Odottamisen taito on keskeinen osa kilpapurjehdusta. Se, että osaa pysyä valppaana ja keskittyneenä, vaikka lähdöt viivästyvät, lähtölinjat siirtyvät ja radat muuttuvat.
Käytännön harjoitus käytiin Tallinnanlahdella avomeripurjehduksen MM-kisojen neljäntenä päivänä. Koko viikko oli tuuliltaan oikukas, mutta nyt minuutit venyivät tunneiksi, suurimpien veneiden luokkien kelluessa rasvatyynessä Naissaaren vierellä.
Audi E-Tron on pituudeltaan suurin suomalaisveneistä. Ennen päivän lähtöjä se oli kahdeksannella sijalla, luokkansa toiseksi viimeisenä. Vene oli eräänlainen uusien purjehtijoiden hautomo: kippari Hannu Niemelä kertoi peräti kahdeksan gastin olevan ensimmäistä kertaa oikeissa kisoissa. Asenne tuntui olevan kohdallaan, kun miehistöstä kuului optimistinen tulkinta sijaluvusta: ”Mehän ollaan amatöörisarjan ykkösiä!”
Audi parkissa neljättä tuntia, eikä lähdöstä merkkiäkään.
Hannu Niemelä toi miehistössään peräti kahdeksan ensikertalaista MM-kisoihin.
Kovimpia tulospaineita kantanut Jani Lehden kipparoima Mercedes-Benz EQ oli saman sarjan kolmantena. Hyvin oli mennyt, mutta saksalaiset ammattitiimit TP52-pursissaan ovat vaikeita voitettavia, Lehti sanoi.
”Hyvin ei riitä, vaan kaiken pitää mennä aivan nappiin.”
Kevyessä kelissä taktiikan osuus korostuu. Sen koki karvaasti B-luokassa purjehtiva Finx kisaviikon avanneella pitkällä avomerietapilla.
”Se meni ihan vihkoon”, harmitteli kippari Timo Kairama.
”Jäimme heti alussa pläkään eikä matka riittänyt enää muiden kiinni saamiseen.”
Ei, vaikka 170 mpk radan pohjoisin kääntöpiste oli Suomen puolella, Porkkalan majakan tuntumassa. Reilun vuorokauden kestäneessä kisassa ylitettiin Suomenlahti yhteensä viidesti.
Pitkän radan raskaudesta kertoi monen veneen miehistö. Keliä riitti tyynestä reippaaseen tuuleen ja ukkospuuskiin, helteisestä auringosta sateeseen ja salamien räiskeeseen. Etenkin ulkomaisia osanottajia kummastutti, että sitä yhtä viittaa kierrettiin uudestaan ja uudestaan: eikö mereltä nyt muita kohteita löydy?
Kun viimein lähdettiin, Jani Lehden Mercedes-Benz onnistui hienosti ja otti lähtövoiton.
Sähäkästi radalle
Viiden tunnin odottelun jälkeen tuuli alkoi viritä. Siihen asti näkymä vesillä oli kuin Karibian laguuneista. Veneet kelluivat purjeet laskettuina, eväitä naposteltiin, stereoista kaikui musiikkia, jossain viriteltiin yhteislaulua ja toisaalla keinuttiin spinnufallin varassa pitkin veneen kylkeä.
”Poijuvene liikkuu”, kuului havainto yhdeltä kannelta ja kaikissa veneissä miehistöt pongahtivat pystyyn ja toimiin. Tosiaan, rataa pystytettiin ja rannan lähellä pienemmät ja kevyemmät C-luokan veneet näkyivät olevan jo vauhdissa.
Kun hyörinä parhaan starttipaikan hakemiseksi alkoi, huomasi eron tavallisiin regatoihin. Täällä joka tiimi on huipputasoa, vaikka suurin osa onkin harrastajia. Veneiden liikkeet ovat tarkkoja, sähäköitä ja täsmällisiä.
Jani Lehden joukkue otti erinomaisen startin ja pääsi saksalaisen Halbtrockenin kanssa pari veneenmittaa karkuun pääjoukosta. Taktikko Vili Kaijansinkko lupasi etukäteen, että jos muu miehistö pitää venevauhdin kunnossa, hän kyllä hoitaa Mersun kärkeen. Lupaus piti ja pursi saa kilpailun ensimmäisen lähtövoittonsa. B-luokassa Xini Freedom menestyi yhtä hyvin.
