Tiina ja Jarmo Teräsluoto olivat katselleet uutta venettä jo jonkin aikaa. Nuorempana Jarmo oli veneillyt paljon, mutta se oli hetkeksi jäänyt taka-alalle. 2000-luvun puolella kipinä syttyi uudelleen, joten Tiina ja Jarmo päättivät hankkia kesämökin korvikkeeksi asuttavan matkaveneen.
Teräsluodot suuntasivat keväällä 2012 Turkuun katsomaan myynnissä olevaa venettä. Tristan 345 Harmony Fly (koeajo Vene 3/1992), täytti pariskunnan toiveet loistavasti. Sillä olisi mahtavaa tehdä neljän-viiden viikon kesälomaretkiä. Kaupantekoa helpotti veneen erittäin perusteellinen myyjä, joten veneeseen oli helppoa ihastua. Kaupat lyötiin lukkoon ja luovutus sovittiin toukokuulle.
Pikkutarkka perehdytys
Tristanin myyjänä toiminut edellinen omistaja oli tarkka ja huolellinen veneilijä. Hänen halustaan moni kriittinen tai tärkeä varuste oli kahdennettu. ”Veneessä oli muun muassa kaksi lämmitintä, ihan vain varmuuden vuoksi”, Jarmo kertoo.
Myös mukana kuljetettava varaosalista oli pitkä. Omistajan ajatuksena oli ollut, että veneessä on aina kaikki oleelliset ja tärkeät varaosat mukana. Kun niitä tarvittiin, tilalle hankittiin heti uusi. Ongelmatilanteissa veneestä löytyikin ratkaisu lähes kaikkiin pulmiin.
Tiina ja Jarmo ostivat veneen suoraan ajoon. Sanomattakin oli selvää, että se tarkoitti kaikkien varusteiden lisäksi myös varaosia, köysiä, pelastusliivejä ja jopa astioita.
Luovutustilaisuudessa myyjä esitteli veneen erittäin tarkasti. Myös varaosat käytiin lävitse. Jotta uudet omistajat saisivat hyvän alun veneen kanssa, myyjä lähti vielä siirtomatkan aluksi Turusta Kasnäsiin veneen kyytiin. Jarmo muistaa, kuinka siirtoajolle osui järjettömän kova keli. ”Silloin kyllä opittiin ajamaan venettä”, hän jatkaa.
Saimaalle ja takaisin
Ensimmäisenä kesänä Tiina ja Jarmo sekä heidän kaksi lastaan suuntasivat Tristanin keulan Suomenlahdelta Saimaalle. Saimaan kanavan kaksi ensimmäistä sulkua hieman jännittivät. Sen jälkeen niihin tottui ja odotus oli vain sulkujen loppumiseen.
Paluumatkalla Suomenlahdelle liittyi seurueeseen Lappeenrannassa Jarmon veli Antti, hänen vaimonsa Saila sekä heidän pieni tyttönsä. Tarkoitus oli laskeutua kanavaa alas ja ajaa rannikkoa pitkin Helsinkiin. Suluissa seurue yritti kysellä, millaista keliä Suomenlahdella oli odotettavissa? Kielimuurin vuoksi vastauksia ei kuitenkaan saatu. Meri-VHF:stä tullut varoitus kelluvasta saaresta nosti suupielet ylöspäin. ”Hyvä vitsi”, muistelee Jarmo. Hetken päästä vastaan kuitenkin tuli kelluva saarilautta, jossa kasvoi myös puita.
Kanavan ja Viipurin jäätyä taakse, Suomenlahdella odotti vanha maininki. Tuuli oli laantunut, mutta lounainen aallokko keikutti venettä vielä ihan riittävästi. Yhtäkkiä veneen vauhti hyytyi. Moottori pysyi kyllä käynnissä, mutta Tristan ei liikkunut mihinkään. Samassa Jarmo huomasi risteävältä väylältä tulevan ison laivan. Ja Tristan oli juuri keskellä väylien risteyskohtaa.
Jarmo ja Antti alkoivat tutkia veneen moottoria, Tiina hyppäsi ruoriin. Tristanin pysähtyminen oli huomattu myös venäläisten viranomaisten toimesta. Kanavalla 16 kyseltiin pysähtymisen syytä. Tiina painoi tangettia ja vastasi: ”Ei tässä huvikseen olla pysähdytty, meillä on teknisiä ongelmia.”
Venäläiset eivät selitystä uskoneet, vaan pyysivät seuruetta jatkamaan välittömästi matkaa.
Teräsluotojen matka Saimaan kanavalta hyytyi keskelle Viipurista tulevan rannikkoväylän ja luoteesta tulevan väylän risteystä (punainen viiva). Korjausten jälkeen matkaa jatkettiin kohti Santiota (katkoviiva).
