Mirjam Kuovilan isä oli merimies, joten jo pienenä Mirjam pääsi meren makuun. Näistä lapsuusmuistoista Mirjamille oli syntynyt vahva koko elämän kestänyt side mereen. Vesille oli siis päästävä. 2010-luvun alkupuolella Mirjam purjehti muutaman vuoden lainaveneellä ja oli mukana purjehtijaporukassa. Kari Moisio puolestaan oli ensimmäistä kertaa purjeveneessä kuusivuotiaana. Siitä alkoi Karin purjehdusura, jota on kestänyt jo 40 vuotta.

Vuonna 2017 Mirjamille ja Karille tuli tilaisuus ostaa käytetty, vuonna 1981 valmistunut Finn Flyer 31 RC. Vaikka ajatus ei ollutkaan omaa venettä ostaa, ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

”Ostamamme Finn Flyer oli kuuluisa vene”, kertoo Mirjam.

”Se oli nopea ja hyvä purjevene, jolla oli osallistuttu useisiin purjehduskilpailuihin.”

Kilpataustasta huolimatta veneessä oli myös hyvät sisätilat. Itse purjehdus on Mirjamille ja Karille se vesillä olon tärkein osio. ”Itse purjehtiminen on tärkeää ja mielellään näemme myös luontoa. Kaupungin rakennusten ei vesillä tarvitse näkyä”, kuvailee Kari.

Juhannuksen viettoon

Mirjam, Kari lähtivät helsinkiläisestä satamasta juhannuksen viettoon kesällä 2020. Mukana heillä oli myös Pedro, kuusikymmenkiloinen Bernhardinkoira. Pedro oli varsinainen laivakoira, sillä se innostui aina veneeseen pääsemisestä. Aivan mutkatonta veneily Pedron kanssa ei ollut: ”Vene oli sille aika pieni”, kertoo Mirjam.

Toisella veneellä matkaan lähtivät Mirjamin ja Karin tuttavapariskunta Heli ja Santeri Kuosmanen, sekä heidän pieni Nea-tyttärensä. Matka Isosaareen meni ongelmitta. Laituripaikan löytäminen tosin oli hieman vaikeaa, koska saaren laiturit olivat aika täynnä. Onneksi molemmille veneille paikka kuitenkin löytyi.

Illan aikana keli muuttui selvästi railakkaammaksi. Tuulen ennustettiin entisestään nousevan. Tuulen vaikutusta lisäsi vielä se, että Isosaari oli aivan avomeren äärellä. Tiedot huolettivat Kuosmasia, koska he olivat liikkeellä kohtalaisen pienellä veneellä. Pohdintojen jälkeen koko seurue päätti lähteä paluumatkalle. Puolen yön jälkeen ensimmäisenä lähtivät Heli, Santeri ja Nea. Mirjam ja Kari seurasivat perästä. ”Tarkoituksemme oli puksutella ensin moottorilla ja sitten myöhemmin nostaa purjeet”, kertoo Kari.

Mirjam Kuovila ja Kari Moisio lähtivät Isosaaresta paluumatkalle Helsinkiin. Lyhyen matkan jälkeen veneestä alkoi nousta savua laivaväylien läheisyydessä.

Mikä haisee?

Satamasta ajettiin Perkinsin voimalla ulos. Vaikka oli keskiyö, ei onneksi ollut pimeää. Olihan keskikesän juhla. Hetken puksuteltuaan, Karin jalka osui vahingossa kaasuvipuun. Mitään ei tapahtunut. Kari ihmetteli asiaa hetken ja samassa Kari ja Mirjam haistoivat savua. ”Ihan kuin sitä olisi tullut sitloodan luukuistakin.” Kari katsoi vaistomaisesti laidan yli pakoputkea: ”Vesi ei kierrä!” Samassa Mirjam siirtyi alas Finn Flyerin kajuuttaan. Savun tuoksu voimistui, siitä erottui selväsi öljyn ja rasvojen haju. ”Konekoppa oli tulikuuma!”

Vaikka Mirjam ja Kari olivat monille ystävilleen neuvoneet tallettamaan meripelastuksen hälytysnumeron puhelimeen, omaan puhelimeen se oli jäänyt laittamatta. ”Mieleen ei tullut kuin 112”, muistelee Mirjam. Samalla Kari oli päätellyt hajun ja savun lähteeksi kiertämättömän jäähdytysveden.

Tarkemmin savua katsellessaan Kari huomasi, ettei kyseessä ollutkaan tulipalosta tuleva tumma savu vaan savu oli vaalean harmaata. ”Se oli siis vesihöyryä”, päätteli Kari. Hätäkeskus otti Mirjamin hätäilmoituksen ylös ja käänsi puhelun Meripelastuslohkokeskukseen. Kari sammutti moottorin. Seuraavaksi nostettiin rullagenoa, jotta vene ei jäisi tuuliajolle.

