Veneen tärkein huolto tapahtuu syksyisin, kun talvi ja sen mukanaan tuomat rasitukset ovat vasta edessä. Siitä huolimatta myös kevääksi riittää töitä ennen kuin veneilykausi varsinaisesti käynnistyy.

Kevään ehostushuoltoa ei kannata missään tapauksessa väheksyä. Hyvällä hoidolla vene pitää arvonsa ja huollot takaavat sen luotettavan toiminnan.

Jo paljon ennen varsinaisiin huoltotöihin ryhtymistä keväällä on hoidettava tärkeitä veneasioita. Ensimmäinen on kohtalaisen säännölliset käynnit telakalla. Käynneillä on monta tarkoitusta, joista tärkeimpiin kuuluu nykyisin sen toteaminen, onko veneessä käynyt asiattomia vieraita. Samalla voi vilkaista, millaisia jalanjälkiä hankeen on jäänyt naapuriveneiden luokse. On hyvä ajatus kirjoittaa muistiin naapuriveneiden omistajien kännykkänumerot. Lukitse venetikkaasi, kun itse olet poissa.

Samalla voi vilkaista, etteivät lumikuormat ole vahingoittaneet mitään, mihinkään ei ole alkanut levitä hometta, akussa on riittävästi varausta ja tuuletus pelaa.

Myöhemmin keväällä, kun yön ja päivän lämpötilaero jo ennen kevätpäiväntasausta on kasvanut niin suureksi, että se aiheuttaa ikävän runsaan kosteuden tiivistymisilmiön, on tuuletus entistä tärkeämpää. Kun isompia lumisateita ei enää ole odotettavissa, tuuletusta voi tehostaa. Vielä tässä vaiheessa kannattaa joihinkin hankaliin paikkoihin viedä nk. kosteuspallo tai jos sellainen on käytössä (saa venetarvikeliikkeistä), sen kosteutta imevä aines on syytä vaihtaa tai kuivata.

Perinteinen tarkastuskohde on avotilan tyhjennys. Avotilaan päässyt lumi sulaa päivällä ja jäätyy seuraavana yönä tukkien tyhjennyksen. Tukos on todennäköisesti paikassa, jossa se ei seuraavana päivänä ennätä sulaa, vaan tilanne pahenee ja avotilaan alkaa kerääntyä jäätä.

Lämpötilan vaihtelu kerää kosteutta myös veneen sisätiloihin ja polttoainesäiliöön.

Varsinaiset työt

Ensimmäinen keväinen toimi tapahtuu kotona. On määriteltävä oman veneen arvo vertaamalla sitä esimerkiksi myynnissä olevien vastaavien veneiden hintapyyntöihin tai pyytämällä arvio ammattilaiselta eli venevälittäjältä. Seuraavaksi mennään vakuutusyhtiön puheille ja muutetaan veneen vakuutusarvoksi näin saatu summa. Samoin toimii vakuutusyhtiö korvaustapauksissa. Veneen käypä arvo ratkaisee, vaikka vakuutuskirjaan olisi kirjattu sitä suurempi summa. Vakuutuskirjan summa pätee vain silloin, jos se on käypää arvoa pienempi. Ylisuuren vakuutusmaksun maksaminen on hukkaan heitettyä rahaa, kun taas alivakuuttamalla vain petkuttaa itseään.

Seuraavaksi kevään edistyessä oleellisen tärkeää on tehostaa edelleen veneen tuuletusta. On myös aika ladata akut. Lämpötilojen noustessa akkujen itsepurkausvirta kasvaa ja akkujen lataus laskee nopeammin kuin talvella. Aiheesta lisää moottorijutun yhteydessä.

Jos vene ei ole entisellä paikallaan, on syytä ottaa selville, routiiko maa sen alla ja nyt kannattaa ryhtyä myös uusien vastahankittujen varusteiden asennuspuuhiin.

Työjärjestyksen kannalta suositeltavaa on, että seuraavaksi vene pestään ja puhdistetaan kunnolla, perusteellisesti ja joka paikasta pilssin viimeistä sopukkaa myöten sisäpuolelta. Samalla tulee tarkastettua veneen kunto perusteellisesti.

Puhdistuksen ohella

Erittäin hyviä tarkastuskohteita venettä jynssätessä ovat rungon läpiviennit. Niistä jokainen on tarkastettava: sulkuhanan pitää toimia eikä läpivientiin kiinnitetyn letkun kumpikaan kiristin saa olla ruosteinen. Letkun tulee olla vaurioitumaton eikä se saa olla lytyssä.

