestelmä on täynnä, kun yläpropusta tursuaa öljyä. Ylhäältä täytettynä öljyn sekaan jää helposti ilmakuplia.
Seuraavaksi ryhdytään huuhtelemaan merikäytössä ollutta konetta makealla vedellä. Tätä ennen polttoaineen sekaan lisätään suoja-ainetta (esim. Quicksilver 2+4), joka suojaa talven aikana koneen sisäosia muun muassa kosteudelta.
 |
 |
| Kuva 6 | Kuva 7 |
Helpoiten huuhtelu onnistuu, kun hankit ammattiliikkeiden käyttämät ”korvalaput”(kuva 6), joita myös mikkihiiren korviksi kutsutaan. Ne liitetään vesiletkuun ja asennetaan koneen vedenottoaukkojen päälle. Joissakin konemerkeissä on myös erittäin kätevä huuhteluliitin (kuva 7), johon sopii suoraan peruspuutarhaletkun yleisliitin.
Hieman sotkuiseksi huuhtelu muuttuu, jos koneen vedenottoaukot upotetaan makeavesisaaviin. Ahtaissa altaissa potkurin voi irrottaa ennen koneen käynnistystä. Jos moottoria joudutaan pyörittämään vapaalla, pitää konetta käyttää riittävän kauan, sillä kuormittamaton kone ei lämpene hetkessä.
Moottorin huuhtelu on hyvä tehdä vasta öljynvaihdon jälkeen, sillä nyt uusi öljy pääsee koneen käydessä puhdistamaan moottorin korroosioherkkiä sisäosia ja levittämään suojaavaa kalvoa mahdollisimman laajalle. Moottorin sisäiset syöpymät ovat erityisen hankalia, sillä vaurioituneet pinnat aiheuttavat helposti lisää tuhoa, kun kone keväällä käynnistetään.
Tarkat ohjeet sekä koneen huuhteluun että öljyn vaihtoon löytyvät moottorin ohjekirjasta.
Rasvausta
Vaihteistoöljyn vaihdon voi tehdä myös vasta huuhtelun jälkeen; varsinkin, jos moottoriöljyn tyhjennys vei sen verran aikaa, että epäilee vaihteistoöljyn ehtineen jo viilentyä. Vaihteistoöljyn tyhjennyksessä kannattaa kiinnittää huomiota vanhan öljyn väriin. Jos se on kermanvalkoista, on öljyn sekaan päässyt vettä, jolloin vaihteiston tiivisteet on tutkittava ja tarvittaessa uusittava.
Näiden työvaiheiden jälkeen koneen syyshuoltaja voi olla jo kovin tyytyväinen itseensä, sillä hankalimmat suoritteet on nyt tehty. Jäljellä on lähinnä rasvausta ja yleisluontoista kunnontarkistusta.
 |
 |
| Kuva 8 | Kuva 9 |
Seuraavaksi irrotetaan potkuri (kuva 8) ja suojataan akseli vesivaseliinilla. Potkurin voi halutessaan viedä kotiin varaston hyllylle, josta sitä on huomattavasti vaikeampi varastaa kuin sataman telakalta. Potkuriakselin suojaksi kelpaa esimerkiksi muovipussi.
 |
 |
|
| Kuva 10 | Kuva 11 |
Ohjauslaitteen tanko irrotetaan ja rasvataan (kuva 9) ja vesivaseliinia lisätään rasvaprässillä myös kaikkiin rasvanippoihin (kuvat 10 ja 11), joita koneessa on yleensä 3-4 kappaletta. Hydraulisia ohjausjärjestelmiä ei rasvata.
