Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Nauticat 37 – Vauraasti charmikas

Ensimmäiseksi ja viimeiseksi Nauticat 37 antaa mielikuvan myönteisellä tavalla vanhanaikaisesta matkapurresta, jossa elämä kulkee mukavasti vakaasti ja arvokkaasti.

02.01.2017

KirjoittajaPasi Nuutinen

KuvaajaPasi Nuutinen, Markus Pentikäinen/Otavamedia

Nauvon satama on jäänyt taakse ja Riiluodon selkä aukeaa kohta edessä. Siellä näkyy selkeitä merkkejä tuulesta, mutta saarien välissä on vasta kevyttä viriä.

Nauticat 37 painaa varustettuna noin yhdeksän tonnia. Noinkohan tuuli riittää?

Isäntämme ovat luottavaisia, joten avaamme purjeet. Nostinvinssit ovat mastolla, mutta palvelevat lähinnä tyylikkäinä ripustimina vyyhdille. Gastin ei tarvitse lähteä rahvaanomaisesti kansitöihin, sillä molemmat rullapurjeet avataan vaivattomasti avotilasta.

Ensin vedetään auki isopurje, joskaan se ei ole kovin iso 37-jalkaiseen veneeseen. Kahdella suoralla saalinkiparilla tuettu Seldénin masto ulottuu 16,7 metriin, puomin pää on avotilan keskivaiheilla, eikä lievästi kaareva takaliesma ole pienessäkään vaarassa osua peräharukseen.

Purje tulee keveästi ulos käsivoimin. Hytin katolla olevaan sähkövinssiin (Harken 40-2st) ei tarvitse turvautua. Sille lukitaan nyt jalus, joka muiden säätököysien tavoin tulee hytin katolta lukkopatterille siististi kannen alla. Ajokuomu on kauniin päivän kunniaksi laskettu alas, sen etupuolella on mukavan mittainen levanki.

Pysyvyyttä ajan läpi

Kun Nauticat 37 esiteltiin vuonna 2002, se edusti veistämön uutta, purjevenemäisempää linjaa maineelle perustan luoneiden moottoripursien rinnalla. Se oli silti vielä paljon moottoripursimaisempi kuin lähimmät kilpailijansa, pitkän matkan avomeripurjehtijoiden suosimat ruotsalaiset keskiohjaamopurret.

Nauticat on saanut pitää siitä asti genren varsin hyvin hallussaan ihan yksin. Ainakin siltä osin, ettei kukaan ole lähtenyt haastamaan Nauticatia sekä samalla konseptilla että samalla laatutasolla. Jälkimmäinen on tekijä, joka yhdistää Nauticatia muihin harvoihin jäljellä oleviin suomalaisiin pursiveistämöihin: kaikki tekevät veneitä niin korkeaan vaatimustasoon, että asiakkailta löytyy ymmärrystä myös hintatason nousuun.

Kun linja on valittu ja asiakaskunta löydetty, Nauticat on saanut nauttia vakaasta suosiosta rajatun kannattajajoukkonsa parissa. Massatuotannosta ei voi puhua, mutta veneitä on valmistunut tasaiseen tahtiin.

Peräkajuutta on ylellisyydeltään, tunnelmaltaan ja säilytystilojen runsaudeltaan suorastaan laivamainen. Käsityö on huolellista ja mietittyä yksityiskohtiin asti.

Henkinen kruunu

Nauticatin sisustuksen vaikuttavin piirre ei kuitenkaan oikein välity edellisen kaltaisesta pragmaattisesta tosiasioiden luettelusta. Se, mikä hiljentää, on tunnelma ympäristössä, jonka viimeistely ja työn laatu ovat aivan huipputasoa.

Ei yhtään avointa sauman rakoa, ei mitään nitinää, narinaa, hankautuen sulkeutuvia ovia, näkyviä viilunreunoja tai ruuvinkantoja. Vain upeasti mattalakattua tiikkiä, coriania, kiiltävää terästä.

Lue esittely kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 12/2016.

 

 

X