Toinen hyvä tarkastuskohde on toiletti ja etenkin sen pumppu, letkut, läpiviennit ja sulkuhanat. Pumpun tiivisteet pitää aika ajoin vaihtaa ja ne kannattaa pitää kumivoiteella (saa myös askarteluliikkeen lennokkiosastolta) tuoreessa kunnossa.

Kolmas puhdistuksen aikana eteen tuleva kohde on veneen vesijärjestelmä ja lavuaarien poistoletkut. Jos vesi menneenä kesänä maistui muoville, kannattaa harkita vesiletkun vaihtoa.

Monet seurat järjestävät kootusti sammutinten vuositarkastuksen. Ellei näin tapahdu tai ei pääse osallistumaan, on syytä käydä tarkastuttamassa sammutin jo nyt. Edessä se on joka tapauksessa.

Pentteriä ja säilytystiloja jynssätessä on myös lieden ja nestekaasujen tarkastus paikallaan. Nestekaasuletku on aika ajoin uusittava ja varsinkin, jos siinä näkyy pienikin halkeama. Tilalle saa ostaa vain varsinaista nestekaasulle tarkoitettu letkua ja letkunkiristinten kanssa on syytä olla tarkka. Tiiviys todetaan sivelemällä liitokset saippualiuoksella. Jos liitoksen kohdalla näkyy kuplia, kun nestekaasun paine päästetään letkuun, on liitos ehdottomasti korjattava. Laiminlyönti voi olla hengenvaarallinen.

Perusteellinen puhdistus on palkitsevaa. Koko vene tuoksuu raikkaalta ja saattaa olla, että muutama uusi ideakin juolahtaa mieleen: löysiä saranoita, vikuroivia lukkoja, hapettuneita kytkimiä jne. Entä uudet hyttyssuojat, verhot, tyynyt, vaatekoukku, kahva, uusi paistinpannu, kunnon keittiöveitsi, roskapussin siirtäminen pois tilasta, jossa säilytetään kattiloita, septisäiliön ja toiletin letkujen uusiminen nk. hajua läpäisemättömiin kaasutiiviisiin, jotka ovat kalliita, mutta vene ei tuoksu tunkiolta, uudet kunnolliset patjat, uudet tyynynpäälliset, uusia köysiä… Ideoita varmasti tulee, on vain osattava karsia esiin tärkeimmät toteutettavaksi.

Purjeveneessä on vielä tarkastettava masto, vantit, vaijeripäätteet ja vanttiruuvit sekä pylpyröiden akselit. Myös köysiä voi joutua uusimaan. Esimerkiksi nostinten rasitus on suurimmillaan kohdissa, joissa ne kulkevat rissojen yli eli maston huipussa ja sen juurella.

Masto- ja puomihelojen kiinnitys, saalingit ja mastonhuipun pylpyrät ja niiden akselit on ehdottomasti muistettava tarkastaa.

Veneen tekniikka

Oma sessio on syytä järjestää veneen teknisille järjestelmille ja niiden toiminnalle. Helpommasta päästä aloitetaan ja tarkastetaan jokaisen kansihelan kiinnitys.

Purjeveneissä vinssi on alituiseen käytössä, mutta milloin huolsit sen viimeksi? Se on paras hoitaa maissa, sillä varsinkin ensikertalaisen voi yllättää muutama jousitettu pikkuosa, jotka ponnahtavat pitkälle, ellei avatessa ole hyvin varovainen. Jähmettyneet vaseliinit pestään pois esim. petrolilla ja sisäosat voidellaan kevyesti kovettumattomalla, meriveden kestävällä vaseliinilla. Tarjolla on molybdeenipitoisia kalliita tuotteita, mutta myös perämoottorin pystyrungossa käytetty sopii tarkoitukseen.

Peräsin ja ohjauslaitteet ansaitsevat tarkan katsastuksen, oli kyseessä mikä tahansa systeemi. Jos kaapeliohjauksen ja kaukosäätölaitteiden kaapeleiden voitelu syksyllä jäi, ne saattavat olla nyt pahasti jumissa ja hapettuneita. Hydrauliohjauksen nestepinta on syytä katsoa, ne vaativat aivan omat valmistajan suosittelemat öljynsä. Jos joutuu lähtemään öljykauppaan, kannattaa samalla katsoa trimmien työsylinterit ja öljysäiliö. Sinnekin tarvitaan aika ajoin lisäystä.

