Matti ja Sakari olivat olleet päivän kalassa nauttien samalla alkoholia. Kesken kalastuksen heidän tasaperäinen soutuveneensä, jossa oli pieni perämoottori, kaatui. Sakari ui rantaan, Matille matka jäi viimeiseksi. Sakari käytti pelastusliivejä, Matti ei.
Matin ja Sakarin kalastusreissu on esimerkki hukkumiseen päätyneistä veneonnettomuuksista. Toinen yleinen hukkumiseen johtanut onnettomuus tapahtuu, kun ihminen joutuu veteen rannalta tai laiturilta. Usein hukkumisen taustalla on myös uimista, vilvoittelua, sekä jäihin vajoamista. Kaikkiaan Suomessa hukkuu vuosittain noin 150 henkilöä.
Veneilyyn liittyvien hukkumisten keskeiseksi syyksi voidaan nostaa alkoholin ja suippoperäisten soutuveneiden yhdistelmä. Lisäksi hukkumisten taustalta löytyvät yllättävän usein piilevät sairaudet, toimintakyvyn heikentyminen, liikkuminen ilman pelastusliivejä sekä turvakatkaisimen käyttämättömyys.
Monia hukkumistapauksia yhdistää myös, ettei kukaan ole havainnut hukkuvan hätää, eikä hän itse ole apua pystynyt hälyttämään.
Alkoholi tilastoykkösenä
Keski-ikäinen Antti löytyi hukkuneena venevajansa edestä. Hän oli ollut liikkeellä kuusimetrisellä perämoottoriveneellä. Todennäköisesti Antti oli pudonnut veneestä, sillä se löytyi noin 30 metrin päästä kaislikosta. Antti oli erittäin päihtynyt, eikä hänellä ollut liivejä yllään.
Alkoholin mukanaolo hukkumisissa tuskin yllättää. Myös tilastot tukevat tätä, sillä lähes joka toisella oli alkoholia veressään. Yleinen sanonta ”kännisen tuurista” pitää vesillä huonosti paikkaansa.
Vesillä alkoholi aiheuttaa suuremman riskin kuin maalla. Alkoholi vaikuttaa tasapainoon ja heikentää motorisia taitoja, mikä puolestaan altistaa kaatumisille ja putoamisille. Vesillä tämä näkyy erityisesti tahattomasti veteen joutumisena sekä veneen ja laiturin väliin putoamisena.
Alkoholi vähentää myös pelastautumismahdollisuuksia, sillä se heikentää riskien arviointia ja vaikeuttaa päätöksentekoa. Usein humalaisen seuralaiset ovat myös kännissä, ja silloin he eivät ole pelastajien parhaimmistoa.
Salakavalat sairaudet
Kuusikymppinen Raimo oli kalastamassa soutuveneellä. Veneessä oli sähköperämoottori, joka mahdollisti uistelun hiljaisilla nopeuksilla luonnon rauhaa rikkomatta. Kun Raimo löydettiin kaatuneen veneen läheisyydestä hukkuneena kasvot alaspäin, hänellä ei ollut pelastusliivejä yllään. Syy veneen kaatumiseen ei selvinnyt, mutta aiemmin terveeltä mieheltä löytyi tarkemmissa tutkimuksissa sairauksia.
Hukkumistapausten ehkä pysähdyttävin löydös on, että yli puolella hukkuneista on taustalla jonkinlainen sairaus. Yleisimmin kyseessä on sydänperäinen sairaus, mutta usein hukkunut ei ole ollut siitä tietoinen.
Sydänperäisten sairauksien havaitsemista hankaloittaa, etteivät läheskään kaikki sairaudet oireile. Toisaalta sydäntä rasittavat voimakas saunominen tai kuumuudelle altistuminen, raskas soutaminen sekä äkillinen viileään veteen joutuminen. Piilevän sydänperäisen sairauden ensimmäinen merkki tulee yllättävän usein vasta vedessä, jolloin selviytymismahdollisuuksia ei juuri ole.
Laiturin ja veneen petollinen väli
Viisikymppiset Kaisa ja Aleksi olivat illan päätteeksi palaamassa veneelleen. Viimeinen varma havainto pariskunnasta oli heidän lähtiessään illanviettopaikasta. Myöhemmin heidät löydettiin venerannasta hukkuneina. Todennäköisesti toinen oli pudonnut laiturilta veteen, jolloin laiturille jäänyt oli yrittänyt pelastaa veden varassa ollutta. Sekä Kaisa että Aleksi olivat molemmat erittäin päihtyneitä.