Vian syy löytyy
Onneksi vaihde kytkeytyi normaalisti päälle ja tyhjäkäynnillä vene liikkui hieman eteenpäin. ”Aja keula tuuleen”, huusi Jarmo konehuoneesta Tiinalle. ”Minähän ajan koko ajan”, Tiina vastasi äänenpainon jo hieman kasvaessa.
”Mistähän tässä mahtaa olla kyse?”, Jarmo ja Antti pohtivat. Kumpikaan veljeksistä ei koskaan ennen ollut vastaavaa moottoria syvällisemmin huoltanut. Koska moottori kuitenkin toimi normaalisti ja vaihdekin kytkeytyi, miehet päättelivät vian olevan kaasuvaijerissa. Hetken he selvittelivät kaasuvaijereiden sielunelämää, mutta aika nopeasti ongelman syy löytyi. Kaasuvaijerin päässä oleva kumisen värinänvaimentimen vulkanointi oli pettänyt.
Jarmo liikutti moottorista kädellään kaasuvipua, jolloin he pääsivät pois laivaväylältä. Mainingin vuoksi konehuoneessa ei kuitenkaan voinut olla pidempään, eikä ankkurointi veden syvyyden vuoksi ollut mahdollista. Vika oli korjattava aavalla merellä. Onneksi laivan kanssa ei sentään oltu enää törmäyskurssilla.
Mikä neuvoksi?
Väylän vieressä Jarmo pyöritteli kädessään rikkoutunutta osaa. Samassa hänelle tuli mieleen, että ihan kuin myyjä olisi kertonut tällaisen varaosan olevan veneessä mukana. ”Mutta missä sellainen voisi olla?”, Jarmo pohti.
Perehdytyksen aikana myyjä oli esitellyt lukuisia varaosia ja nippeleitä sisältäviä purnukoita ja filmipurkkeja. Ja yli kymmenmetrisessä veneessä kätköpaikkoja oli aika lailla.
Etsinnän jälkeen oikea purkki löytyi veneen syövereistä noin vartissa. ”Onneksi perehdytystä oli tullut kuunneltua tarkasti.”
Itseasiassa vastaavia varaosia oli veneessä mukana useampiakin, joten edellinen omistaja oli tunnistanut rikkoutumisen olevan varsin todennäköistä. Vaikka kukaan seurueesta ei varsinaisesti mikään moottoriekspertti ollutkaan, vaihto sujui suhteellisen helposti. Tämän jälkeen kaasuvaijerista otettiin vielä löysät pois ja vene kulki jälleen normaalisti.
Matkaa jatkettiin Santioon, jossa suoritettiin rajamuodollisuudet. Kovan kelin vuoksi merivartijat antoivat seurueelle luvan jäädä yöksi laituriin. Kaikilla oli selvästi ollut pieni jännitys päällä, mutta keskustelemalla tilanne laukesi.
Kaasuvaijeri kiinnitettynä moottoriin. Kuminen värinänvaimennin on pieni musta osa kaasuvaijerin ja moottorin välissä. Sen tehtävänä on vähentää moottorista kaasuvaijeria pitkin kulkeutuvaa melua ja tärinää.
Vian juurisyy
Tristanissa oli perinteiset vaijerilla toimivat hallintalaiteet. Vaihdekahvaa työnnettäessä vaijeri kiristyy liikuttaen samalla kytkimessä olevaa vipua, joka kytkee vaihteen päälle. Toinen kahva toimii vastaavasti, mutta liikuttaa moottorissa olevaa kaasuvipua.
Jotta moottorin tärinä ei kulkeutuisi voimakkaasti vaijeria pitkin ohjaamoon, koneen päässä on kumia sisältävä värinänvaimennin. Ajan myötä vaimentimen teho kuitenkin heikkeni ja lopulta kumi antoi periksi. Tällöin kaasuvaijeri ei välittänyt enää liikettä moottorille, eivätkä koneen kierrokset nousseet.
Koska tehon välitys perustuu mekaanisiin vaijereihin, myös ne voivat ajan mittaan katketa. Näin Teräsluodoille on itseasiassa myöhemmin käynytkin. Tästäkään ei kuitenkaan kasvanut suurempaa ongelmaa, koska veneessä oli varavaijerit mukana.
Edellisen omistajan turvallisuusajattelu on siirtynyt myös Tiinalle ja Jarmolle. ”Kun jokin osa hajoaa, veneeseen hankitaan heti uusi vastaava osa varaosaksi”, Jarmo kertoo.
Näin kesälomien matkat eivät ole pieniin teknisiin murheisiin keskeytyneet.
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
