Joni Lahelma, Kalle Torvinen ja Ville Lahelma heräsivät heinäkuisena sunnuntaina Hangossa. Takana oli viikon purjehdusreissu kolmikon keväällä ostamalla Finn Express 83 -veneellä. Joni ja Ville olivat veljeksiä ja Kalle heidän hyvä ystävänsä.
Parikymppisille miehille purjehdus oli paljon muutakin kuin kiireetöntä liikkumista, sillä kaikki olivat toistakymmentä vuotta harrastaneet jollapurjehdusta. Ilman teknisiä apuvälineitä miehet olivat oppineet saamaan jollista parhaan mahdollisen vauhdin.
Jollapurjehdusten jälkeen kolmikolle oli herännyt ajatus yhteisen köliveneen ostamisesta. Veneellä oli tarkoitus myös kilpailla, joten hyvät purjehdusominaisuudet olivat vaatimuslistan kärkipäässä. ”Aika nopeasti löysimme Finn Express 83:n, jolla on sama LYS-tasoitus kuin H-veneellä”, muistelee Kalle.
Veneet ovat suosittuja myös käytettyinä, kolmikko löysi omansa Itä-Helsingistä. ”Veneen runko oli hyvässä kunnossa ja hinta-laatusuhde oli ehdottomasti tarjolla olleista paras”, jatkaa Joni. Kaupat veneestä syntyivät toukokuussa 2020.
Kohti Helsinkiä
Purjehdittaessa miehillä on selkeä työnjako. Yksi toimii veneen kipparina, toinen keulagastina ja kolmas auttaa purjeiden trimmaamisessa. Vuoroja vaihdetaan säännöllisesti. Hangosta eteenpäin kippariksi ryhtyi Joni. ”Vaikka me asioista yhdessä paljon puhutaan, kipparin vastuu on aina selkeä”, kuvailee Joni.
Hangosta lähdettiin ulkosaaristoa pitkin Jussarön pohjoispuolitse Inkoon Olympiaväylälle. ”Tarkoitus oli purjehtia kotisatamaan pääkaupunkiseudulle, mutta tarvittaessa olisi myös voitu jäädä matkan varrelle myös yöksi”, sanoo Joni.
Lounaasta puhaltavan tuulen ansiosta purjehdittiin valtaosin sivutuulessa. Avomerelle ei haluttu lähteä, sillä kolmikon navigointi perustui paperikarttoihin harppiin ja kompassiin. Niiden käyttö oli tullut tutuksi laivurikursseilla. Veneessä oli myös kannettava meri-vhf ja kaikilla kolmella sen käyttöön oikeuttavat luvat. Koska jollilla oli toisinaan purjehdittu erittäinkin kovissa olosuhteissa, turvallisuusasiat olivat miehillä kirkkaana mielessä. Pelastusliivejä ja säänkestäviä varusteita käytettiin aina, samoin elämänlanka kiinnitettiin, kun matkan aikana mentiin veneen keulaan.
Lännestä lähestyvä voimakas tuulirintama oli miesten tiedossa ja sen etenemistä seurattiin tarkoin. Laskelmien mukaan maksimissaan 15 m/s nousevan tuulen ennustettiin osuvan kohdalle kuitenkin vasta kotivesillä.
Tuuli nousee
Olympiaväylällä saarten välistä puhaltanut tuuli antoi osviittaa tulemasta. Rintama oli liikkunut nopeammin kuin Joni, Kalle ja Ville olivat ennakoineet. Miehet olivat aiemmin olleet Finn Expressillä 12 m/s tuulessa, mutta nyt keskituuli oli selvästi enemmän. Vene toimi hyvin ja Joni päätti vaihdattaa keulalle myrskyfokan. Samalla isopurje reivattiin mahdollisimman pieneksi. Vaikka vettä satoi, ei miesten mielestä ollut kylmä.
Vene kulki erinomaisesti ja kolmikko nautti Finn Expressin vauhdista. Yhden ison aallon harjalla vene lähti surffaamaan. Joni käänsi pinnaa, jolloin keula lähtikin kääntymään takaisin päin. Kesken käännöksen vene kallistui voimakkaasti, ja Joni menetti veneen hallinnan. Hämmästyksekseen Joni huomasi veneen peräsimen kelluvan muutaman metrin päässä perän takana. Miehet säikähtivät, mutta hetken päästä alkoivat toimia. Ensin laskettiin purjeet ja sitten pohdittiin, voitaisiinko jostain tehdä hätäperäsin. Se oli kuitenkin mahdotonta. Tilannetta pahensi se, että miehet olivat ajautumassa kohti 2,5 metrin matalikkoa. Finn Express 83:n syväys on 1,4 metriä ja aallokko erittäin kovaa. Joni pyysi Kallea pyytämään apua. ”PAN PAN, PAN PAN, PAN PAN”, aloitti Kalle Meri-vhf:ään kanavalla 16. Meripelastuslohkokeskus Helsinki vastasi kutsuun.
Kolmikko joutui tuuliajolle Porkkalanselän länsipäässä.