Peräsinakselin läpivienti ja laakerit kuuluvat silmämääräisen tarkastuksen piiriin, samoin ohjausvaijerit ja niiden päätteet, taittoplokit ja niiden akselitapit, ruorikvadrantit, rattiohjauksen ketjut ja vaijereiden kiinnitys niihin. Jos ohjauksessa on ikävää väljyyttä, nyt on oikea aika yrittää tehdä jotakin asian hyväksi. Samoin kannattaa harkita uusimista, jos ohjausvaijeri on muovipäällysteistä. Päällyste irtoaa aikaa myöten taittoplokin kohdalta ja todennäköisesti jumittaa koko ohjauksen. Myöskään tavalliset puristusliittimet eivät pidä näissä vaijereissa riittävän hyvin, jolloin ohjaukseen ilmestyy klappia.

Moottorihuolto ymmärretään yleensä hyvin, mutta vetolaitteiden, potkurinakselien ja niiden läpivientien huolto saattaa unohtua. Sisäperämoottoriveneissä yleisimpiin vikakohteisiin kuuluu vetolaite, joten ohjekirja esiin ja töihin. Miksi ärsyttää kohtaloaan ja jättää vika-altis kohde huonolle huomiolle?

Syksyllä irrotetut potkurit tuodaan puhdistettuina ja mahdollisesti korjattuina ja tasapainotettuina takaisin, pyyhitään ylimääräinen säilytysvaseliini akselin päästä ja kiinnitetään potkuri huolella paikalleen. Muista kaikki prikat ja erityisesti lukkolevyt. Sinkit on syytä uusia, jos jo neljännes on kulunut.

Ulkopuolella

Periaatteessa lähes kaiken edellisen voisi jättää vesillelaskun jälkeen tehtäväksi, mutta ajan kanssa ja rauhassa telakalla tehtynä työ tuntuu mielekkäämmältä ja helpommalta.

Vene pestään ulkopuolelta veneshampoolla, joka on suhteellisen mieto pesuaine ja vahataan silikonittomalla venevahalla. Ruostumattomat metalliosat puhdistetaan ja tarpeen mukaan jopa kiillotetaan, siten ne pysyvät kunnossa. Ammattilaiset ihmettelevät, miksi juuri ruostumattomat teräsosat jätetään vuodesta toiseen oman onnensa nojaan.

Jos pinnat ovat päässeet himmenemään, voi ne ennen vahausta kiillottaa, mutta se vaatii oman aikansa ja omat niksinsä ja työkalunsa, joista on kerrottu esimerkiksi Vene-lehden numerossa / . On myös syntynyt varsinainen vene-ehostajien ammattikunta, jotka pistävät veneen rakenteet niin sisältä kuin ulkoakin häikäisevään kuntoon. Useat heistä käyttävät kemiallisia kiillokkeita. Ne palauttavat kiillon hiomatta pinnasta oikeastaan yhtään mitään pois.

Pakolliset työt ennen vesillelaskua kohdistuvat tietysti vedenalaisiin osiin. Suurin yksittäinen rupeama on lujitemuoviveneen osalta pohjan maalaus. Perusohje on yksinkertainen: valitaan maalivalmistaja ja noudatetaan yksityiskohtaisen tarkasti laimennus- ja sekoitusohjeita sekä työskentelylämpötiloja. Silloin ei voi erehtyä. Samaa valmistajaa käytetään sitten uskollisesti vuodesta toiseen.

Periaatteet ovat aina samat: pinta hiotaan himmeäksi, lujitemuovivene kevyesti vesihionnalla, ja puhdistetaan käyttäen rasvanpoistajaa. Älä säästä hiomapaperia, hio varovasti käsin, käytä vesihionnassa hienompaa kuin nro 400 paperia ja makeaa vettä. Puhdistusvaiheessa älä säästä talouspaperia ja käytä tästä eteenpäin hengityssuojaa ja suojakäsineitä.

Ensimmäinen kerros (tai kaksi) on tartuntamaalia eli primeriä. Se on tarkoitettu sekä tartunnaksi antifoulingille että gelcoat-pinnan lisätiivisteeksi veden imeytymistä vastaan. Antifouling on varsinainen väripinta, se peittää hyvin, estää eliöiden tarttumisen, mutta se läpäisee vettä, sillä tiiviys ei antifouling-maalilla ole tärkeää: se on alle sivellyn primerin tehtävä ja ominaisuus. On siis huono oikotie hioa ensin vene ja maalata se suoraan antifoulingilla. Hionnassa on heikennetty pinnan vesitiiviyttä eikä antifouling auta asiaa yhtään.