Ada Westerinen Spiritillään oli kilpailun ainoa naiskippari.
Hiljaa satamassa
A- ja B-luokat ajoivat vielä toisen startin ennen satamaan suuntaamista. C-luokat saivat ajettua kolme lähtöä ja pääsivät aloittamaan seuraavan päivän jaettuna kulta- ja hopeafleetteihin.
Kultafleettiin selvisivät suomalaisista vain Low ja Ramdata. Edellisen miehistö oli niitä harvoja, jotka viivähtivät veneellä hetken laituriin paluun jälkeen. Toisin kuin jokamiesregatoissa, tällä tasolla iltajuhlat jäävät vähiin kesken kisaviikon, eikä veneissä juuri yövytä.
”Sillä lailla tosissaan kaikki purjehtivat, että aamuisin halutaan olla skarppina”, sanoi kippari Juhani Railo. Lopullisesta sijaluvusta riippumatta hän on erittäin tyytyväinen kultafliittiin selviytymisestä. Isommat veneet ovat näyttävämpiä, mutta Railon mukaan C-luokassa taso voi silti olla kaikkein kovin.
”Tässä on eniten veneitä ja miehistöissä selvästi eniten olympia-, MM- ja ammattipurjehtijoita.”
Oman veneensä menestyksestä hän kiittää pitkään yhdessä purjehtinutta miehistöä. Pientä vaihtuvuutta on ollut, mutta pääosin samalla porukalla on treenattu jo vuosikausia. Miehistö puolestaan kehuu veneen ilmapiiriä.
”Tässä veneessä ei huudeta ja kippari antaa kaikkien tuoda esiin omia ajatuksiaan, se on se tärkein juttu”, selittää Jussi Järvinen. Muut vahvistavat ja Juhani Railo esittää oman puolensa asiasta.
”Lähden siitä, että kun ollaan aikuisten kesken tekemässä aikuisten asioita, niin ei ne huutamalla edisty.”
Satama hiljeni hyvissä ajoin muuten, mutta Mercedes-Benzin ympärillä pyöri mittamiehiä. Se oli seuraus hyvästä suorituksesta päivän kisassa. Joka lähdön kolme voittajaa joutuvat tarkistusmittauksiin. Ne jatkuivat puoleen yöhön, muut kisaajat vetelivät jo sikeitä.
Low oli lopulta C-luokan paras suomalaisvene sijalla 23.
Sakari Laulajaisen Ramdata oli toinen C-luokan kultalähtöön päässeistä suomalaisveneistä ja sai lopulta sijan 25.
Virkkuna ulapalle
Aamulla Mersun mittaus jatkui. Avomeripurjehtijat ry:n puheenjohtaja Heikki Räisänen oli kilpailun teknisessä toimikunnassa ja kertoi veneen vaikuttaneen hivenen liian kevyeltä illalla.
”Nyt mitataan uudestaan, kun on paremmat olosuhteet.”
Lopulta Mercedes-Benzin tasoituskerrointa muutettiin hieman. Se koskee paitsi tulevia, myös jo purjehdittuja lähtöjä. Lisää vaikeutta siis mitalijahtiin.
Perjantain sää näytti suosiolliselta suomalaisille. Tuulta oli eilistä selvästi enemmän avomerellä, jossa purjehdittiin lyhyen radan kilpailu. Suoraan länteen Lohusalon tasalle, sitten takaisin, 53–38 mpk luokasta riippuen.
Mersu piti paikkansa kolmantena. Xini ja Seanna purjehtivat B-luokan sijoille 7 ja 10. C-luokan kultafliitissä suomalaiset jäivät kauas kärjestä, mutta hopealaivueessa Perttu Rönkön kipparoima Penelope nappasi maalipaukun ja Esa Machin Dat Wor Et kolmannen sijan.
Kaikissa luokissa tilanne ennen viimeisen päivän ratalähtöjä oli vielä kärkisijojen osalta auki. Me poistuimme paikalta ennen ratkaisuhetkiä ja seurasimme niitä modernisti etänä tietokoneen näytöltä. Yllättävän jännittäväksi pienten kuvakkeiden kiemurtelu karttapohjalla kävikin.
Etenkin, kun Jani Lehden Mersu teki lopulta sen, mitä uskallettiin odottaa: Suomi sai kuin saikin MM-pronssia!