Laiturin ja veneen väliin putoamisen vaarallisuutta on helppo vähätellä. Usein näistä tilanteista selvitään säikähdyksellä, mutta valitettavasti ei aina. Jyrkkä ranta ja korkea laituri vaikeuttavat vedestä pois pääsyä. Nouseminen vedestä veneeseen tai laiturille ilman apuvälineitä vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Uimatikas helpottaa nousemista, mutta sen laskeminen vedestä käsin voi olla vaikeaa. Ilman harjoittelua se on monelle tekemätön paikka.
Ikä heikentää toimintakykyä
Mökkinaapuri löysi rannasta osittain vedellä täyttyneen veneen. Veneen omistaja löytyi hetken päästä hieman kauempaa. Yli 80-vuotiaan Lassin veteen putoamisen syy ei koskaan selvinnyt, mutta hän oli yrittänyt kavuta takaisin veneeseen. Vaikka Lassilla oli yllään pelastusliivit, ne eivät häntä auttaneet.
Valtaosa hukkumisista tapahtuu tutuilla paikoilla, tavanomaisissa askareissa. Esimerkiksi omasta mökkirannasta on vuosikausia lähdetty läheiselle kalapaikalle kokemaan katiskaa tai verkkoa, ehkä vierailemaan tutussa saaressa. Toimintatavat ovat hioutuneet vuosien varrella, ja vaikka moni mieltääkin itsensä vielä nuoreksi, ei keho sitä välttämättä enää ole.
Iän mukana ketteryys heikkenee ja se vaikuttaa liikkumiseen ja vaikeuttaa reagointia äkillisiin tilanteisiin. Toimintakyvyn heikkeneminen tapahtuu vähitellen, siksi sen havaitseminen on vaikeaa. Suurin haaste lienee kuitenkin myöntää, ettei enää olekaan samanlainen kuin aiemmin.
Kun jotain sattuu, yllätys voi olla suuri, etteivät voimat ole aiemman veroiset. Kun ei jaksa, niin kynnys luovuttamiseen madaltuu.
Turvakatkaisija pelastaa
Mökillä nukkunut pariskunta heräsi yöllä vesijetin ajautuessa päin laituria. Kauempaa kuului avunhuutoja, jotka kuitenkin loppuivat. Myöhemmin selvisi, että kun jettiä ajanut alle 40-vuotias Santtu oli pudonnut jetin kyydistä, oli jetti jatkanut matkaansa. Hän ei ollut käyttänyt hätäkatkaisinnarua, eikä hänellä myöskään ollut kelluntaliiviä. Vaikka Santtu huusi apua, ei häntä pimeältä selältä löydetty.
Turvakatkaisimen punainen joustava naru kiinnitetään veneen tai vesijetin kuljettajaan. Kun kuljettaja putoaa veteen tai horjahtaa penkiltä, narun avulla katkaisin laukeaa ja moottori sammuu.
Turvakatkaisin on käytettynä yksi paras hukkumisen ja tapaturmien ennaltaehkäisijä. Mutta jos narua ei kiinnitä itseensä, ei katkaisijasta ole hyötyä.
Kiikkerä vene
Juha ja Antero lähtivät aamuvarhain kalaan. Liikkeellä he olivat ns. savolaismallisella soutuveneellä, jossa oli sähkömoottori. Miehet eivät koskaan palanneet takaisin mantereelle. Heidät löydettiin myöhemmin hukkuneina ja vene uponneena. Miehillä ei ollut kelluntapukineita ja he olivat juoneet jonkin verran alkoholia.
Vanhat, suippoperäiset soutuveneet ovat ylivoimaisesti vaarallisin venetyyppi Suomessa. Kiikkeryys sekä kovera ja liukas pohja lisäävät veneen kaatumisen ja vedellä täyttymisen riskiä kalastuksen, paikkojen vaihdon tai vaikka moottorin korjausten aikana.
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Mitä opittiin?
1 Piilevät sairaudet yhdistettynä ikääntymisen tuomiin toimintakyvyn rajoituksiin lisäävät hukkumisen riskiä.
2 Vanhat kiikkerät suippoperäiset soutuveneet altistavat onnettomuuksille.
3 Puetut pelastusliivit estäisivät monta hukkumista.