Merivartijat myrskyyn
Kova tuuli oli pantu merkille myös Porkkalan merivartioasemalla. Kun Lasse Torniainen, Vilho Ruotsalainen, Satu Vesijärvi ja Aapo Kunnari saivat hälytyksen, he ymmärsivät heti edessä olevan erittäin kuoppainen matka. Normaalisti yli 30 solmun matkavauhtia kulkevan partioveneen vauhtia jouduttiin hidastamaan juuri ja juuri liukukynnykselle. ”Pahimmillaan aallot heittivät vettä koko ohjaamon ylitse”, muistelee partioveneen päällikkönä toiminut Lasse.
”Kun saavuimme paikalle, näimme purjeveneen pyörivän aalloilla kuin pulkka.”
Partioveneellä ei ollut mitään asiaa purjeveneen lähelle, eikä purjeveneestä voinut siirtää ihmisiä turvaan partioveneeseen. Ainoa mahdollisuus oli ottaa vene hinaukseen. Lasse päätti, että partiovene ajettaisiin tuulen yläpuolelta läheltä purjevenettä. Pysähtyä ei voinut, silloin partioveneen ohjattavuus olisi hävinnyt. Ensimmäisellä kerralla heitettäisiin kastliina, jonka perään sidotaan ajoankkuri. Toisella kerralla heitettäisiin hinausköysi. Suunnitelma viestitettiin meri-vhf:llä. Tämän jälkeen Aapo ajoi lähemmäs purjevenettä ja Lasse heitti kastliinan. Joni ja Ville saivat sen kiinni ja hinasivat ajoankkurin veneeseen. Sitten oli hinausköyden vuoro. Sekin saatiin ensimmäisellä yrityksellä purjeveneeseen. Aikaa köyden kiinnittämiseen ei ollut kuin hetki. Onneksi köysien käsittely oli Villelle tuttua ja hän sai heiluvassa veneessä hinausköyden nopeasti kiinni keulaknaapiin. ”Kunpa knaapi kestäisi, muuten olisimme uuden haasteen edessä”, ajatteli Lasse. Rasituksen pienentämiseksi partioveneestä laskettiin mahdollisimman pitkä hinausköysi. Juuri kun Lasse oli saanut hinausköyden kiinni partioveneeseen, hän näki purjeveneen kääntyvän perä kulkusuuntaan nähden. ”KAASUA, KAASUA”, huusi Lasse.
Parin sekunnin kuluttua köysi kiristyi ja vene kääntyi onneksi jälleen oikeaan suuntaan. Hinauksen vakauttamiseksi Lasse pyysi miehiä laskemaan ajoankkurin. Se oli kuitenkin kiinnitetty kastliinalla, joka ei vetoa kestänyt. Ajoankkurista saatu hyöty jäikin näin ollen lyhytaikaiseksi.
Kolme tuntia ennen onnettomuutta, saariston suojissa tuuli oli vielä maltillista.
Mikä aiheutti onnettomuuden?
Jonin, Kallen ja Villen toukokuussa ostaman veneen peräsimen kunnosta ei ole varmuutta, mutta ei ole tavatonta, että kyseisen aikakauden purjeveneiden peräsin on päässyt vettymään. Finn Express 83:n peräsin koostuu akselista, lasikuitukuoresta, tukiraudoista ja polyuretaanivaahdosta. Vesi voi päästä peräsimen sisälle joko akselin juuresta tai sitten erillisestä reiästä, jota kautta polyuretaanivaahto aikoinaan on ruiskutettu. Peräsimen sisälle päässyt vesi alkaa ruostuttamaan tukirautoja. Pakkasilla vettynyt vaahto pääsee helposti myös jäätymään, jolloin peräsimeen on voinut tulla pieniä halkeamia.
Matkalla onnettomuuspaikalle, partioveneen miehistö ei havainnut Porkkalan selällä muita kulkijoita. Heinäkuisena päivänä tämä on harvinaista, mutta tällä kertaa keli oli yksinkertaisesti niin kova, ettei muita ollut. Finn Express oli Jonille, Kallelle ja Villelle uusi ja he halusivatkin testata veneen ominaisuuksia. Vaikka he olivat tottuneet purjehtimaan kovemmissakin keleissä, heillä ei ollut varasuunnitelmaa, jos jotain sattuisi.
Kova sivutuuli aiheutti Finn Express 83:n peräsimeen niin suuren rasituksen, että peräsinakselin ja peräsimen sisällä olleiden tukirautojen välinen liitossauma repesi. Repeämistä edesauttoivat kovat olosuhteet, mahdollinen peräsimen vettyminen, tukien ruostuminen, sekä miesten halu testata uuden veneen ominaisuuksia.
Mitä tästä opittiin?
1. 1980-luvun alussa valmistettujen peräsinten lujuus ei enää välttämättä ole sama kuin uutena
2. Jossain vaiheessa olosuhteet ovat niin kovat, että kannattaa odottaa parempaa säätä
3. Ajoankkuri vahvalla köydellä tuo ajelehtivalle veneelle vakautta kovassa tuulessa