Maalin levityksessä on monta suositeltua tapaa, mutta aina kannattaa satsata laatuun, on kyseessä sivellin, maalaustyyny tai -rulla. Tyynyllä saa hyvää jälkeä, kannattaa kokeilla.

Suorassa auringonpaisteessa pinta lämpenee voimakkaasti ja maali kuivuu liian nopeasti. Paras maalaussää yleensä on sopivan pilvinen ja sopivan lämmin ja kuiva. Mitä viileämpi sää, sitä runsaammin ohennetta. Oleellista on sekoittaa maalia alituisesti.

Maalaustekniikka on useimmille tuttu: maalin levitysvedot yhdensuuntaisina ja tasoitusvedot poikittain ristiin edellisiin nähden. Tämä riittää, lisätuhertelu tekee jäljen yleensä vain huonommaksi. Varsin nopeasti oppii sen alueen, joka on kerralla sopivan kokoinen maalattavaksi.

Noudata tunnollisesti kuivumis- ja päällemaalaamisaikarajoja. Maltti on valttia.

Jos lujitemuoviveneen pohja on ennestään maalattu, sen kunnostus on entistäkin helpompaa. Pohja pestään ensin pölystä vedellä ja sitten liasta esimerkiksi käyttäen talouspaperia ja runsaasti rasvanpoistajaa. Vanha maalipinta aktivoituu ja yleensä riittää yksi ohut kerros antifoulingia vanhan päälle.

Puuveneet

Puuveneen omistaja elää keväisin ja syksyisin veneensä ehdoilla. Kun sää on sopiva, työskennellään veneellä. Urakkaa on ovat helpottaneet perinteisistä kehitetyt uudet menetelmät, näistä ensimmäinen oli norjalainen Owatrol. Idea on, että veneen kylkien puusolukko läpikyllästetään perusteellisesti (urakka vie talkooväeltä helposti koko päivän) jokaista solua myöten perusöljyllä ja pinta suljetaan sen kanssa hyvin yhteensopivalla lakalla. Tämän jälkeen vene on vuosikaudet lähes yhtä helppohoitoinen kuin lujitemuovivene.

Owatrolin rinnalla kyllästeenä käytetään pellavaöljyä. On eduksi, jos käsittely tapahtuu riittävän aikaisin ennen vesillelaskua, jolloin kyllästeet ennättävät polymeroitua, eikä vesi niitä sen jälkeen enää syrjäytä, vaikka ulkopinta vahingoittuisikin.

Vanhat kalastajat käyttivät myös seoksia, joissa oli pellavaöljyn tai vernissan lisäksi tervaa ja lahonsuojaksi jotain metallitonta (niitit eivät saa syöpyä) kyllästysainetta. Pelkän tervan imeytymistä auttaa, jos ohenteena käyttää talousspriitä, johon terva liukenee täydellisesti.

Puuveneisiin sopii sama kuin edellä: valitse tuottaja ja toimi tarkasti ohjeiden mukaan. Mutta töissä voi tulla kiire: pitkä hellekausi kuivaa puuvenettä liikaa ja laudat halkeilevat. Liikaa kuivunut lauta ei turpoa enää entisiin mittoihin ja vene alkaa vuotaa. Jos kuivuminen uhkaa, on venettä kostutettava esimerkiksi kastelluilla matoilla ja huovilla. Toisaalta taas sadekuuro voi pilata pitkän urakan huipennuksen. Puuveneille olisikin parasta, jos ne voisi säilyttää varjossa hyvin tuuletetussa venesuulissa tai entisaikojen venevajassa.

Toisaalta puuveneveistäjät ovat sitä mieltä, että hyvä puuvene ei saisi vuotaa keväällä vesillelaskussa sen enempää kuin muovivenekään. Useimpiin tämä ei päde.

Vesillelasku ja koeajo

Vesillelasku saa aina sykkeen nousemaan. Se on kevään merkkitapaus. Jos vesillelaskussa käytetään nosturia, on muistettava kaksi asiaa: nosturifirmalla tulee olla vakuutus ja nostossa on aina käytettävä venettä leveämpää nostokehikkoa, jolloin nostoliinat eivät pääse painamaan kylkiä lyttyyn. Voi olla, ettei ulkoisesti vahinkoja huomaa, mutta veneen sisällä kuuluu korviasärkevä ritinä, kun kannen ja rungon sauma on tarpeettoman lujilla. Ei ihme, jos se alkaa vuotaa.

