Ajo aallokossa ei ole vaikeaa

Syksyn tullen yltyvät tuulet ja aallokko nousee. Veneilyn ei kuitenkaan pidä loppua vielä. Ajaminen aallokossa on kokemuksella hankittava taito, jota syysveneilijä tarvitsee, oli nopeus sitten kuusi tai kolmekymmentä solmua. Yksinkertaiset niksit tasoittavat menoa ja antavat mukavuutta meripeninkulmiin.

Aallokossakin voi ajaa sekä turvallisesti että kohtuullisen mukavasti, kunhan sovittaa nopeutensa ja ajosuuntansa olosuhteiden mukaan.

Olipa kyse uppoumaveneestä tai liukuvasta veneestä, erityisen tärkeä tekijä turvallisuudelle aallokossa on painopiste. Vene on lastattava niin, että painavat tavarat sijoitetaan mahdollisimman alas ja kevyet ylös. Lastauksessa tulee pitää mielessä myös veneen pitkittäinen painopiste. Paras paikka painavimmille tavaroille on lähellä uppoumakeskipistettä. Erityisen tärkeää on sitoa painava lasti kunnolla kiinni. Jos painavan tavaran voi lastata symmetrisesti, se vakauttaa uppoumaveneen rullausta sitä enemmän, mitä ulommas kohti laitaa se voidaan sijoittaa. Vaikka vesi tuo lisäpainoa veneen alaosaan, sitä ei veneessä saa olla yhtään. Vesi liikkuu ja hämmästyttävän vähäinenkin vesimäärä tekee veneestä entistä epävakaamman.

Suuressakin aallokossa vasta-aaltoon ajaminen on yleensä melko turvallista, kunhan kaasua käytetään harkiten. Aallokko itsessään hidastaa ja nopeuttaa veneen kulkua, joten sitä on hallittava kaasun käytöllä. Periaate on, että ylös aaltoon ja veden virtauksen kannalta vastavirtaan ajettaessa annetaan lisää kaasua, ja juuri ennen kuin ollaan aallon päällä, kaasua löysätään selvästi, jotta aallon päältä ei tulla alas seuraavaan laaksoon alamäkeä liian kovalla vauhdilla. Aallon pohjalla lisätään jälleen tehoa.

Kun vasta-aallokko tuntuu epämukavalta tai raskaalta ajaa, hyvä konsti on pidentää matkaa kohtaamalla aallot vinottain. Matka pitenee, mutta ajonopeus kasvaa ja matkanteko on muutenkin mukavampaa. Perillä ollaan suunnilleen samaan aikaan, mutta paremmalla mielellä.

Myötäaallokossa tärkeintä on, että veneen nopeus ei ole sama kuin aaltojen nopeus. Yleensä myötäaallokossa on mahdollista ajaa nopeammin kuin aaltoja vasten. Nopeuden tulee olla niin paljon aallokon ja aallon sisäistä myötävirtausta nopeampi, että peräsin varmasti tehoaa.

Hitaasti myötäaallokkoon ajettaessa aalto pyrkii kääntämään veneen poikittain, olipa kyseessä liukuva runko tai uppoumarunko. Veneen nopeuden on oltava kuitenkin selkeästi eri kuin aaltojen nopeus, muuten ei ohjattavuus säily. Kaasun käyttö on saman tyyppistä kuin vasta-aallokossakin. Yleensä kapealinjainen meriläinen selviää myötäaallokosta paremmin kuin liukuvarunkoinen vene. Myötäaallokossa korostuu ohjailun merkitys. Monesti se on jatkuvaa ratin pyöritystä, sillä vene pyrkii muuttamaan suuntaansa koko ajan. Varo kuitenkin tekemästä liian suuria ohjailuliikkeitä.

Vaikka aina ei voi valita ajosuuntaa, tulisi sivuaallokossa ajamista välttää kovalla kelillä. Veneen vakavuus on sivusuunnassa kaikkein pienin. Mitä pyöreämpi pohja tai syvempi V on, sitä epävakaampi vene on sivuttain. Helpoin tapa selvitä sivuaallokosta on muuttaa suuntaa niin, että aallokko tulee hieman joko perän tai keulan puolelta. Tällöin vene ei keinu yhtä lailla sivuttain kuin suorassa sivuaallokossa. Liukuvat veneet pyrkivät sivutuulessa kallistumaan tuulen suuntaan. Se johtuu tuulen pyrkimyksestä työntää keulaa sivuun, joka on kumottava ohjaamalla hieman tuuleen. Lähes kaikki v-pohjaveneet kallistuvat ensin hiukan jopa ennen kuin alkavat kaartaa. Sivutuulessa on juuri sellainen tilanne, että venettä on ohjattava suoraan ajettaessa hiukan tuuleen ja jäljelle jää pelkkä kallistuma.

Monesti liukuvalla veneellä halutaan ajaa nopeasti aallokosta huolimatta. Sekin on mahdollista jopa kohtuullisen mukavasti. Nopea ajaminen vaatii kuitenkin harjoittelun myötä kertyvää kokemusta ja oman veneen tuntemista. Koskaan aallokossa ei ajeta täydellä kaasulla, vaan aina on oltava hieman varaa lisätä kaasua tilanteen niin vaatiessa.

Pienessä vasta-aallokossa liukuva vene trimmataan pitkälle vesilinjalle, eli keula hiukan alas, jolloin keulan terävä osa leikkaa aallot ja meno on pehmeää, vaikka se samalla voi olla myös märkää. Jälkimmäinen on pienempi paha. Myötäaallokossa keulaa voi nostaa hiukan oman ajotuntuman mukaan.

Kun ajetaan nopeasti kohtuullisen kokoisessa (kohtuullinen koko riippuu veneestä) esimerkiksi noin puolen metrin aallokossa, vauhti on sovitettava niin, että vene kulkee aallolta aallolle. Jos aallokossa ajetaan liian hiljaa, vene tömähtää jokaiseen tulevaan aaltoon ja matkanteko on epämiellyttävää. Uppoumavauhdilla vene menee mukavasti aallon alta sen harjalle, mutta silloin matkanteko kestää. Trimmiä voi käyttää nyt hiukan tehokkaammin kuin pienessä aallokossa.

Moottoritrimmillä nostetaan konetta hieman ylös, jolloin keula nousee. Eli toimitaan juuri päinvastoin kuin pitäisi. Keulaa ei pidä nostaa niin paljon että potkurin pito heikkenee. Keulan nosto kompensoidaan painamalla se trimmitasoilla taas takaisin normaaliin aallokon vaatimaan pitkän vesilinjan asentoon. Tällainen asetus jarruttaa hiukan vauhtia, mutta tekee veneestä niin vakaan ajettavan kuin mahdollista. Keula ei poukkoile ja hallitsemattomat loikat pysyvät minimissään.

Keskustelu

Pääset kommentoimaan juttua kun olet kirjautunut.

Rekisteröidy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti
×

Kirjauduit palveluun rekisteröityneenä käyttäjänä. Voit osallistua keskusteluihin ja lukea palvelun maksuttoman sisällön. Tilaamalla saat käyttöösi koko digipalvelun.

HUOM! Jos sinulla on voimassa oleva Venelehden tilaus, niin kirjaudu asiakasnumerolla ja sähköpostiosoitteella. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja päivitämme asiakastietosi.

Voit myös tilata palvelun käyttöösi tästä.