”Savun tuoksu voimistui, siitä erottui selvästi öljyn ja rasvojen haju.”

Apu saapuu

Jonkin ajan päästä paikalle saapui pelastuslaitoksen vene. Palomiehet pysähtyivät Finn Flyerin viereen ja kysyivät tilanteesta. Mirjam ja Kari sanoivat, että välitön vaara oli ohi, sillä veneessä ei ollut tulipaloa. Koska paikalle oli tulossa myös pelastusvene Aisko, palomiehet poistuivat paikalta.

PV Aiskon saapuessa tilanne näytti sen päällikkönä toimineen Jarkko Kankaanpään mielestä rauhalliselta. Kansimiehenä toiminut Heidi Mäntyranta teki saman havainnon jututtaessaan Mirjamia ja Karia. Koska tuuli oli yltymässä, merellä oli maininkia, eikä varmuutta koneen tilanteesta ollut, kaikki pitivät parhaana ratkaisuna hinausta suojasatamaan. Myös pelastustoimista johtovastuussa olleen meripelastuslohkokeskuksen mielestä se oli hyvä ajatus.

Kari rullasi genoan sisään, Mirjam allekirjoitti Heidin kanssa hinaussopimuksen ja Aiskon hinausköysi kiinnitettiin Finn Flyerin keulaan.

Suojasatamana toimii meripelastustilanteissa yleensä lähin tieverkon päässä oleva satama. Tällä kertaa suojasatamana päädyttiin käyttämään Mirjamin ja Karin kotisatamaa, koska sinne oli kohtuullinen matka. Lähellä kotilaituria eteen tuli kuitenkin vielä yksi mutka, nimittäin Pedro. Jos Finn Flyer olisi hinattu omalle paikalleen Pedro ei olisi päässyt lainkaan veneestä pois. Onneksi kotisatamassa oli septitankin tyhjennyslaituri. ”Ei meillä alun perin ollut tarkoitus viettää juhannusyötä oman kotisataman septitankin tyhjennyslaiturissa”, nauravat Mirjam ja Kari näin jälkikäteen.

Mikä aiheutti onnettomuuden?

Kun Mirjam ja Kari avasivat moottorikopan, selvisi, että moottorin pakomutka oli pettänyt. Pakosarjaan liitetyssä pakomutkassa jäähdytykseen käytetty merivesi yhdistyy kuumiin pakokaasuihin.

Ajan mittaan pakomutkaan kerääntyy epäpuhtauksia, kuonaa ja töhnää. Näin oli käynyt myös Finn Flyerin alkuperäiseen, vuonna 1981 valmistuneeseen Perkins-sisämoottoriin. Veneen pakomutkaa ei oltu vaihdettu, vaan se oli alkuperäinen valuraudasta tehty osa. Kun jäähdytysvesi ei päässyt enää pakomutkasta kunnolla eteenpäin, moottorin jäähdytys heikkeni ja se ylikuumeni. Veneeseen tullut savu olikin siis ylikuumentumisen seurauksena syntynyttä vesihöyryä.

Pakomutkaan kertyy töhnää ja kuonaa ja lisäksi se ajan kuluessa myös ruostuu.

Pakomutkaan kertynyt töhnä tukki jäähdytysveden kulun.

Puhdistettu pakomutka näyttää silminnähdenkin paremmalta kuin puhdistamaton.

Pakomutka oli toisesta päästä hapertunut niin pahasti, että vikaa tutkittaessa siitä irtosi kolme isohkoa palasta. Kun merivesi ei enää jäähdyttänyt pakokaasuja, myös pakoputki pääsi kuumenemaan. Kuumana käyvä pakoputki olisi puolestaan voinut sytyttää putkiston viereisiä osia palamaan. Öljyn ja rasvojen haju veneeseen tuli kuumentuneen koneen ja pakoputken polttamista epäpuhtauksista. Jos harmaa savu, eli vesihöyry olisi muuttunut tummemmaksi, olisi veneessä ollut todellinen hätätilanne. Silloin kyse ei olisi ollut enää vesihöyrystä vaan tulipalosta.

Kari tilasi Perkinsiin sopivan uuden pakomutkan. Tällä kertaa hän halusi sen varmasti kestävän, joten uusi pakomutka oli tehty haponkestävästä teräksestä. Valitettavasti osan saapumisessa kesti sen verran kauan, että kesän pitkälle purjehdukselle Mirjam ja Kari eivät enää ehtineet.

Henkilöiden nimet ovat yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.

Mitä tästä opittiin?

• Tulipaloa selvitettäessä kannattaa varautua tulen nopeaan leviämiseen.
• Luukkujen avaaminen saattaa aiheuttaa tulen aäkillisen leviämisen.
• Hätätilanteessa meripelastuksen hälytysnumeroa 02941000 ei muista. Siksi se kannattaa tallettaa puhelimeen etukäteen.

Lisää pakomutkien puhdistuksesta voit lukea täältä.