Ennen vesillelaskua pitää hiukan ajatella polttoainetta. Jos säiliöön jäänyt diesel oli talvi- tai peräti arktista laatua, ei nyt pitäisi olla sen suhteen ongelmia. Lämpöasteiden puolella oleva sää ja polttoaine ei sisällä suodattimet tukkivia parafiinihiutaleita. Mutta jos olet epävarma, seuraa vesillelaskun jälkeen koekäytön aikana, mitä karkeasuodattimessa tapahtuu. Vieläkin parempi syy on seurata vedenerotinta. Tankkiiin, on se sitten dieselille tai bensiinille, on kevään lämpötilanvaihteluissa kondensoitunut vettä. Se ajelehtii säiliön pohjalla. Monessa tapauksessa se imaistaan ensimmäiseksi polttoaineen syöttöön, jolloin se havaitaan ensimmäisen koeajon yhteydessä ja vedenerotin voidaan tyhjentää. Mutta jos putket ovat sopivasti irti laakeasta pohjasta, vesi voi jäädä tankkiin pysyvästi ja sitä kertyy aikaa myöten lisää. Kun sitä on tarpeeksi, saattaa kesken matkan tulla ikävä yllätys, sillä moottori ei käy vedellä. Veden mahdollisesta olemassaolosta ja määrästä pitäisi mielellään päästä varmuuteen tai käyttää parin ensimmäisen tankkauksen yhteydessä moottorityypille ja polttoaineelle suositeltuja vedenpoistoaineita.

Bensiinillä, varsinkin öljysekoitteisella kaksitahtisella on taipumus vanhentua kylmässä seisoessaan. Tätä vastaan on olemassa venetarvikeliikkeissä ja venemoottoriliikkeissä bensiinin tuorestuskemikaali. Ohjeen mukainen annos sitä varmistaa, että talven mittaan syntyneet polymeerit ovat hajonneet, eivätkä tuki suodattimia ja suuttimia.

Ennen vesillelaskua ei veneeseen kannata tuoda liikaa tavaraa, korkeintaan katsastusvarusteet ja varsinkin vedenerottimen puhdistamiseen sopivat työkalut. Kaikki luukut ja moottorikoppa kannattaa pitää auki.

Kun vene sitten kelluu, on heti jo sitä laituriin siirrettäessä silmäiltävä pilssiin, ettei yksikään läpiviennin letku, lokin anturin läpivienti tai muu vastaava ole jäänyt auki. Kokemus osoittaa, että auki unohtunut lokin läpivienti päästää veneeseen yli sata litraa vettä minuutissa, joten kahvi- ja tupakkatauon aikana vesiraja alkaa lähestyä veneen sisäpuolella akkukotelon reunoja ja lattialla on vettä nilkkoihin asti.

Myös moottoritila saa olla auki. Moottori käynnistetään, tarkastetaan jäähdytysveden kierto ja varmistetaan, ettei vettä, polttoainetta tai öljyä pursua mistään hiljattain puhdistettuun moottoritilaan. Kymmenessä minuutissa pulssi rauhoittuu moottorin käydessä joutokäyntiä. Sitten katsotaan ensimmäisen kerran vedenerotin ja lähdetään pienelle koeajolenkille. Tästä syystä katsastusvarusteet ja työkalut on hyvä olla mukana, sillä ensimmäinen koeajo keväällä on se, jolloin todennäköisimmin jokin asia voi mennä pieleen. Kun lähdet liikkeelle, anna konekopan jäädä auki, seuraa mahdollisia vuotoja, vedenerotinta ja vilkaise ajoittain pilssiin. Kun moottori on tasaisen lämmin, nosta kierrokset matkanopeuteen ja aja kierroksia vaihdellen varttitunnin lenkki. Seuraa moottorinvalvontamittareita.

Kun koeajolenkki on onnellisesti ohi, kiinnitä vene paikalleen ja käy kaikessa rauhassa kahvilla. Ennen kotiinlähtöä, kun käyt sulkemassa veneen, vilkaise vielä kerran moottoritilaan ja pilssiin ennen kun suljet konekopan ja turkin luukut. Näin veneesi kelluu varmasti, kun seuraavana päivänä tuot sinne patjoja ja muita varusteita.

 Vene 4/05 Kevätkunnostus on uuden kauden alkusoitto (pdf) 
Tarvitset tiedoston lukemiseen Adobe Reader -ohjelman, joka on ladattavissa ilmaiseksi Adoben sivustolla.

Juttu kuuluu tekijänoikeuslainsäädännön piiriin. Aineiston luvaton käyttö ja julkaisu on kielletty.