Tulpille erityiskohtelua
Koneen tulppien irrotukseen (kuva 12) saattaa tarvita erikoistyökalun, mutta yleensä työ onnistuu kapeakantaisella tulppa-avaimella. Mustat ja nokiset tulpat pitää vaihtaa. Tulppia uusittaessa kannattaa aina luottaa valmistajan suosituksiin. Myös uusien tulppien kiinnitykseen saattaa liittyä tarkkoja ohjeita.
 |
 |
| Kuva 12 | Kuva 13 |
 |
 |
| Kuva 14 | Kuva 15 |
Sama pätee periaatteessa myös sekä polttoaine- (kuva 13) että öljynsuodattimiin (kuva 14) ja koneen ulkopuolisiin vedenerottimiin (kuva 15). Koneen käyttöluotettavuus paranee, jos suodattimet vaihtaa vuosittain.
 |
 |
| Kuva 16 | Kuva 17 |
Koneen ulkopuolisia metallipintoja suojellaan sinkkien avulla (kuvat 16 ja 17). Niitä on konemerkistä ja -mallista riippuen 2-4 kappaletta eri puolilla. Sinkin vaihto on ajankohtaista, kun se on selvästi hapettunut ja siitä on irronnut paloja.
Moottorin sytytysjärjestelmä tarvitsee vain vähän huoltoa. Johtimien ja liitosten kunnon voi tarkistaa silmämääräisesti. Ne voi suojata kosteutta vastaan esimerkiksi CRC:llä.
Polttoaineletkusto ja sen liittimet pitää käydä läpi huolellisesti, sillä ilmavuoto aiheuttaa käyntihäiriöitä ja pahimmassa tapauksessa jopa vaurioita koneeseen. Vuotavat liitokset muodostavat myös palovaaran. Kiinteään säiliöön voi lorauttaa 2+4 -suoja-ainetta kosteutta vastaan.
Veneiden irtopolttoainesäiliöt olisi hyvä lopuksi tyhjentää, jotta mahdollinen vesi ja roskat saataisiin pois tankista. Tankki kannattaa säilyttää kuivissa sisätiloissa, jos tyhjennys ei ole mahdollista.
Lopuksi luodaan koneeseen niin sanottu yleissilmäys. Mahdolliset vioittuneet tai kuluneet osat vaihdetaan tarvittaessa. Muoviosat voi halutessaan suojata vahaamalla ne esimerkiksi autovahalla.
Kaksitahtikoneet
Periaatteessa oheinen huoltolista sopii myös kaikille kaksitahtiperämoottoreille. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on.
Kaksitahtikoneissa öljyä sekoittuu moottorin sisällä bensiiniin. Öljy johdetaan koneelle joko sisäisesti kiintosäiliöstä tai koneen ulkopuolelle asennetusta säiliöstä. Siksi öljyä ei syksyllä erikseen vaihdeta. Sen sijaan vaihteistoöljyn (peräöljyn) vaihto on tarpeen.
Kaksitahtikoneen sisäiset osat suojataan kaksitahtiöljyllä (tai esim. 2+4-aineella) ruiskuttamalla sitä koneeseen kaasuttimen kautta koneen käydessä nopealla tyhjäkäynnillä. Samalla voi sulkea polttoainehanan tai irrottaa liittimen tankista, jolloin uimurikammio tyhjenee polttoaineesta. Jotkut huoltajat suosivat kaksitahtiöljyn sijaan tavallista moottoriöljyä, koska se ei sisällä sekoittumista helpottavia lisäaineita.
Uudet kaksitahtikoneet on varustettu ilmanpuhdistimella, joka on yleensä ruuveilla kiinni kaasuttimen edessä. Se pitää irrottaa ennen suoja-aineen ruiskutusta.
Sen sijaan öljyä tai suoja-ainetta ei kaadeta koneen sisään tulppien rei’istä, vaikka rantaparlamentti tätäkin joskus suosittelee.
Kaksitahtikoneen polttoaineeseen ei saa sekoittaa suoja-ainetta, koska se aiheuttaa voiteluhäiriön. Kiinteään tankkiin voi lorauttaa hieman kaksitahtiöljyä suojaksi ruostetta vastaan.
Kaiken kaikkiaan perämoottorit olisi hyvä säilyttää talven yli kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa, mutta useimmiten tämä ei ole mahdollista.
